Kun vamma kohtaa...

Keskustelu ylilääkäri Harri Selänteen kanssa on mukavaa ja helppoa. Lääketiede avautuu kuulijalle juuri niin paljon kuin sen pitääkin avautua. Yksi asia liikuntalääketieteessä kuitenkin aina korostuu. Kiire on pahasta ja kuntoutus vie lähes aina odotettua enemmän aikaa.

Vaikka liikunnan positiiviset vaikutukset ovat kiistattomat, voi liikunta jossain tapauksissa olla sairastumisen syy.

”Liikkumisen ongelmia voivat olla loukkaantumisten lisäksi tietty addiktio, joka ihmiselle saattaa kehittyä. Liikkuessaan paljon ihminen kerää elimistöönsä endorfiinia, joka antaa mukavan ja miellyttävän tunteen. Tätä endorfiinia kaivataan aina lisää riippumatta siitä onko elimistö lisärasitukseen valmis vai ei”, sanoo Harri Selänne.

Liikunnan harrastajat voidaan hyvin karkeasti jakaa kahteen ryhmään: kilpailijoihin ja kuntoilijoihin. Suomalaisten eniten harrastamia kuntoilulajeja ovat kävely ja juoksu, pyöräily, hiihto, uinti, golf ja muut mailapelit sekä alppilajit. Millaisia ovat tyypillisimmät niissä syntyvät vammat?

”Tavallisimpia vammoja ovat erilaiset revähdykset, venähdykset ja rasitusvammat. Mukaan tulee tietenkin laskea ne erilaiset tapaturmat, jotka syntyvät äkillisissä ja ennalta arvaamattomissa kuormitustilanteissa”, arvioi Selänne.

Kilpailijoiden suosiossa ovat erityisesti jalkapallo, jääkiekko, yleisurheilu, ratsastus, maila- ja sisäpalloilupelit. Vammamekanismien synty kilpalajeissa on hiukan toisenlainen.

”Vammaenergiat saattavat olla paljon suurempia kuin kuntoilijoilla. Esimerkiksi jalkapalloilijoiden polven nivelsiteisiin kohdistuneet vammat ovat sangen pelättyjä, sillä niiden parantumisaika saattaa olla jopa kuudesta kahdeksaan kuukautta. Myös nivusvammat ovat ilkeitä, sillä niiden parantuminen voi viedä vuosikausia”, jatkaa Selänne.

Lepoa…

Sangen usein sekä kilpailijat että kuntoilijat aloittavat liikunnan tai harjoituksen väsyneinä. Harri Selänne painottaa mielellään levon merkitystä ja syykin on selvä.

”Kun harjoitusmäärät kasvavat ja levon määrä vähenee, saattaa elimistön kuormituksen ja levon suhde olla väärä ja tällöin on vaarana altistua jopa aika pahoillekin vammoille. Näissä tilanteissa myös parantumisaika saattaa olla paljon toivottua ja arvioitua pidempi”, varoittaa Harri Selänne.

Oikean ravinnon merkitys on suuri. Kudosten uudistuminen edellyttää tiettyä määrää proteiinia, sillä kudoksissa on jatkuvasti käynnissä sekä uuden kudoksen luominen että regeneraatio.

… ja ravintoa!

”Ehkä suurin ongelma ravintopuolella on kuitenkin puuttuva hiilihydraattien määrä eli elimistöllä ei ole riittävästi energiaa suoritukseen. Huippu-urheilijan energian tarve on usein valtavan suuri verrattuna normaaliin päivittäiseen energiansaantiin. Kasvavilla nuorilla tämä erityisesti korostuu”, arvioi Harri Selänne.

Oman kehon kuunteleminen on tärkeää. Olisi vain osattava kuunnella ja tunnistettava varoittavat signaalit. Mitä keho oikeastaan voi kertoa etukäteen?

Keho on sokea

”Aiheen tekee mielenkiintoiseksi se, että toisaalta keho on sokea esimerkiksi kivun suhteen. Toisaalta tavallaan humoristinen esimerkki laskettelusta vahvistaa, että viimeinen lasku voi todella olla viimeinen. Usein suoritus, joka on suunniteltu päivän viimeiseksi johtaa vammaan, sillä harvoin laskettelun alkuvaiheessa tulee vaurioita. Kyseessä on osittain varmasti halu mitata taitoja aina vaikeutuvilla suorituksilla ja toisaalta syntyy jonkinlainen harha – uskotaan lisäharjoittelun tuovan parempia tuloksia. Myös ympäristön paine vaikuttaa; vanhemmat ja valmentajat kehottavat joskus osallistumaan enemmän, kuin mitä keho kestää”, pohdiskelee Harri Selänne.

Kun sitten hyvin tyypillinen urheiluvamma on syntynyt esimerkiksi nuorten jalkapallo-ottelussa, jossa lapsen nilkka tai polvi on vaurioitunut ja kipu on kova, niin voidaanko ensihoidon tärkeyttä koskaan liikaa korostaa?

”Ensihoito on oikeastaan verrattain yksinkertaista: kylmä, koho ja kompressi. Pieni puristus vamma alueelle, jotta verentulo vaurioalueella saataisiin mahdollisimman vähäiseksi. Jatkossa on edessä tulehduksenhoito. Ensihoidon onnistuminen on tärkeää, koska sillä voidaan parhaiten lyhentää vaurioituneen alueen paranemisen kestoa”, sanoo Selänne.

Kylmä, koho, kompressio ja kipulääke

Kylmähoito ei sellaisenaan korjaa vaurioita, mutta se estää tulehdusreaktiota. Puristus ja koho vähentävät vamma-alueelle syntyvää verentulvaa. Tulehduskipulääkkeen oikeaoppinen käyttö riittävinä vahvuuksina on suositeltavaa.

”Tulehduskipulääkkeestä on todettu selvä hyöty siinä vamman vaiheessa, jossa paranemista hallitsee tulehdusreaktio. Määrien on tällöin oltava suuria! Itse suosittelen annosta 40 mg ibuprofeinia painokiloa kohti. Tällaista annosta on järkevää käyttää korkeintaan viisi vuorokautta vamman sattumisesta. Tällöin kansanomaisesti voidaan ajatella, että siivotaan ja korjataan vaurioalueelta rikkoutuneet solut ja mahdollistetaan kudoksen uudistuminen. Lisäksi poistetaan epätoivottu tulehdusreaktio. Mikäli hoitona käytetään vain muutamaa ibuprofein tablettia silloin tällöin kun kipu tuntuu pahalta, sammutetaan elimistön oma järkevä tulehdusreaktio, mutta vähäinen määrä ei tuo tarvittavaa parannusefektiä alueelle”, varoittaa Harri Selänne.

Ikävää urheiluvammoissa on parantumisen vaatima aika. Se on lähes aina pidempi kuin voisi toivoa, mutta oikotietä ei ole.   

Kuin säkkikangasta

”Paranemisessa olisi huomioitava kudoksen vaurioasteen laajuus. Lievimmässä tapauksessa voidaan arvioida, että kudos venyttyy ikään kuin säkkikangas, jota venytetään valoa vasten – mikään kudos ei sinänsä mene rikki, mutta alueella on lyhyen aikaa kestävä häiriötila. Tällöin voidaan puhua viikon, korkeintaan puolentoista paranemisajasta."

Vakavan nilkkavamman parantumisprosessi vaatii malttia jo aivan toisella tavalla.

”Nivelsidevammassa voidaan yleensä erottaa neljä vaihetta. Niistä ensimmäinen on tulehdusvaihe. Sitä seuraavat uusien materiaalien tulviminen vaurioalueelle ja rikkoutuneiden materiaalien siivoaminen. Näiden jälkeen on edessä kudosten uudistuminen ja lopulta paranemisvaihe. Kaikki nämä vaiheet tunnistetaan melko hyvin. Ongelma on siinä että kipu, joka usein hallitsee ihmisten omaa kudosten käyttöastetta, vauriosuunnan kuormitusta, on hyvä merkki vain niin kauan kuin sitä ilmenee, mutta kivun loppuessa kudos ei useinkaan ole valmis vielä kuormitukseen”, varoittaa Harri Selänne.

Nivelsidevammojen hoito on viime aikoina myös muuttanut muotoaan. Leikkaushoito ei enää aina tulekaan kysymykseen. Harri Selänne vahvistaa tämän.

Leikkausveitsi pannaan….

”Professori Markku Järvisen tutkimus vuosikausia sitten tästä aiheesta on edelleen hyvin merkittävä. Hän vertailee nilkkojen nivelsidevammojen parantumista tilanteessa, jossa nivelside operoitiin tilanteeseen, jossa nilkan annettiin olla levossa ja kuormittamatta tietty aika eli useimmiten kuusi viikkoa. Tuossa tutkimuksessa jälkimmäinen toiminta antoi paremmat tulokset kuin leikkaus tai kipsaus."

Urheilijalle tärkeää olisi päästä mahdollisimman nopeasti takaisin harjoittelemaan ja kilpailemaan. Kuitenkin liian aikainen harjoittelun aloittaminen on aikamoinen riski ja mikä kurjinta aivan selvää aikataulua ei ole tarjota. Vamman sijaintikin ratkaisee aika paljon.

”Nilkan suhteen tilanne on aika hyvä, sillä nilkassa nivelsiteet eivät suojaa kovin merkittäviä rakenteita nivelen sisällä verrattuna polveen. Ehkä maallikon kannalta hyviä esimerkkejä siitä, miten voitaisiin arvioida vaurion laajuutta, ovat alueelle tuleva turvotus, jonkinlainen nivelen holtittomuus ja laaja mustelma, joka on seurausta verenvuodosta. Aina kun on nähtävissä selkeä mustelma, voidaan kuvitella että jokin rakenne ainakin on mennyt rikki ja tämän korjaamiseen menee usein huomattavan pitkä aika”, sanoo Harri Selänne. 

…mutta ei aina

”Polvi puolestaan on varsin mielenkiintoinen nivel. Polven sivussa olevat siteet – sekä sisä- että ulkopuolella olevat – sijaitsevat ikään kuin kirjekuoren sisällä. Jos tälle alueelle tulee verenvuoto, niin alueen rakenne melko nopeasti aiheuttaa jonkinlaisen laastarityyppisen efektin vaurioalueelle. Tällöin korjaantuminen muistuttaa melko tavalla nilkan nivelsidevamman korjaantumisesta. Tässä tilanteessa puhutaan karkeasti arvioiden 4-6 viikon paranemisajasta."

"Sen sijaan polven nivelkapselin sisällä ristisiteet ovat täysin suojaamattomat ja verenvuoto täällä ei aiheuta edellä mainittua paranemisefektiä, vaan veri paakkuuntuu ympäri polviniveltä. Useimmiten voidaankin arvioita, että eturistiside poikki mennessään ei itsestään korjaannu, vaan se on leikattava. Tällöin puhutaan vähintään 6-8 kuukauden parantumisajasta ennen kuin urheiluun palaaminen on mahdollista."

Ei liene väärin sanoa, että oman paranemisarvion kertominen kahdella on realismia. Ihminen on luonteeltaan onnettoman optimistinen!

”Aika usein kipu häviää kahden, kolmen viikon kuluttua vamman sattumisesta. Kuitenkin nivelsiteiden, lihasten ja jänteiden perusrakenne – kollageeniproteiini, joka on elimistön valtaproteiini, vaatii korjaantuakseen paljon pidemmän ajan kuin mitä kivun häviäminen antaisi olettaa”, varottaa Harri Selänne.

Itse korjausmekanismi on mielenkiintoinen eli mitä kollageenit tekevät? 

Terästä ja muovailuvahaa!

”Kollageeni 1 eli elimistön perusproteiini on teräksen vahva. Se ottaa tarvittaessa vastaan tuhansien kilojen kuorman. Kuitenkin vaurioituessaan kollageeni 1 ei korvaudu samanlaisella materiaalilla, vaan vaurioalueelle tulee kollageeni 3, jonka vetolujuus on varsin heikko. Se muistuttaa oikeastaan muovailuvahaa. Kollageeni 3:n kypsyminen kollageeni 1:si on erittäin pitkä prosessi, joka ei toteudu muutamassa viikossa”, kertoo Harri Selänne

Muiden kuin luuhun kohdistuvien vammojen hoidon ongelmana on riittävä lepo. Jos myös nivelside- ja lihasvaurioiden hoidossa käytettäisiin samaa varovaisuutta kun luu- tai rustovaurioiden hoidossa, ei palaaminen harjoitteluun tapahtuisi liian nopeasti.

”Ihmiset mieltävät luuvamman ja luunmurtuman sellaiseksi, että sillä jalalla ei kävellä. Tiedetään melko tarkkaan, että yläraajavammat vievät aikuisella parantuakseen 6-8 viikkoa ja alaraajavammat 12 viikkoa, kun luu on murtunut. Ihmiset eivät yritäkään kävellä tai tehdä töitä raajalla, jossa luu on poikki. Nivelside- ja jännevaurioiden kohdalla tilanne on toinen; välittömästi kivun hävittyä ihmisille tulee kiusaus kokeilla eri suorituksia. Urheilun yhteydessä valmentajan ja vanhempien vastuu korostuu. Ajatellaan, että kun kipua ei tunnu, voit varmaankin pelata! Todellisuudessa vamma-alueella on vaurioaltis ja huono kollageeni, joka ei kestä kuormitusta vaurion suuntaan."

Kivulla vai ilman?

Joissain vammoissa, kuten rasitusmurtumissa, on kipu hyvä ”markkeri”. Jos murtuma-alueilla on kipua, tai kuormituksessa alue kipeytyy - ei kannata urheilla. Jänne-, lihas- tai kudosvaurioista pehmytkudoksissa puhuttaessa tilanne on aivan toinen.

Oman haasteensa aiheuttaa urheilijan ylirasitustila, jota voi verrata työuupumukseen. Se saattaa myös lisätä vammautumisriskiä – koordinaatio heikkenee – oman kehon hallinta on häiriintynyt.

”Ylirasitustilassa kudosten uusiutumisvauhti on vähäisempi kuin kuormituksen aiheuttama rikkoontuminen. Sama kuormitus, joka kohdistuu ylikuormitustilassa elimistön lisämunuaisen kuorikerroksen hormonirakenteisiin, muodostaa kuormituksen myös jos ylikuormitus on henkistä laatua. Jos ihminen on henkisesti ylirasittunut, on aika huono ohje ohjata hänet lisärasitukseen, mikäli ihmisestä itsestään ei siltä tunnu”, määrittelee Harri Selänne.

Levon ja rasituksen tasapaino on hyvin merkittävä vammojen ehkäisykeino. Sen lisäksi lihasten kasvun kannalta riittävä lepo on välttämättömyys.

Murtuma on kurja sana, jolla on monta ikävää muotoa: marssimurtuma, hiusmurtuma, rasitusmurtuma ja luuruhje. Ne ovat sanoja, joita ei haluasi kuulla - saatikka niiden sisältöä kokea - mutta urheiluun nekin liittyvät. Ainakin rasitusmurtuma on pirullinen kokemus.

Murtuma hyvä – poikki parempi!

”Jos joku asia ei ole kunnolla elimistössä rikki, niin elimistö ei myöskään käynnistä kunnollista paranemisefektiä. Toisin sanoen hiusmurtuma ei käynnistä riittävää paranemisefektiä. Samankaltainen tilanne voidaan ehkä kuvitella luumurtumassa – niin sanotussa pajunvitsan kaltaisessa murtumassa, jossa luu on osittain vääntyneenä poikki, mutta ei kokonaan. Vanha lääketieteellinen viisaus onkin ollut, että kannattaa katkaista luu kokonaan, silloin se myös paranee kunnolla.”

Lääkkeet kuuluvat osana vammojen parannusprosessiin, mutta sangen usein niiden käyttöön liittyy mystiikkaa ja vääriä tietoja. Eräs tällainen on paljon käytetty kortisoni, johon usein suhtaudutaan kuin myrkkyyn.

Kirottu kortisoni?

”Kortisoni on elimistön oma aine, jota muodostuu lisämunuaisen kuorikerroksessa. Se on hormonien valmistuksen raaka-aine, joten missään tapauksessa mistään myrkystä ei voi puhua. Pelko kortisonin käytössä voi liittyä siihen, että sen tiedetään aiheuttavan kudosten heikentymistä. Näin ollen kortisonia on kielletty käyttämästä lääkeaineena sellaisilla alueilla, missä kudosten verenkierto on heikko. Tuoreissa ja vähän pidemmälle kehittyneissä pitkäaikaisissa vaurioissa kortisonilla on selvä tulehdusta vähentävä vaikutus. Erittäin laajoissa tutkimuksiin perustuvissa analyyseissä ei ole toistaiseksi todettu mitään sellaista, mikä estäisi kortisonin käytön järkevissä tilanteissa, esimerkiksi tenniskyynärpään hoidossa - silloinkin on kyseessä erityisesti vammaa aiheuttavien taustatekijöiden eliminointi."

Jääkiekon MM-kisoissa keväällä 2006 puhuttivat nivuset. Ne tuntuivat vaivaavan lähes kaikkia maalivahteja ja vammat tuntuvat olevan vaikeasti hoidettavia. Harri Selänne käyttää vielä kovempaa ilmaisua.

Urheilulääkärin painajainen

”Nivusvammat ovat urheilulääkärin painajainen, koska niiden paranemisaika on usein vähintään 6-8 viikkoa. On lukuisia urheilijoita, jotka ovat kärsineet nivusongelmista kymmeniä viikkoja jopa vuosia. Hoidon ongelmat liittyvät nivusalueen anatomiaan. Ensinnäkin valtaosa lonkan koukistajista ja lähentäjistä muodostaa jännekokonaisuuden, jonka kiinnityskohta on lonkkaluun alueella sama kuin vatsalihaksen ala-alueen kiinnityskohta. Useimmiten nykyisissä urheilulajeissa harjoitusmäärät liittyvät nimenomaan lihasrakenteiden parantamiseen; lonkan alueella puhutaan esimerkiksi etureidestä. Tällöin pinnalliset vatsalihakset jäävät vähemmälle harjoitukselle. Aika usein on tilanne se, että lihasten vaikuttajien ja vastavaikuttajien välillä on selvä epäsuhta ja ns. voimavektori nivusalueella ponnistusvaiheessa suuntautuu väärin. Tästä aiheutuu kudosten ylivenyttymistä, mikrovaurioita ja repeämiä”, määrittelee Selänne.

Nivusalueen kestävyyden lisäämisestä on hyviä tutkimuksia sangen vähän, mutta yksi esimerkki tulee Harri Selänteen mieleen.

”Eräässä tutkimuksessa verrattiin jalkapalloilijoita, joilla oli takanaan 40 viikon nivusvaiva. Tämä joukko jaettiin satunnaisesti kahteen osaan. Toiselle osalle annettiin selvä ohjeistettu kuntoutusohjelma, joka lähinnä perustui jarruttavaan lihastyöhön ja kudosalueen sopivaan ärsyttämiseen parantumisen lisäämiseksi. Toinen osa joukosta harjoitteli entiseen tahtiin. Tutkimustulokset olivat vaikuttavia. Tehostetun kuntoutuksen joukosta suuri osa palasi kentille 6-8 viikon kuluttua. Oman harjoittelun joukosta samaan pääsi korkeintaan 10 prosenttia urheilijoista.”

Diesel Mersu

Joskus urheilulaji aiheuttaa elimistölle käsittämättömän kovia rasituksia. Eräs tällainen hetki on kun kolmiloikkaaja tulee toisella loikalla maahan – jalkaan kohdistuvia äärettömän suuria voimia Harri Selänne kuvaa omalla tavallaan.

”On laskettu, että tuossa tilanteessa polven ristiside ottaa vastaan noin 2000 kilon kuorman eli kuvitteellisesti voidaan ajatella, että Kristian Olssonilla on tässä vaiheessa niskassaan ”Diesel Mersu”, joka painaa kaikella voimallaan polvessa siten, että reisi pyrkii säären yli. Tällöin vammat ovat seurausta näistä voimakkaista vaikuttavista voimista."

Hyvin hoidettuna ihmisen elimistö on siis kovinkin vahva – jopa loukkaantumisen jälkeen. Mutta aikaa parantuminen vaatii, sillä

”Urheilulääkärin yksi tärkeitä tehtäviä vastaanotolla on vakuuttaa potilas siitä, että kudoksen vaurio ei vielä kestä kuormitusta vauriosuuntaan ja antaa tarkat ohjeet siitä, milloin ja minkälaista kuormitusta saisi olla. Usein – valmentajien ja vanhempienkin - halu palata pelikentille ja harjoituksiin on paljon suurempi kuin mitä vamman laatu sallisi."

Nyt pitää vain kysyä miksi?

Haastattelu: Jouko Vuolle, Radiourheilu tekee murron YLE Radio 1 kesällä 2006.

Kuva: www.likes.fi.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 14/06, www.slu.fi.