Kaatumisen pelko rajoittaa liikkumista
Dosentti Pertti Era nosti Jyväskylän yliopistopäivillä 27.10. esiin, että kaatumisen pelko rajoittaa ikääntyvän henkilön liikkumista esimerkiksi talvella liukkaiden kelien aikaan. Tämä voi johtaa liikkumiskyvyn vähittäiseen heikkenemiseen ja pahimmassa tapauksessa nostaa kaatumisen riskiä myös turvallisissa sisätiloissa. Yksi ikääntyvien itsenäistä selviytymistä uhkaavista vaaratekijöistä on huono liikkumiskyky ja tasapaino sekä niihin liittyvät kaatumistapaturmat. Kaatumistapaturmat saattavat johtaa paitsi vammoihin, vakavimmissa tapauksissa myös kuolemaan. Kaatumiset ovatkin vanhusten tapaturmaisten kuolemien ylivoimaisesti tärkein syy. Vaikka kaatumistapaturmat ovat ikääntyvillä henkilöillä melko yleisiä, niihin ei kuitenkaan tulisi suhtautua vääjäämättöminä vanhenemiseen liittyvinä tapahtumina; pikemminkin tulisi pyrkiä aktiivisesti selvittämään kaatumisten tai kaatumispelon yksilöllisiä vaaratekijöitä ja vähentämään näiden vaaratekijöiden vaikutusta. Moniin vaaratekijöistä voidaan tehokkaasti vaikuttaa. Näitä seikkoja ovat mm. lääkeaineiden sivuvaikutukset, heikko näkökyky, huono lihasvoima, huono liikkumiskyky ja tasapaino tai asunnon huono valaistus, ahtaat kulkureitit, porraskaiteiden puuttuminen, kulkureittien liukkaus. Tasapaino ja kehon asennonhallintakyky ovat harjoitettavissa olevia ominaisuuksia hyvinkin iäkkäiden henkilöiden keskuudessa, mikäli harjoitteiden sisältö suunnitellaan tästä näkökulmasta. Myös monet päivittäiset toimet, kuten maastossa liikkuminen tai tanssi ovat hyödyllisiä tasapainokyvyn kannalta. Tasapainokuntoutuksen avulla voidaan pienentää kaatumisriskiä ja vaikuttaa tätä kautta ikääntyvien elämänlaadun kannalta olennaisiin tekijöihin ja myös saavuttaa taloudellisia säästöjä hoito- ja kuntoutuskustannuksissa. Era kertoi mm. Blomin ja Helasterän (1996) tutkimuksesta, joka kohdistui vanhainkodissa asuviin, varsin iäkkäisiin ja osin heikkokuntoisiin naisiin. Yhteensä 12 viikon mittainen harjoittelujakso jakautui kahteen osaan siten, että ensimmäiset 6 viikkoa paneuduttiin lähinnä lihasvoiman parantamiseen tähtääviin harjoitteisiin, kun taas viimeiset 6 viikkoa sisälsivät spesifejä tasapainoharjoitteita mm. trampoliinia, tasapainolautaa ja pehmeitä liikkumisalustoja hyväksikäyttäen. Tulokset osoittivat, että etenkin toiminnallisissa tasapainotesteissä koeryhmään kuuluneiden tulokset paranivat merkitsevästi harjoitusjakson aikana. Myös joissakin voimalevyn avulla toteutetuissa tasapainomittauksissa todettiin tulosten paranemista koeryhmässä. Lisätietoja: SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 20/00, Yliopistopäivät, http://www.slu.fi |