Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2007

Palkitut liikuntalääketieteen tutkimukset tuovat tärkeää tietoa aerobisen suorituskyvyn yhteyksistä sekä ikääntyneiden kotikuntoilun merkityksestä ja harjoitusvaikutusten säilymisestä iäkkäillä.

Riikka Kivelän tutkimusryhmä voitti Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2007 -kilpailun.

Alhainen aerobinen suorituskyky lisää riskiä sairastua aineenvaihduntasairauksiin

Alhainen aerobinen suorituskyky on yhteydessä lisääntyneeseen riskiin sairastua aineenvaihduntasairauksiin kuten metaboliseen oireyhtymään ja tyypin 2 diabetekseen, toteaa vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. Tutkimuksessa selvitettiin perinnöllisen suorituskyvyn taustalla olevia lihasfysiologisia tekijöitä sekä sitä kuinka ne mahdollisesti voivat selittää alhaiseen suorituskykyyn liittyvää aineenvaihduntasairauksien riskiä.

Perinnöllisen hyvän suorituskyvyn taustalla on parantunut lihasten hapen ja ravinteiden saanti. Sen saavat aikaan suurempi verisuonitus ja tehostunut aerobinen energiantuotanto, etenkin rasvojen käyttö.

Tutkimuksen tulokset tuovat lisätietoa aineenvaihduntasairauksien taustalla oleviin tekijöihin ja syntymekanismeihin. Ne voivat myös osaltaan selittää aiemmissa tutkimuksissa löydettyjä yhteyksiä fyysisen kunnon ja sairauksien välillä.

"Tutkimustuloksemme korostavat entisestään aerobisen suorituskyvyn merkitystä terveyden edistämisessä. Ne antavat viitteitä myös taustalla olevista fysiologisista mekanismeista. Ohjaajat ja valmentajat liikunnan parissa tekevät tärkeää työtä kansanterveyden ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta ohjaamalla ihmisiä liikkumaan ja kehittämään fyysistä kuntoaan", Riikka Kivelä sanoo.

"Perinnöllisesti korkea suorituskyky on lahjakkuustekijä urheilussa, mutta voi sen lisäksi siis suojata aineenvaihduntasairauksilta. Havaintomme antavat lisätietoa siitä, mihin perinnöllinen lahjakkuus kestävyysurheilussa voisi perustua."

Riikka Kivelän tutkimus Perinnöllisen fyysisen suorituskyvyn taustatekijät ja niiden yhteys aineenvaihduntasairauksien riskitekijöihin toteutettiin professori Heikki Kainulaisen tutkimusryhmässä.

Pitkäkestoinen harjoittelu parantaa ikääntyneiden naisten toimintakykyä ja ehkäisee lonkkamurtumia

Säännöllinen, kohtuullisesti kuormittava liikunta tulee ottaa rutiininomaisesti mukaan ikääntyneiden terveysneuvontaan, suosittaa Raija Korpelaisen johdolla tehty tutkimus. Korpelaisen ryhmän tutkimus tuli kilpailussa toiselle sijalle. Tutkimuksessa selvitettiin voidaanko pääasiassa kotona tapahtuvalla harjoittelulla vaikuttaa ikääntyneiden luustoon, toimintakykyyn ja murtumien esiintymiseen.

Tutkimus osoittaa, että pitkäkestoinen pääosin kotona toteutettu harjoittelu parantaa ikääntyneiden naisten toimintakykyä. Liikuntaharjoittelu ehkäisi myös lonkkamurtumia sekä vaikutti odotettavissa olevaan elinikään.

Ohjattuun liikuntaryhmään ja päivittäisiin kotiharjoituksiin 30 kuukauden ajan osallistuneita naisia seurattiin harjoitusjakson päätyttyä kolmen vuoden ajan. Harjoitusjakson aikana saavutettu parempi lihasvoima, tasapaino, kävelynopeus ja kestävyys olivat tallella vielä kolmen vuoden seurannan jälkeen. Seuranta-aikana harjoitelleet naiset selviytyivät päivittäisistä toimista paremmin ja heillä oli vähemmän masennusoireita kuin kontrolliryhmässä. Myös kaatumiseen liittyneitä osteoporoottisia murtumia tapahtui liikuntaryhmässä vähemmän.

Osteoporoosi ja siihen liittyvät murtumat ovat merkittävä kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen ongelma länsimaissa. Tiedetään, että harjoittelulla voidaan vaikuttaa positiivisesti moniin murtumien riskitekijöihin, kuten luuston kuntoon, tasapainoon, lihasvoimaan, kävelynopeuteen ja kävelykestävyyteen.

Harjoitusvaikutukset säilyvät iäkkäillä jopa vuoden harjoittelun lopettamisen jälkeen

Saija Karinkannan johdolla tehty tutkimus osoittaa, että iäkkäillä harjoitusvaikutuksia voidaan ylläpitää yleisen fyysisen aktiivisuuden avulla jopa vuosi harjoittelun lopettamisen jälkeen. Karinkannaan tutkimus palkittiin Vuoden Nuori liikuntalääketieteen tutkija 2007 -kilpailun voitolla ja Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2007 –kilpailun 3. sijalla.

Tutkimusryhmän aiempi tutkimus osoitti, että erityisesti yhdistetty voima- ja tasapaino-hyppely ehkäisi tehokkaasti toiminta- ja suorituskyvyn sekä luun rakenteen heikkenemistä iäkkäillä naisilla. Vuoden kestäneen seurantatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää säilyvätkö todetut harjoitusvaikutukset intensiivisen harjoittelun lopettamisen jälkeen.

Tutkimus osoittaa, että terveillä iäkkäillä naisilla voima- ja tasapaino-hyppelyharjoittelun avulla saavutettuja harjoitusvaikutuksia tasapainossa ja kuormitetuimman luun rakenteessa voidaan ylläpitää fyysisen aktiivisuuden avulla jopa vuosi harjoittelun lopettamisen jälkeen. Lihasvoiman ja fyysisen toimintakyvyn säilymiseksi säännöllistä harjoittelua tulisi kuitenkin jatkaa ainakin jollakin tasolla.

Kaatumiset ja niiden seurauksena syntyvät murtumat heikentävät iäkkäiden toimintakykyä ja elämänlaatua merkittävästi, usein jopa pysyvästi. Liikunnalla on osoitettu olevan suotuisia vaikutuksia moniin iäkkäiden kaatumisten ja osteoporoottisten murtumisten keskeisiin riskitekijöihin, kuten alaraajojen lihasvoimaan, tasapainoon ja luuston lujuuteen.

Lisätietoja

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 17/07, www.slu.fi.