Euroopan rahapelipolitiikka puhutti urheiluministereitä Haagissa

Kulttuuriministeri Tanja Karpela näkee, että arpajaistoiminta on tärkeää yleishyödyllisten palveluiden, kuten urheilun rahoittamiselle.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela piti alustuksen "Euroopan rahapelipolitiikka eurooppalaisen urheilun kannalta", EU:n epävirallisessa urheiluministerikokouksessa 1.- 2. joulukuuta Haagissa. 

Karpela uskoo, että Euroopan rahapelipolitiikka on merkittävä eurooppalaiseen urheiluun vaikuttava kysymys ja että meidän vastuullamme on varmistaa, että asiasta vastaavilla tahoilla, komissiolla ja vastuuministerineuvostolla on riittävästi informaatiota tulevan päätöksenteon pohjaksi.

Puheessaan Karpela käsitteli sitä, millä perustein kansallisella tasolla on päädytty sääntelemään rahapelitoimintaa ja mitkä ovat kansalliseen päätösvaltaan perustuvan järjestelmän hyödyt erityisesti eurooppalaisen urheilun kannalta.  Lisäksi hän nosti esiin oman näkemyksensä siitä, millaisia seurauksia rahapelejä koskevan sääntelyn vääränlaisella harmonisoimisella olisi.

Arpajaistoiminta vaatii vastuunkantoa

"Arpajaiset ovat taloudellista toimintaa, mutta hyvin erityislaatuista sellaista. Arpajaisiin liittyy merkittävä viihdearvo ja suuri taloudellinen intressi, mutta toisaalta myös suuri rikollisuuden, vilpin ja väärinkäytösten riski. Pelaamisaddiktio voi aiheuttaa sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta sosiaalisia ja taloudellisia haittoja", Karpela sanoo.

"Arpajaiset poikkeavat muusta taloudellisesta toiminnasta siten, että ne eivät itsessään tuota taloudellista lisäarvoa."

"Perimmiltään arpajaisissa on kyse vain arpajaistoimintaan osallistuvien kesken tapahtuvasta taloudellisten panosten uusjaosta. Kärjistäen voikin todeta, että arpajaisiin liittyvä taloudellinen erityisluonne jo olemassa olevien taloudellisten panosten uudelleenjakajana ei edistä yhteiskunnan myönteiselle kehitykselle välttämätöntä taloudellista kasvua", Karpela muistuttaa.

Kansallista päätöksentekoa

EU-lainsäädännössä ei ole arpajaisia eikä lähemmin rahapelejä koskevia säännöksiä.

"Komissio on yrittänyt harmonisoida lainsäädäntöä 1990-luvun alussa, mutta jäsenvaltioiden kannanotot komission harmonisointiehdotukseen ovat olleet yksimielisiä ja huomattavan jyrkkiä. Arpajaisia koskeva lainsäädäntövalta on haluttu ehdottomasti pitää kansallisella tasolla", Karpela toteaa.

"Suomessa kanta asiaan on hyvin selkeä ja yhtenäinen sekä hallituksessa että eduskunnassa. Suomi pitää erittäin tärkeänä sitä, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus harjoittaa kansallista rahapelipolitiikkaa, jossa voidaan ottaa huomioon kuhunkin jäsenvaltioon sopivat, niiden historiallisesta, sosiaalisista ja kulttuurisista lähtökohdista nousevat tarpeet."

Suomen arpajaislainsäädännön keskeisenä tavoitteena on mahdollistaa kuluttajille toimeenpanotavoiltaan hyväksyttävät ja sosiaalisten haittojen vähentämiseen perustuvat pelipalvelut.

"Luvanvaraisuuteen perustuvasta rajoitetusta pelitarjonnasta huolimatta ihmisten pelihalu saattaa kehittyä pakonomaiseksi riippuvuudeksi, joka voi aiheuttaa pelaajille itselleen ja hänen läheisilleen sosiaalisia, taloudellisia ja terveydellisiä haittoja. Suomen arpajaislainsäädännöllä pyritään minimoimaan pelaamisesta johtuvat haitat ja maksimoimaan siitä saatavat hyödyt."

Karpela uskoo, että tämän politiikan johdonmukaisena seurauksena on, että Suomessa rahapelipalvelujen tarjoamisen edellytykseksi on asetettu valtioneuvoston antama rahapelilupa.

"Yksinoikeuteen perustuvan rahapeliluvan keskeisenä tarkoituksena on rajoittaa rahapelipalvelujen tarjontaa. Rajaamalla pelien tarjoajien määrää rajoitetaan samalla kilpailua, joka erityisesti sääntelemättömänä johtaisi pelaajien agressiiviseen houkuttelemiseen pelaamiseen. Kilpailutilanne johtaisi siten myös pelaamisen lisääntyessä pelaamisesta johtuvien haittojen lisääntymiseen."

Yleishyödyllistä rahapelitoimintaa

"Suomessa voimassa olevan arpajaislain lähtökohta on, että arpajaisten toimeenpanoa säännellään tarkasti rahapelitoimintaan osallistuvien oikeusturvan takaamiseksi ja rajoitetaan pelaajien suojaamiseksi rikoksilta ja väärinkäytöksiltä sekä liiallisen pelaamisen aiheuttamilta sosiaalisilta ja taloudellisilta haitoilta", Karpela sanoo.

"Tästä työstä esimerkkinä suomalaisen urheilun rahoittajan, Suomen Veikkauksen hallituksen asiantuntijaelimenä toimii erityinen eettinen neuvosto, jonka tehtävänä on antaa lausuntoja Veikkauksen pelitoiminnasta ja pelien sisällöstä eettisestä näkökulmasta. Osana toiminnan eettisiä sääntöjä Veikkauspelien myyminen luotolla on kielletty. Veikkauspelien markkinointia ei myöskään suunnata lapsille."

Karpela näkee, että vaikka tuottojen käyttämistä yleishyödyllisiin tarkoituksiin ei EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisujen mukaan voidakaan pitää pelipalvelujen rajoittamisen hyväksyttävänä oikeusperusteena, ei siitä kuitenkaan seuraa se, ettei tuottoja saisi käyttää yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

"Rahapelitoiminnalla on Suomessa merkittävä osuus yleishyödyllisen toiminnan rahoituksessa. Valtion rahoituksesta liikunnalle peräti 98% katetaan veikkausvoittovaroin. Rahapelivoittovaroilla on Suomessa erittäin suuri merkitys myös taiteen, nuorisotyön, tieteen ja sosiaalisektorin rahoituksessa."

Rahapelimonopolit elintärkeitä urheilulle

Euroopan neuvoston ministerikokouksessa julkaistun, eurooppalaista urheiluhallintoa käsittelevän tutkimuksen mukaan rahapelivoittovaroilla on merkittävä osuus eurooppalaisen urheilun rahoituksessa suuressa osassa Euroopan maita.

"Kun komissio tekee keskusteluasiakirjassa mainittua tutkimusta mahdollisesta rahapelipolitiikan harmonisoinnista EU:ssa, komission on mielestäni arvioitava tarkasti tulevien toimenpide-ehdotuksien tarkoituksenmukaisuutta. Kuten aiemmin totesin, arpajaisista ei muodostu normaalin taloudellisen toiminnan mukaista lisäarvoa, sillä toiminta on olemassa olevien taloudellisten panosten uudelleen jakoa toimijoiden kesken. Tässä mielessä harmonisoinnin tarkoituksenmukaisuus taloudellisin perustein voidaan kyseenalaistaa", Karpela muistutta.

"Sitävastoin, arpajaistoiminnalla on merkittävä osuus yleishyödyllisten palveluiden ja erityisesti eurooppalaisen urheilun rahoituksessa."

"Urheilun kannalta kaikki kansallisen rahapelimonopolin purkamiseen tähtäävät toimet olisivat auttamatta epäedullisia, eivätkä millään tavalla edistäisi urheilun eurooppalaisen, vapaaehtoisuuteen perustuvan mallin asemaa."

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma, 18/04, www.slu.fi