Professori Kari Uusikylä: ”Tehovalmennuksella hukataan lahjakkuuksia”

Jos nuoria junioreita ryhdytään jaottelemaan lahjakkaisiin ja vähemmän lahjakkaisiin, hukataan huippulahjakkuuksia, professori Kari Uusikylä sanoo.

Lahjakkuutta ja sen kehittymistä tutkineen Helsingin yliopiston kasvatustieteen professorin Kari Uusikylän mukaan nuorilla lapsilla erot kehitysvaiheessa ovat vielä niin huimia, ettei esimerkiksi urheilullista lahjakkuutta voida aina varmasti havaita kovin varhain.

”On päivänselvää, että lahjakkuuksia hukataan, jos tehovalmennus aloitetaan liian nuorena”, Uusikylä sanoo.

Suomen Voimistelu- ja Liikuntaseurat SVoLin järjestämässä, eri lajien valmentajia paikalle houkutelleessa valmentajapäivässä puhunut Uusikylä muistutti, ettei lahjakkuuden kehittymisen kannalta ole välttämätöntä, että lahjakas juniori pääsee koko ajan esille harjoituksissa ja kilpailuissa. Todellisia huippuja tulee niistä, joiden innostus riittää myös harjoitusten ja kilpailujen ulkopuolella harjoitteluun.

Hyvät suoritukset rakentuvat hyväksymisen pohjalle

Kari Uusikylä muistutti, ettei lahjakkuuden kehittämiseen ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, eikä kukaan voi kertoa suoraan, miten erilaisissa tilanteissa tulee menetellä. Hänen mukaansa selvää on kuitenkin, että hyvät suoritukset rakentuvat turvallisuuden ja hyväksynnän pohjalle. ”Kuinka paljon kasvatusilmapiirissä on sitä, että lapselta vaaditaan liikaa”, Uusikylä kysyi. ”Siitä ei tule mitään, jos lapsi tuntee, että kelpaan vain jonkun suorituksen kautta.”

Uusikylän mukaan ei ole mitään mieltä pohtia sitä, kuinka paljon lahjakkuudessa on perimän osuutta. Ympäristö, persoonallisuus ja oma motivaatio vaikuttavat siihen, miten mahdollinen synnynnäiset lahjakkuudet – vaikkapa älykkyys, luovuus, sosio-emotionaalinen tai motorinen – lahjakkuus kehittyvät.

”Synnynnäistä lahjakkuutta on, mutta kukaan ei synny esimerkiksi voimistelijan geenillä varustettuna”, Uusikylä sanoi. ”Itse esimerkiksi olin lahjakkaimmillani jalkapallossa, koska satuin syntymään pallokentän viereen Vaasassa.”

”Huipuksi tulemiseen pitää olla sisäinen halu. Juuri mikään ei korvaa sisäistä motivaatiota.”

Jos lahjakas juniori haluaa kehittyä huippu-urheilijaksi, on jossain vaiheessa kuitenkin tehtävä valinta huipulle pyrkimisestä. Eri lajeissa erikoistuminen ja kova työ aloitetaan hyvin eri iässä. Uusikylän mukaan avainkysymys on, minkä ikäisenä, kenen ehdoilla ja millä hinnalla määritellään, mikä kenenkin erityislahjakkuus on.

SVoLin Jumppakoululla karsitaan liikaa vakavahenkisyyttä pienillä junioreilla

SVoLin oma junioritoiminta uudistuu kuluvan vuoden aikana. Vuoden aikana alkaa alle 12-vuotiaitten SVoLi Jumppakoulu, jossa perusajatuksena on projektipäällikkö Anu Mattilan mukaan taata jokaiselle mahdollisuus harrastaa ja kilpailla – riippumatta siitä, kuinka teknisesti hyviä lapset ovat. Jumppakoulussa on tarkoitus oppia voimistelun perustaidot ja päästä kokeilemaan erilaisia lajeja.

Konkreettisesti uudistus näkyy kilpailuissa. Ensi vuonna kilpaillaan ensimmäiset jumppakoululaisten kilpailut, Asemat.

”Kilpailuissa lapset saavat suorituksistaan välittömän sanallisen arvion, johon he myös itse osallistuvat. Asemilla on mukana myös Touhuamisen jumppajuna, jossa jokainen pääsee kokeilemaan voimistelua. Siinä suorituksia ei arvioida, vaan jo yrittäminen ja tekeminen on arvokasta”, Mattila kertoo.

”Seuroissa jumppakoululaiset puolestaan harjoittelevat oman innostuksensa mukaan kerran viikossa tanssiryhmässä tai kolme kertaa viikossa joukkuevoimisteluryhmässä. Jumppakoululainen voi olla kilpailuissa ja tapahtumissa käyvä aktiivi tai seurassa tunneilla käyvä lapsi. Kilpailuissa ei ole pakko käydä, mutta se halutaan tehdä mahdolliseksi kaikille lapsille taitotasosta riippumatta.”

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 17/02, Pete Saarnivaara, http://www.slu.fi/

Kirjoittaja: Pete Saarnivaara