WHO:n koululaistutkimus - Se liikkuu sittenkin
|
Yhä useampi suomalainen nuori harrastaa liikuntaa. Monivuotiset ja varsin kattavat tutkimukset nuorten terveystavoista ja liikuntaharrastuksista kertovat saman, minkä SLU:n ja Nuoren Suomen viime keväänä julkaisema liikuntagallupkin. Liikunta on kuin onkin viime vuosina vahvistanut asemiaan nuorten arjessa. Terveyskasvatuksen professori Lasse Kannas Jyväskylän yliopistosta julkisti vastikään maailman terveysjärjestön WHO:n koululaistutkimuksen tulokset suomalaisten koululaisten liikuntaharrastuneisuudesta 12 vuoden ajalta. Tulosten liikuntamyönteisyys yllätti monet.“Tutkimus kertoo nuorten itse koetusta kunnosta ja fyysisestä pätevyydestä, ei todellisesta fyysisestä kunnosta”, Kannas muistuttaa. Hänestä on joka tapauksessa varsin mainiota, että nuoret kokevat itsensä entistä pätevämmiksi liikkujiksi. Kannasta ilahduttaa myös tieto siitä, että entistä useampi nuori – yli puolet – uskoo harrastavansa aktiivisesti liikuntaa omalla ajallaan vielä 20-vuotiaanakin. Ei hassumpi harrasteKoululaistutkimuksen tulokset on Kannaksen mielestä turhan yksioikoisesti kytketty keskusteluun nuorten rapakuntoisuudesta. “Asiallinen keskustelu rapakunnosta edellyttäisi julkisesti raportoitua tutkimusta nuorten mitatusta fyysisestä kunnosta. Sitä kaivataan kipeästi”, Kannas toteaa. “Olisi kiinnostavaa tietää, missä määrin mitattu fyysinen kunto on yhteydessä koviin terveydentilan mittareihin. Tai missä määrin koettu kunto heijastuu terveysindikaattoreihin.” Kannaksen mielestä nuorten liikuntaharrastus on arvokasta sinänsä, etenkin jos sen kasvatustavoitteissa onnistutaan. Hän pitää todennäköisenä, etteivät tunnin, parin harrastustuokiot kuitenkaan riitä korvaamaan nykykulttuuriin ja elämäntapaan liittyvää luonnollisen liikunnan vähenemistä. Ennuste on kuitenkin lohdullinen, jos nuorilla on liikunnasta myönteinen kuva ja tottumusta sen omakohtaiseen harrastamiseen. Omat arviot tärkeitäWHO:n koululaistutkimuksen näkökulma on nuorten omassa harrastuneisuudessa ja elämäntyylissä. “Nuorten omat, koetut arviot kiehtovat, koska arkea eletään myös psyykisellä vereslihalla. Kokemukset ja elämykset on otettava vakavasti, jos haluamme esimerkiksi kehittää sellaista toimintaa, joka nuoria kiinnostaa”, Kannas pohtii. Kattavaan aineistoon perustuva WHO:n koululaistutkimus kertoo esimerkiksi aktiivisesti omalla ajallaan liikuntaa harrastavien poikien osuuden kasvaneen kaikissa ikäryhmissä viimeksi kuluneiden 12 vuoden aikana. Myös aktiivisesti liikuntaa harrastavien tyttöjen osuudet kasvoivat vuoteen 1994, mutta aivan viimevuosina vain15-vuotiaitten tyttöjen. Tuoreimmat tulokset tältä vuodelta osoittavat, että neljä viidestä 11-15-vuotiaasta pojasta harrasti liikuntaa ainakin kaksi kertaa viikossa ja joka toinen vähintään neljä kertaa viikossa. Tytöillä oli liikunnallisia harrastuksia selvästi vähemmän, mutta silti heistä kaksi kolmesta liikkui vähintään kaksi kertaa viikossa ja joka kolmas vähintään neljä kertaa viikossa. Seurat vetävät edelleenUrheiluseuroissa touhusi aktiivisesti puolet pojista ja kolmasosa tytöistä. Seurat ovat siis säilyttäneet vetovoimaisuutensa poikien silmissä, mutta tyttöjen mielenkiintoa ne eivät ole yhtä hyvin onnistuneet virittämään. Tytöt liikkuvat enemmän omin päin. Heidän harrastuneisuutensa on noussut samaan aikaan kun seura-aktiivisuus on aivan viime vuosina vähentynyt. Tutkimus ei tue väitteitä nuorison jakaantumisesta erittäin aktiiviisiin ja toisaalta erittäin passiivisiin liikkujiin. “Hyvin passiivisten osuus on nyt pienempi kuin tutkimusjakson alussa 1986. Passiivisten osuus tosin kasvoi hieman iän myötä tämän vuoden tuloksissa,” Kannas kertoo. Hyvää palautetta kasvattajilleNuorten arviot omasta kunnosta ja liikuntataidoista paranivat kaikissa ikäryhmissä sekä tytöillä että pojilla. “Nuoret peilaavat kuntoaan ja taitojaan päivittäiseen selviytymiseensä. Voi toki kysyä, kertovatko tulokset siitä, ettei nykyisessä yhteiskunnassamme tarvitse enää ponnistella kuten joskus aikaisemmin”, Kannas aprikoi. Tutkija näkee koululaistutkimuksen tulokset myönteisenä palautteena suomalaisille kodeille, liikuntakasvattajille ja liikuntaharrastusten edellytysten luojille. Kiitos kuuluu myös uusille lajeille, joista erilaisten tyyppien on varaa valita. “Jos nuorten liikunnallinen minäkuva kerran on parantunut ja liikunta on edelleen yksi nuorten suosituimmista vapaa-ajan harrastuksista, on jo saatu paljon aikaan”, Lasse Kannas uskoo. “Jotkut tutkijat sanoisivat, että kyse on oman ruumiin entistä liberaalisemmasta haltuunotosta. Ehkäpä tämän hetken liikuntakulttuuri myötäilee aiempaa enemmän nuorten erilaisia liikunnallisia taipumuksia ja valmiuksia.” Teksti: Tiinu Wuolio Kuva: Antero Aaltonen. Kuvaa ei saa käyttää. SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Liikunnan ja Urheilun Maailma 17/98, Tiinu Wuolio Lisätietoja: |
