Aktiivisesti liikkuvilla pojilla eniten toivomisen varaa päiväkotiliikunnasta

Liikunnan ja Urheilun Maailma 15/99 19.8.99

Päiväkodin ohjatusta liikunnasta lapsilla on pääosin myönteisiä kokemuksia, mutta pojille satujumppa ei tunnu riittävän. He kaipaavat enemmän "oikeata" liikuntaa, kuten pallopelejä, telinevoimistelua, uintia sekä luonto- ja talviliikuntaa. Niihin eivät päiväkodin tilat tai lastentarhanopettajien valmiudet aina anna tarpeeksi edellytyksiä.

Päiväkoti-ikäiset 5-7-vuotiaat pojat näyttävät leikkivän ja liikkuvan ulkona kavereiden kanssa riippumatta siitä, kannustavatko vanhemmat heitä siihen. Samanikäiset tytöt liikkuvat sitä enemmän, mitä enemmän vanhemmat liikkuvat heidän kanssaan tai ohjaavat muuten liikunnan pariin.

Tämä ja paljon muuta mielenkiintoista selviää Anneli Pönkön lauantaina Jyväskylän yliopistossa tarkastetusta liikuntakasvatuksen väitöskirjasta Vanhemmat ja lastentarhanopettajat päiväkotilasten minäkäsityksen tukena. Tutkimus on osa laajempaa varhaiskasvatuksen päivittäisen liikunnan ja perheliikunnan kehittämishanketta.

Tieto lapsen omasta kokemuksesta tärkeää

Yli kaksikymmentä vuotta lastentarhanopettajia kouluttanut liikuntakasvattaja ja tutkija kertoo vuosien varrella heränneistä kysymyksistä. Esimerkiksi, miksi kaikki lapset eivät pidä päiväkodin liikuntatuokioista.

"Myönteisen minäkäsityksen tukeminen liikunnan avulla on pienten lasten liikuntakasvatuksen keskeinen tavoite. Silti lapsen minäkäsityksen kehittymisestä tiedetään toistaiseksi aika vähän", Anneli Pönkkö toteaa. Kasvattaja tunnisti tässä kiinnostavan tutkimuskohteen.

"Lasten itseään koskevien käsitysten tutkiminen on tärkeää, jotta voimme ymmärtää heidän käyttäytymistään eri tilanteissa", Pönkkö perustelee. Varhaislapsuuden minäkäsityksen keskeisiä ulottuvuuksia ovat lapsen itsensä kokema fyysinen ja tiedollinen pätevyys sekä koettu kavereiden ja vanhempien hyväksyntä. Nämä kaikki liittyvät luontevasti lasten liikuntakokemuksiin.

Koska kasvatuksessa eri tekijät kietoutuvat yhteen, Anneli Pönkkö otti tarkasteluun myös lasten vanhemmat ja lastentarhanopettajat. Lasten omia käsityksiä fyysisestä, tiedollisesta ja sosiaalisesta pätevyydestään verrattiin vanhempien ja lastentarhanopettajien käsityksiin lapsesta sekä heidän liikuntamyönteisyyteensä.

Joka viides lapsi aliarvioi pätevyyttään

Päiväkotilasten käsitykset omasta pätevyydestä ja sosiaalisesta hyväksynnästä osoittautuivat hyvin myönteisiksi ja osalla ikäkaudelle ominaisesti myös epärealistisiksi ja vakiintumattomiksi. Vanhempien ja lastentarhanopettajien käsitykset lapsista poikkesivat melko paljon lasten omista käsityksistä.

"Vanhemmat eivät tunne tyttöjensä liikunnallisia vahvuuksia, mutta ovat hyvin perillä poikiensa liikunnallisista kyvyistä. Lastentarhanopettajat ovat vanhempia paremmin perillä sekä tyttöjen että poikien liikuntataidoista, mutta lasten pätevyyden ja sosiaalisen hyväksynnän kokemuksista heillä ei näytä olevan käsitystä. Saman ryhmän kahden opettajan arvioinnit lapsesta voivat olla kaukana toisistaan myös liikuntataitojen osalta", Anneli Pönkkö toteaa.

Tutkijaa hieman hätkähdytti tieto, että lapsista lähes joka viides aliarvioi omia liikuntataitojaan iässä, jossa yleensä omia vahvuuksia yliarvioidaan. Arviot omasta liikunnallisesta pätevyydestä heijastuivat myös muihin arvioihin, esimerkiksi siihen, kokiko lapsi itsensä kavereidensa hyväksymäksi.

Aliarvioija oli todennäköisemmin tyttö kuin poika. Joka viides taas arvioi omat kykynsä mitattuja tuloksia myönteisemmin. Aliarvioijat tarvitsevat erityistä tukea ja huomiota myönteisen minäkäsityksen vahvistamiseksi.

Vanhemmat liikkuvat enemmän poikien kanssa

Vanhempien liikuntamyönteisyys selitti viidenneksen tyttöjen liikunta-aktiivisuudesta, mutta ei poikien. Pojat näyttävät liikkuvan kavereidensa kanssa joka tapauksessa.

Pönkön tutkimuksessa useampi kuin joka kymmenes lapsista ei ulkoillut lainkaan päiväkotipäivän jälkeen. Kuitenkin lähes joka viides lapsista leikki ulkona yli kolme tuntia. Suurten yksilöllisten erojen lisäksi pojat osoittautuivat tyttöjä aktiivisemmiksi liikkujiksi.

"Vähän tai ei ollenkaan lapsen kanssa liikkuvissa vanhemmissa oli enemmän tyttöjen vanhempia. Ilmeisesti vanhemmat liikkuvat enemmän poikien kanssa, ja pojat ovat liikunnallisesti tyttöjä aktiivisempia", Pönkkö tulkitsee.

Tytöille vanhempien tuki liikunnallisen elämäntavan rakentumisessa on erityisen tärkeä, koska ympäristö ei muuten juurikaan tarjoa heille sellaista mallia. Tämä tarkoittaa, että myös tyttölapsen kanssa liikutaan yhdessä, hankitaan hänelle liikunnassa tarvittavia välineitä ja tarjotaan tilaisuuksia ohjattuun liikuntaan.

"Monipuoliset liikuntakokemukset ovat hyväksi kaikille lapsille, jotta he sitten myöhemmin voivat itse valita oman liikuntamuotonsa", Anneli Pönkkö muistuttaa.

Erikoistumisväylä pienten lasten liikunnanopettajille

Liikunnallisesti aktiiviset pojat olivat tyytymättömimpiä päiväkodin ohjattuun liikuntaan. Pönkön mukaan he ilmeisesti kaipaavat rajumpaa ja haastavampaa liikkumista päiväkodissa, mitä naisvaltainen henkilökunta ei vielä riittävästi osaa ottaa huomioon.

"Poikien kiinnostukset ovat urheilullisempia kuin tyttöjen. Mallit välittyvät ilmeisesti television ja kavereiden kautta", Pönkkö pohtii.

Hiljaisen, paikallaan pysyvän toiminnan lisäksi pitäisi päiväkodissakin hyväksyä ääntä ja liikettä aiheuttava toiminta. Liikunnan vaatimuksia ei myöskään ole otettu huomioon päiväkodin tilojen suunnittelussa.

Anneli Pönkön haaveena on varhaiskasvatuksen erikoistumisväylä liikunnasta kiinnostuneille. Päiväkodeissa ja kunnan päivähoitoalueilla pitäisi olla liikunnan kehittämisestä vastaavia lastentarhanopettajia, jotka täydennyskoulutuksella pätevöityisivät pienten lasten liikunnan konsulteiksi ja koordinaattoreiksi.

Lastentarhanopettajiksi opiskelevat voivat jo nyt suuntautua liikuntaan Kajaanin opettajainkoulutuslaitoksessa. tuloksena laitoksen jo 10 vuotta jatkuneesta yhteistyöstä Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnan kanssa.

Liikuntaa kaikille: lapset ja nuoret http://www.slu.fi/nuoret

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Liikunnan ja Urheilun Maailma 15/99, http://www.slu.fi , Tiinu Wuolio

Kirjoittaja: Tiinu Wuolio