Väitös: Kevytkin säännöllinen harjoittelu vähentää oireita

Työpaikoilla tapahtuva kevytkin kuntosaliharjoittelu vähentää tuki- ja liikuntaelinoireita ja parantaa työntekijöiden koettua vointia, selviää terveystieteiden maisteri Tuulikki Sjögrenin tuoreessa väitöskirjassa.

Tuulikki Sjögren tutki väitöstyössään työpaikalla tapahtuvan kevyen kuntosaliharjoittelun vaikutusta toimistotyöntekijöiden fyysiseen ja psykososiaaliseen toimintakykyyn, koettuun työkykyyn ja yleiseen koettuun elämänlaatuun.

Tutkimuksessa selvisi harjoittelun vähentävän tuki- ja liikuntaelinoireita ja parantavan koettua vointia. Lisäksi Sjögren tutki fyysiseen harjoitteluun osallistumista, arvioi harjoitteluvaikutusten pysyvyyttä sekä selvitti, mitkä fyysiset ja psykososiaaliset toimintakyvyn edellytykset olivat yhteydessä koettuun työkykyyn ja yleiseen koettuun elämänlaatuun.

Pitkällä aikavälillä elämänlaatukin parani

Viidentoista viikon fyysisen harjoittelun aikana työntekijöillä esiintyi vähemmän päänsärkyä sekä niskan, hartioiden ja alaselän oireita kuin aikana, jolloin he eivät harjoitelleet. Lisäksi koettujen oireiden voimakkuus väheni.

Fyysinen harjoittelu paransi myös koehenkilöiden koettua vointia, mutta sillä ei ollut vaikutusta muuhun psykososiaaliseen toimintakykyyn tai koettuun elämänlaatuun. Myös aiemmissa tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia tuki- ja liikuntaelinoireiden vähenemisestä fyysisellä harjoittelulla työpaikalla.

Seurantamittauksissa, vuosi alkumittausten jälkeen, työntekijöiden tuki- ja liikuntaelimistön kunto oli merkitsevästi paremmalla tasolla kuin alkumittauksissa. Lisäksi heidän psyykkinen toimintakykynsä, koettu työkykynsä ja koettu elämänlaatunsa olivat parantuneet.

"Seurannan tulokset ovat työntekijän ja työyhteisön kannalta merkittäviä, mutta tutkimuksen tieteellistä luotettavuutta heikentää kontrolliryhmän puuttuminen", Sjögren huomauttaa.

Kehitetty harjoitusohjelma soveltuu hyvin tehtäväksi työpaikalla osana normaalia työpäivää. Toimistotyöntekijöiden työkykyä voimakkaimmin alentava tekijä on tuki- ja liikuntaelinten oireet. Kehitetty harjoitteluohjelma vähensi näitä oireita, sillä se kohdistui kehon fyysisiin toimintoihin ja rakenteisiin. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu erisisältöisten harjoitusohjelmien tai ohjauksien spesifinen vaikutus terveyttä ja toimintakykyä kuvaaviin tekijöihin.

Työkykyä voi pitää yllä viidellä minuutilla päivässä

Fysioterapeutin ohjaamaan, mutta työntekijöiden itsenäisesti toteuttamaan harjoitusohjelmaan käytettiin keskimäärin viisi minuuttia päivässä eli noin yksi prosentti työajasta. Tämä on suhteellisen vähän verrattuna vapaa-ajalla tapahtuvaan fyysiseen aktiivisuuteen ja vuorokauden kokonaisaktiivisuuteen.

Työntekijöiden muu fyysinen aktiivisuus pysyi muuttumattomana, joten muutokset osallistujien toimintakyvyssä olivat ohjatun harjoittelun vaikutusta. Vaikutus perustuu todennäköisesti usein toistuvan ja säännöllisen harjoittelun tasapainottavaan vaikutukseen fyysisesti yksipuolisessa ja staattisessa istumatyössä.

Tulokset selkeyttävät fyysisen harjoitusintervention vaikuttavuuden tutkimista työpaikoilla sekä edesauttavat työkykyä ylläpitävän toiminnan kehittämistä.  Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa toimistotyöntekijöiden ja muiden fyysisesti kevyen työn tekijöiden työkykyä ylläpitävää toimintaa. Tulokset luovat omalta osaltaan pohjaa myös näyttöön perustuvalle fysioterapialle, työterveyshuollolle ja kuntoutukselle.

Kun suunnitellaan työkykyä ylläpitävää toimintaa, on tärkeää kartoittaa sekä työkykyä uhkaavat tai rajoittavat riskitekijät että työkykyä ylläpitävät ja edistävät tekijät. Lisäksi tulee kehittää mittareita, joilla löydetään riittävän ajoissa henkilöt ja ryhmät, joilla on todennäköisesti suurempi riski työkyvyn heikentymiseen.

Tuki- ja liikuntaelinoireiden voimakkuus, selkärangan liikkuvuus, itseluottamus ja työn henkinen stressaavuus selittävät 58 prosenttia työkyvystä. Ikä vaikuttaa koettuun työkykyyn heikentävästi. Työkyky, itseluottamus ja mieliala puolestaan vaikuttavat suoraan koettuun elämänlaatuun. Nämä poikkileikkausaineistosta saadut tutkimustulokset ovat suuntaa-antavia pienen koehenkilömäärän vuoksi.

Työpaikalla toteutettuja satunnaistettuja kontrolloituja harjoitustutkimuksia on tehty vähän. Sjögrenin tutkimus on tiettävästi ensimmäinen työpaikalla toteutettu kuntoutustutkimus, jossa fyysisen harjoittelun annos-vastesuhteita on tarkasteltu samalla, kun harjoittelun ulkopuolinen fyysinen aktiivisuus on kontrolloitu.

Tutkimukseen osallistui 90 vapaaehtoista toimistotyöntekijää. He osallistuivat työpaikalla 15 viikon ajan kevyeen kuntosalilaiteharjoitteluun ja siihen liittyvän ohjaukseen. Harjoittelua seurasi 15 viikon kontrollijakso, jolloin koehenkilöt eivät harjoitelleet eivätkä saaneet ohjausta. Seurantamittaukset suoritettiin 12 kuukauden kuluttua alkumittauksista. Alkumittauksissa koottiin myös poikkileikkausaineisto.

Tuulikki Sjögren, fysioterapian väitöskirja: "Effectiveness of a physical exercise intervention on the functioning, work ability, and subjective well-being of office workers - a cluster randomised controlled cross-over trial with one-year follow-up in the workplace" (Työpaikalla tapahtuvan fyysisen harjoitteluintervention vaikuttavuus toimistotyöntekijöiden toimintakykyyn, työkykyyn ja yleiseen subjektiiviseen elämänlaatuun - ryhmätasolla satunnaistettu vaihtovuorokoe ja vuoden seuranta).

Lisää tiedotus@jyu.fi

Kuva: Antero Aaltonen

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maaailma, 14/06, www.slu.fi.