Veteraaniurheilija näyttää, että iäkäs pystyy
Vertaamalla iäkkäitä urheilijoita ja ei-urheilijoita keskenään on voitu osoittaa, mihin iäkkäillä ihmisillä on voimavaroja, sanoi professori Harri Suominen yliopistopäivillä 27.10.2000. Voima- ja nopeuslajeja harrastavien urheilijoiden lihasten suorituskyky ja luuston kunto pysyvät hyvinä pitkälle vanhuuteen asti. Kestävyysurheilijoiden hyvä suorituskyky näkyy erityisesti maksimaalisessa ja hapenkulutuksessa ja työtehossa, joka voi olla useita kymmeniä prosentteja parempi kuin harjoittelemattomien ikätovereiden. Veteraaniurheilun huipulla kilpailevien miesten ja naisten tekemät tulokset ovat useissa lajeissa hämmästyttävän hyviä. Hyvän lihaskunnon merkitys iäkkäiden liikunta- ja toimintakyvylle on ilmeinen. Vahva luusto ja hyvä lihaskunto suojaavat myös murtumilta, jotka ikääntyvässä väestössä aiheuttavat merkittäviä kansanterveydellisiä ja –taloudellisia ongelmia sekä inhimillisiä kärsimyksiä. Kestävyyskunnon paraneminen lisää puolestaan pelivaraa ulkona liikkumiseen, portaissa kävelyyn ja raskaampien kotitöiden tekemiseen. Hyvä fyysinen kunto edesauttaa luonnollisesti myös itse liikunnan ja urheilun harrastamista. Vaikka veteraaniurheilijoiden lukumäärä koko väestöön nähden on pieni, he voivat toimia tiennäyttäjinä siinä, minkälaisiin toimintoihin iäkkäillä ihmisillä on vielä voimavaroja. Tämä voi poistaa turhia pelkoja ja ennakkoluuloja iäkkäiden liikunnasta. Lisätietoja: SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 20/00, Yliopistopäivät, http://www.slu.fi |