Tasa-arvo liikuntapaikkapalvelujen saavutettavuudessa on vaarassa
Tuore tutkimus paljastaa, että liikuntapaikkapalveluiden tasa-arvoinen käyttö on jo Suomessa vaarassa. Hinta ja liikuntapaikan etäisyys haittaavat merkittävän väestönosan harrastamismahdollisuuksia. Jyväskylän yliopiston Liikunnan Kehittämiskeskus tutkii valtakunnallisia liikuntapaikkapalveluja ja kansalaisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia liikuntapalveluiden käytössä professori Kimmo Suomen johdolla. Tutkimukseen valittiin 6000 suomalaista ikäjakauman ollessa 15 - 74 vuotta. Myös maantieteellisesti otosjoukko kattaa koko Suomen. Tuloksista paljastuu mielenkiintoisia muutoksia väestön liikuntakäyttäytymisessä ja myös syitä näihin muutoksiin. "1970-luvulla monet tutkimukset paljastivat, että suurin motiivi liikuntaharrastukselle oli terveyden ja kunnon ylläpitäminen ja parantaminen. Tämä oli kiistatta tärkein motiivi. Seuraavalla vuosikymmenellä kärkeen nousi ilo ja virkistäytyminen sekä sosiaalisten kontaktien ylläpito liikunnan avulla. Nyt näyttää siltä, että liikunnan harrastamisen päämotiiviksi on 90-luvulla jälleen noussut terveys, kunto ja työkyky. Nämä ovat ylivoimaisesti tärkeimmät motiivit nykypäivän ihmisille liikunnan harrastamisessa", kertoo professori Kimmo Suomi SLU:n ja OPM:n rakentamispäivillä 29. syyskuuta 1999. Tutkimustulos ei ole yllättävä. Väestön ikääntymisprosessi on koko ajan jatkuva, korkeammat ikäluokat kasvavat kun taas syntyvyys on laskussa. Ikääntyvä väestö haluaa pysyä vireänä liikunnan avulla. Toisaalta myös työelämässä kilpailu kovenee ja työkykyisyyden ylläpito on tärkeä edellytys työelämän vaatimuksiin vastaamisessa. Liikuntapaikkojen ei tarvitse olla monumentteja Laajassa tutkimuksessa löytyy monta mielenkiintoista tulosta. Yksi niistä koskee liikuntapaikkojen kunnolta edellytettäviä seikkoja. Useissa yhteyksissä on harmiteltu nykyisten liikuntapaikkojen huonoa kuntoa. Nyt käsillä oleva tutkimus antaa tilanteesta hieman lohdullisemman kuvan. Esimerkiksi tutkimukseen osallistuneista piti paljon parjattujen uimahallien ja uimaloiden kuntoa erittäin huonona tai melko huonona yhteensä 20 prosenttia. Muita liikuntapaikkoja pidettiin vielä parempina kunnoltaan. "Ehkä on niin, että kansalaiset eivät kaipaa monumenttirakentamista tai prameutta. Riittää, että paikka on siisti ja toimiva", pohtii Kimmo Suomi. Toisaalta voi olla myös niin, että uimahallien kunto on rakenteiden osalta huono, vaikka käyttäjille näkyviltä osin paikat ovat aivan tyydyttävässä kunnossa. Liikunnan harrastamista vaikeuttavista syistä nousi muutama ylitse muiden. Ajanpuute oli kolmen tärkeimmän harrastusta rajoittavan syyn joukossa peräti 51 prosenttilla vastaajista. Hieman samaan luokkaan kuuluu seuraavaksi yleisin este, eli työ tai opiskelu, jonka katsoi rajoittavan liikuntaharrastustaan 39 prosenttia. Sairaus tai kivut kuului kolmen tärkeimmän estävän tekijän joukkoon peräti 36 prosenttilla vastaajista. "Suomessa on jo muutamia erityisryhmille tarkoitettuja saleja, mutta ilmeisesti näitä tarvittaisiin enemmän. Tämä prosenttiluku on niin suuri, että se kaipaa vielä tarkempaa selvittelyä ennen kuin varmoja johtopäätöksiä voi tehdä", muistuttaa tutkimusta johtanut professori Kimmo Suomi. Yksi mahdollinen tulkinta suureen sairauden tai kipujen aiheuttamaan liikkumattomuuteen voi olla se, että lukuisilla ihmisillä on sellainen vamma tai sairaus, joka estää tietyn liikuntalajin harrastamisen. Voi kuitenkin olla, että juuri tuo laji olisi suosikkiliikuntamuoto ja siksi vastauksissa rajoitteeksi nousee kipu tai sairaus, vaikka terveys mahdollistaisikin joidenkin liikuntalajien harrastamisen. Välimatkat liikuntapaikoille ovat nousseet merkittäväksi esteeksi liikunnan harrastamiselle 30 prosentille vastaajista. Vastaajista ainakin osa on perin rehellistä väkeä, sillä laiskuuden tai saamattomuuden on kertonut liikuntaharrastuksen kolmen tärkeimmän syyn joukkoon lähes neljännes, eli 23 prosenttia vastaajista. SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten 18/99, Henry Järvinen, http://www.slu.fi Kirjoittaja: Henry Järvinen |