Vuorovaikutus on kunnan liikuntatoimen avainsana

”Vaikka vuorovaikutus on paljon käytetty ja hieno sana, se on kuitenkin totisinta totta kunnallisessa päätöksenteossa liikuntasektorilla”, Jyväskylän maalaiskunnan liikuntatoimenjohtaja Ari Karimäki vakuutti SLU:n järjestämillä liikuntajärjestöjen, kuntien ja läänien yhteisillä olosuhdepäivillä.

Karimäellä on johdettavanaan kolmen kuntakeskuksen kokonaisuus; Palokan, Vaajakosken ja Tikkakosken taajamissa on jokaisessa oma liikuntapaikkaverkostonsa ja urheiluseuransa. Näin ollen tehtäväkenttä on kunnan liikuntatoimellekin monitahoisempi kuin normaalisti tällaisessa 33 000 asukkaan kunnassa.

”Seutuyhteistyö, kansainvälinen verkottuneisuus ja kunnan sekä kolmannen sektorin välinen yhteistyö ovat seuraavan 15 vuoden jaksolla kunnan menestystekijöitä myös liikuntatoimessa”, Karimäki kertoi, mutta ei viipynyt kauaa pitkän tähtäyksen visioissa. Kuulijakunta kiinnostui vahvasti arkirealistisesta esityksestä.

”Kunnan liikuntatoimen todellisuus on arkipäiväistä työtä, jossa yhden kuntalaisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Jokainen kuntalainen on potentiaalinen liikuntatoimen asiakas ja siksi tärkeä. Me ainakin pyrimme todelliseen vuorovaikutukseen, vaikka se sana onkin kulunut ja kovin kliseinen.”

Pyrkimys pois kuurojen dialogista

”Vuorovaikutus on aitoa kuuntelemista ja kuulemista. Kovin useinhan ihmiset ovat kuulolla, mutta eivät kuuntele mitä toisilla on sanottavana. Tällaisesta kuurojen dialogista haluamme pois”, Karimäki konkretisoi.

Arkipäivän realismista Ari Karimäki antoi esimerkin seutureitin rakentamisen pienistä, mutta tärkeistä huomioitavista asioista. ”Neljän kunnan välisen yhtenäisen ulkoilureitin rakentamisen pienet tärkeät yhteen sovitettavat asiat reittimerkintöineen, aikataulutuksineen ja rakennustapoineen eivät kuulosta vaikeilta, mutta teettävät paljon arkipäivän työtä. Kunnan liikuntatoimessa tehdään joka päivä kuntalaisten identiteettityötä, arkipäivän elämänhallinnan tukemista.”

”Liikuntapaikat ovat tärkeä osa kunnan palvelujen kokonaisuutta ja laajempaa yhdyskuntasuunnittelua. Siksi kaikkeen suunnitteluun pitää liikuntatoimessakin tarttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Meidän on päästävä vaikuttamaan jo siinä vaiheessa, kun kaavoitussuunnitelmia tehdään.”

Karimäen mukaan kaavoitus on kunnassa se aura-auto, jonka perässä kaikki muut palvelut kulkevat. ”Jos emme pääse vaikuttamaan tämän aura-auton reittiin riittävän ajoissa, voi liikuntapaikkarakentaminen osoittautua hankalaksi.” Karimäki muistutti esimerkiksi liikennejärjestelyiden merkityksestä liikuntapaikalle pääsemisessä, joka pitää ottaa huomioon jo suunnittelun alkuvaiheessa.

Tilojen riittämättömyys valtakunnallinen ongelma

Ari Karimäki korosti myös jokaisen kuntalaisen tärkeyttä liikuntatoimen asiakkaana. Tärkeitä eivät ole pelkästään seuroissa harrastavat.

”Meidän on pystyttävä herkällä korvalla kuulemaan myös niiden kuntalaisten toiveita, jotka haluavat vain käydä kunnallisessa uimahallissa uimassa tai pururadalla lenkillä. Seurat ovat tietenkin myös tärkeitä ja ongelmia riittää sillä puolella ratkaistavaksi, kuten riittävätkö tilat harrastaa.”

Yksi valtakunnallinen epäkohta, tilojen riittämättömyys, tuli esiin useassa puheenvuorossa olosuhdepäivien aikana. Jos koululaitos hallinnoi tiloja ja liikuntatoimi saa vain mitä koulut antavat, ei oikeudenmukaisuus välttämättä toteudu. Opettajien tennisvuoro pitää salin kahden ihmisen käytössä, kun ulkona odottaa kymmeniä junioriurheilijoita.

Suomen Voimistelu- ja Liikuntaseurat SVoLin toiminnanjohtaja Maija Innanen halusi puheenvuorossaan nopeutta kunnalliseen liikuntapaikkojen jakoon. ”Meidän organisaatiossamme pitäisi päästä jo keväällä ja viimeistään kesällä markkinoimaan syksyn vuoroja asiakkaillemme, mutta monessa kunnassa salivuorot jaetaan vasta aivan syksyn kynnyksellä, jolloin toiminnan pitäisi jo alkaa”, Innanen muistutti aiheellisesti.

Kaikissa seuroissa ei pystytä suunnitelmallisuuteen

Vaikka ongelma oli heitetty yleisellä tasolla keskusteluun, tarttui Ari Karimäki aiheeseen ja toi kunnallisen päätöksenteon ongelmakentän keskusteluun.

”SVoLin alaiset seurat pystyvät tällaiseen suunnitelmallisuuteen, mutta kaikissa lajeissa ei vielä keväällä tiedetä millaista salitarvetta syksyllä on. Monet lajit saavat tietää esimerkiksi juniorijoukkueidensa määrät ja tarpeet vasta aivan syyskauden kynnyksellä. Jos liikuntatoimi jakaisi salivuoroja siinä järjestyksessä kun niitä pyydetään, voisivat vuorot olla jo loppu, kun viimeiset lajit vasta pystyvät kartoittamaan tarpeensa. Päätöksenteko venyy, jotta voisimme toteuttaa mahdollisimman oikeudenmukaisen vuorojen jakamisen”, muistutti Karimäki.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 17/02, Henry Järvinen, http://www.slu.fi/