Laulaja, lauluntekijä Hector - liikunta kuuluu keski-ikäisen arkeen

Heikki Harma, Hector, on laulujensa välityksellä tuttu oikeastaan kaikille suomalaisille. Nuoruudessa urheilu oli hänelle hyvin tärkeä osa elämää. Kypsässä keski-iässäkin suhde liikuntaan on suora ja mutkaton, sekä sopivan kriittinen.

Hiekkatie Seurasaaren portaille, lampien halki, kahviloiden ohi, meren rantaa pitkin inspiroi aina. Kävelyretki Helsingin Seurasaaressa lapsuuden maisemissa sai jykevän taiteilijan arvioimaan urheilua ilmiönä ja kulttuurin osana. Heikki Harma, Hector, seikkaili ja meloi Seurasaaressa lapsuudessaan. Onpa hän vieraillut saarella myöhemminkin.

”faija oli kilpameloja ja lähettäjä olympiakisoissa”

”Tölikan kundina Seurasaari oli läheisin kohde, johon voitiin tehdä retkiä ja niitä tehtiinkin perheen kanssa aika usein”, Hector sanoo.

”Harrastin kanoottiurheilua ja olen mä myös melonut Seurasaaren ympäri. Faija kun sattui olemaan kilpameloja ja parin olympiakultamitalistin valmentaja. Seurasaaren ympäri melonta oli melkein viikoittaista hupia kesäaikaan.”

”Melonta on hieno laji, mutta nykymitoissani tuskin edes mahtuisin kajakin aukosta sisään. Laji elää vain muistoissa.” 

Hector oli pikku poika, kun Helsingissä järjestettiin olympiakisat vuonna 1952, mutta muistoja jäi niistäkin.

”Muistan Helsingin olympiakisat erittäin hyvin, koska faija oli lähettäjänä niissä kisoissa ja kaksi kultamitalistia oli meidän seurastamme, Merimelojista.”

”Olin silloin vasta viisivuotias. Muistan kun näin stadikalla naisten keihäänheittoa ja sain Coca-Cola -lipan - sellaisen pahvisen kuminauhalla niskassa pidettävän.”

”Sairastuin kuitenkin kisojen alkupäivinä sikotautiin. Loput tapahtumat katselin paljon myöhemmin Ritz -elokuvateatterissa filmiltä aika katkerana”, Hector sanoo.

”himassa ei kauheesti nyhjätty”

Olympialaisten myötä eri suoritus- ja harrastuspaikkojen määrä lisääntyi valtavasti. 

”Harrastepaikkojen mahdollisuuksia käytettiin, kun ei ollut videopelejä ja vastaavia, eikä himassa kauheesti nyhjätty. Koulun jälkeen oltiin ulkona ja präijättiin kaikkea yhdessä muiden skidien kanssa. ”

”Se oli leikkiä. Kilpailu ei ollut se pääasia, vaikka junioriseuroihin eri lajeissa liityttiinkin. Se oli nastaa kimpassa oloa, pelaamista ja muuta skabaamista”, Hector sanoo.

"Pallokentällä futattiin kesällä ja talvella pelattiin pilleriä tai lätkää. Aluksi jääpallo oli suositumpaa kuin kiekko, joka löi itsensä läpi vasta paljon myöhemmin. Myös Eltsun kenttä oli suosittu paikka. Talvisin siellä harrastettiin pikaluistelua ja kesällä erilaisia kenttälajeja ja juoksemista ja sitten oli tietenkin uimastadikka.”  

”sitten tuli skitta ja vei pois basketista”

Hector tunnetaan ennen kaikkea musiikistaan, mutta nuoresta töölöläisestä olisi voinut tulla kova koripalloilijakin. Valinta osui kuitenkin musiikkiin.

”Se oli sellainen teinin valinta. Ei sen ajan skidien kaupungissa - eikä varmaan maaseudullakaan - huvituksia tai erilaisia harrasteita kauheesti ollut tarjolla. Urheilu eri muodoissaan oli tärkein harrastus”, Harma muistelee.

”Kyllä mulla on lukkarirakkaus korikseen. Mä olin Panttereissa pelannut junnuna ja noin 15-vuotiaana aloin olla jo aika hyvä. Kun mä vielä sattumalta olin aika pitkä - päälle 190 senttinen jo C-juniori-ikäisenä - niin pohdintaahan se aiheutti. Mutta sitten tuli tää kitara, rautalankavillitys ja musiikkiharrastus ja minä valitsin sen. Robert Petersen oli siitä kyllä kovin pahoillaan.”

Hector pelasi pitkään sekä Yleisradion sisäisessä sarjassa, että alemmalla tasolla ja oli sangen taitava – niin kuin monet edelleenkin pelaavat kaverit.

”Esimerkiksi Aholan Ruli pelasi sittemmin maajoukkueessa. Meitä olisi semmonen tietty porukka, joka pelasi kesäisin soutustadikan koripallokentällä. Siellä palloili Karellin Lasse ja Pilkevaaran Pilkku ja monet sittemmin ansioituneet sarjakoripalloilijat, jollaista minusta ei sitten ikinä tullut.”

”Mutta kyllä Aholan Roland kerran nappas mut kiinni jossain Ikeassa joku vuosi sitten ja kysyi, että muistatko vielä. Se oli hyvässä sheipissä edelleen ja minä siinä hiukan kainostelin omia kilojani ja pohdin, että ehkä olisin voinut valita toisinkin.” 

”turhan vakava treenaaminen vei peli-ilon 70-luvulla”

Hector on taiteilija ja ajattelija, mutta myös isä, joka on omalla tavallaan välittänyt liikuntaperinteen omille lapsilleen.

”Se oli 70-lukua, kun mun pojat olivat pikkujunnuja. Silloin nuoria houkuteltiin seuratoimintaan ja vähän vakavampaan treenaamiseen jollain verryttelyasuilla. Joku jalkapalloseura houkutteli skidejä sillä, että saatte makeet verkkarit, kun tuutte just meidän seuraan pelaamaan.”

”Sitten niitä kundeja penkitettiin monta kertaa hyvien treenijaksojen jälkeen eikä ne kertaakaan päässy kentälle. Kyllähän siitä tuli turhautuminen ja siihen jäi futaaminen molemmilta pojilta”, Hector muistelee. 

”Useiden vanhempien asenne valmennukseen oli jo 70-luvulla semmoista, ei nyt suorastaan ammattimaisuuteen tähtäävää, mutta turhan vakavaa ja tosikkomaista. Mä en hirveesti ole mun poikia ollu sen koommin joukkuelajeihin puskemassa, enkä oikeastaan mihinkään lajeihin. Ajattelin että valitkoon itse lajinsa.” 

”Urheilu on tänä päivänä vallan erilaista kuin ennen. Ei ennen Virenin Münchenin juoksuja vielä esitelty tuotemerkkejä miljoonille televisiokatsojille suorissa lähetyksissä. Mitä se onkaan tänä päivänä! Panostus, mitä yritysmaailma pistää urheiluun, on luonut semmoisen urheilubusineksen, josta todennäköisesti ei ole paluuta. Mutta vaikka siinä on omat lieveilmiönsä, ei se minusta urheilun ja liikunnan tarpeellisuutta ja merkitystä vähennä yhtään.”

”Urheilun luonne on erilainen ja siihen ei ehkä enää suhtauduta sillä tavalla leikkimielellä ja intohimoisesti kuin ennen. Urheiluun on tullut joku sellainen typografia, joka on hallitsematon sekä meille tavallisille ihmisille että urheilun suurkuluttajille”, Hector sanoo. 

”skole ei innosta liikkumaan – nuoriso on aika kehnossa kondiksessa”

Urheilu on muuttunut, mutta sanasto on entisensä. Asiat sotkeutuvat ja esimerkiksi huippu-urheilun eri muodoista puhutaan samalla tavalla, vaikka Kimi Räikkösen, Janne Ahosen ja Kalle Palanderin tapaisia urheilulla rikastuneita on kovin vähän. Samalla mukaan on astunut kateus ja vanhempien hallitsematon kunnianhimo. Hector näkee asian omalla tavallaan. 

”Oon huomannut, että kouluissa, jotka on painottunut esimerkiksi kirjallisuuteen, kuvataiteisiin tai musiikkiin, on liikunta kovin vähäarvoisessa asemassa. Poikkeuksen taitavat tehdä vain urheilukoulut. On pelottavaa, että liikuntatunnille voi mennä joko tekemään jotain tai olemaan tekemättä mitään”, Hector pohtii. 

”Jollet ole varhaisessa vaiheessa jo jollakin tavalla valmiiksi hyvin orientoitunut urheilulliseksi, ei sinua kannusta kukaan. Kyllähän se näkyy koululaisten kunnon rapistumisena. Sitä on tutkittukin ja todettu, että nuoriso on aika huonossa kondiksessa.”

”Urheilun merkitys voisi ehkä parhaimmillaan ja jaloimmillaan olla sitä, mitä se on joskus ollut. Urheilulla ei kuitenkaan enää ole semmoista kansallista merkitystä, jollainen se oli silloin, kun oli kansanhiihdot ja erilaiset suuret massatapahtumat. Ne olivat, jos ei nyt pakollisia, niin sellaisia moraalisia tai eettisiä velvoitteita. Pidettiin kansaa kunnossa.”

"Nykyään on aika hankalaa, kun varhaiskasvatus liikunnan ja urheilun puolella on päässyt menemään sellaiseksi, mitä se on. Koululaitos ei ilmeisestikään ole siitä kauhean kiinnostunut.”

”sportin gloria ei kuulu lauluissa”

Urheilun kaupallistuminen on uusi ilmiö, joka on lähtenyt Yhdysvalloista, vaikka Englannissa juostiin ja Suomessakin hiihdettiin rahasta jo 1800-luvulla. Tänä päivänä palkkiot, joita maailman huipuille isoissa ammattilaisliigoissa amerikkalaisessa jalkapallossa, baseballissa, jääkiekossa ja ennen kaikkea tietysti koripallossa maksetaan, ovat sadoista miljoonista dollareista. Hectorin nuoruudessa rahasta ei puhuttu – ehkä sankaruudesta. Mutta lauluja ei urheilusankareista ole paljon kirjoitettu.

”Enpä tiedä näinä rahaurheilun aikoina, että onko se sankaruus enää sillä tavalla jumalallista kuin mitä se on ollut esimerkiksi Joe DiMaggion aikaan. Olisi kyllä voinut kuvitella, että esimerkiksi James Brown olisi laulanut Muhammed Alista biisin, sillä molemmat ovat samanlaisia rotusortoa vastaan taistelevia kulttuurihenkilöitä omilla aloillaan.” 

”Gloria urheilusankarin ympäriltä on hieman himmennyt ihan sen takia, että ne menestyvät muutenkin. Niiden sankaruus sisältää myös taloudellisen menestymisen. Ne ovat sankareita, ei pelkästään yleisölleen, vaan myös omassa elämässään. Ne ovat menestyjiä ja ehkä sitten myös niin paljon kadehdittavia, että niiden sankaruus häviää. Vanhan ajan urheilusankarit - suurin piirtein ovat omissa oloissa harjoitelleet - oli toista maata.” 

”Ajattele esimerkiksi Sylvi Saimoa melojapuolelta. Sen harjoittelumenetelmät ovat olleet aika ankarat. Maalaistalon muija siellä on lapiolla hoitanut kuntoaan maatöissä. Kyllä se varmaan niin on, että sankaruus ansaitaan jotenkin omilla avuilla ilman ulkopuolisia välikäsiä ja sponsoreita, jotta siitä voisi tulla semmoinen laulun arvoista sankaruutta.” 

”skidit ei perusta fyrkkaan”

 ”Kun me nuorena seurattiin ammattilaisurheilua ja kuunneltiin, kun Floyd Patterson iskee Ingemar Johanssonin tai Johnny Listonin kanssa yhteen, ei me ajateltu, että siellä mitään rahaa liikkuu. Kyllä se oli niin, että jätkä jätkää vastaan tai pohjoismaalainen amerikkalaista vastaan. Rahan merkityksen oivaltaminen on kyllä tullut meikäläisellekin vasta aikuisikäisenä ihmisenä”, Hector sanoo.

”Se mikä siinä on huolestuttavaa, on junioriurheilun vakavuus eli se miten vanhemmat suhtautuu hyvin nuoriin, vielä psyykkisesti täysin kehittymättömiin ja epävalmiisiin kavereihin, semmoisella orjapiiskurin tatsilla.”

”Tuntuu välillä siltä, että vanhemmat haluavat enemmän kuin lapset itse sitä tulevaa rahakasta ammattia. Ei lapsi osaa sellaista ajatella. Melkein kaikki tykkää vain urheilla. Leikinomaisuus ei saa jäädä pois, vaikka valmennus pitäisikin jossain lajissa aloittaa varhain. Se, että jo lapsesta pitäen ollaan repimässä joka suuntaan, on musta vähemmän myönteistä.” 

”En minä ole kahmimassa kenenkään kukkarosta niitä dollareita pois, mutta tie sinne ammattilaiskehiin on varmaan helvetin rankka. En mielelläni olisi suonut omille lapsille semmoista reittiä ammatinvalinnassa.” 

”Nykyään ollaan erikoistuttu ja pirstottu kulttuurin osa-alueet niin, että annetaan ihmistaimelle se valintatilanne hirveen aikaisin erikoistua johonkin, johon orastavat lahjat ehkä viittaa.”

”Riippuu oikeastaan vanhempienkin asenteesta, että halutaanko tuosta perhana kansainvälinen pianistinero ja mestarimenestyjä vai huippujuoksija tai nyrkkeilijä. En tiedä kuinka moni taho siihen voi vaikuttaa, mutta kyllä niitä penkille istujia jää kuitenkin koko joukko ja mitäs niille sitten tehdään”, Hector kysyy. 

”baskettia koko kentällä 60-vuotiaana”

Heikki Harma on sopivan keski-ikäinen mies, joka pyrkii vaalimaan kuntoaan. Liikunta on myös inspiraation lähde. Hectorin henkilökohtainen suhde liikkumiseen on siis aika mutkaton ja kovin samanlainen kuin ikätovereilla – liikkumisen halu ja tarve on suuri, mutta…

”Laiskuus on vienyt veronsa ja painoa on liikaa. Tässä kypsässä keski-iässä terveydelliset riskit on suuret. Kyllä mä vanhana urheilijana, joka on pelannut lähes kaikkia pelattavissa olevia palloilulajeja aikanaan koulun joukkueissa ja kaikenlaisissa jengeissä, huomaan, kuinka vaikeaa on nyt, kun on päästänyt itsensä huonoon kondikseen."

”On vaikeaa palata edes semmoiseen peruskuntoon, että pystyis harrastamaan niitä itselleen aikanaan rakkaimpia lajeja.” 

”Tavoitteena on, että ennen kuin 60 vuotta tulee täyteen, mä pystyn vielä pelaamaan basketissa koko kentän matseja.”

”Mä kuntoilen sauvakävelemällä ja uimalla. Uinti on mulle luontainen laji ja sitä mä teen mielelläni. Siinä voi pohdiskella ja jopa tehdä biisin tekstejä samalla, kun siellä veden varassa vääntää. Semmoinen pari kilometriä joka toinen päivä on mulle aika tyypillinen kuntoilu sen normaalin ulkoilun ja kävelemisen ohella.” 

”Sukurasitteiden valossa tässä on kaikki mahdolliset sydänvaivat ja verisuonitaudit tavallaan näköpiirissä ja siinäkin mielessä ihan vakavasti täytyy liikuntaa ja urheilua harrastaa - ei sitä missään vaiheessa voi kokonaan jättää poiskaan.” 

”Esimerkkejä siitä, että liikunta on jätetty kokonaan pois, on lähipiiristä poistuman kautta tullut nähtyä tarpeeksi ehkä liikaakin.”

Näin Seurasaaren portailla laulaja, lauluntekijä Heikki Harma, Hector, YLE Radiourheilun Radio Ylen ykköselle tuottamassa ohjelmassa Radiourheilu tekee murron. Haastattelu Jouko Vuolle.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 14/05, Jouko Vuolle, www.slu.fi