Urheilusivujen tai –ohjelmien samaistumisen kohde on kansalainen, joka sohvalta käsin näppäilee kaukosäädintä ehtiäkseen katsoa formulakisan lähdön tai avaa lehden etsien eilisen ottelun huippukohtia - mutta onko kohde myös vanhempi, joka lasten parhaaksi järjestelee urheiluasioita? Jos median johto ja urheilutoimitus linjaavat tehtäväkseen viihteen tuottamisen, voidaan enää väitellä siitä, mikä on hyvää viihdettä ja mistä sitä pitäisi tehdä. Silloin yhteiskunnallisen vastuun pohdinta kuuluu toisiin toimituksiin. Keskustelu jatku, jos urheilutoimitus ja mediajohto linjaavat, että urheilujournalismiin kuuluu myös vahtikoirana toimiminen.
Urheilusivuja lukemalla ei uskoisi että suurin osa kilpaurheilusta on alle 18-vuotiaiden urheilua.
Valtakunnallisen julkisuuden on vallannut ammattiurheilun viihteellinen mutta myös raadollinen maailma. Pieni osa urheilusta on luomassa mielikuvaa koko suomalaisesta liikuntaelämästä. Maassamme on noin 800 ammattiurheilijaa alle 200 seurassa. Urheiluseuroja on lähes 8000. Alle kolmessa prosentissa seuroista on ammattiurheilijoita, jotka hankkivat urheilusta yli 50 000 markkaa.
Yli miljoonan suomalaisen kansalaisliike tuhansine urheiluseuroineen on jo osittain hävinnyt valtakunnallisesta julkisuudesta, vaikka joka päivä nuoret kisailevat ja kilpailevat jossain lajeissa saleilla tai lähikentillä. Ja perhe ja muut taustajoukot elävät kiihkeästi mukana.
Urheilun mediatehdas suoltaa huippu-urheilun tuloksia ja otteluselostuksia. Mutta journalismista voi puhua vasta sitten, kun toimittaja jättää oman jälkensä raaka-aineeseen. Saman intohimon, jolla urheilutoimittaja tarttuu tulosurheiluun, soisi siirtyvän muihin liikunta-aiheisiin.
Liikuntapolitiikka muutaman toimittajan varassa
Urheilutoimituksen liikuntapolitiikka on timohuotisten, pekkaaaltosten, urhosalojen ja muutamien muiden valtakunnallisten urheilutoimittajien varassa. Siinä missä urheilutoimittaja erikoistuu autourheiluun, hän voisi erikoistua liikuntapolitiikkaan ja sen uutisointiin.
Liikuntapolitiikasta on tullut hätäinen vierailija urheilusivuilla. Liikuntapolitiikka on muutakin kuin strategisia linjauksia, järjestökähinöitä ja nimitysasioita. Se on yhteisten asioiden hoitamista. Urheilusivuja tai -ohjelmia seuraamalla luulisi, että yhteisiä asioita ei liikunnassa ole vahdittavana.
Kuka toimituksessa seuraa säännöllisesti urheilun taloutta perheen, liittojen, seurojen, kunnan ja valtion suunnalta katsottuna? Kuka seuraa liikuntapaikkojen rakentamis- ja vuoropolitiikkaa kunnissa, liikuntatuntien asemaa kouluissa, talkootyön byrokratian purkamistoimia eduskunnassa ja liikuntapalvelujen väliinputoajia? Miten urheilujournalismissa käsitellään taloudellista voittoa tavoittelevan urheilun ja liikunnan kansalaistoiminnan jännitettä.
Liikunta eriytyy omille sivuilleen
Suurin osa liikunta-aiheista on jo matkannut muille sivuille tai ohjelmiin. Seuraavassa on esimerkki Helsingin Sanomista 2. syyskuuta urheilusivut aloittaa selostus jalkapallon mm-karsintaottelusta, kun taas kultuurisivut kertovat urheilevasta baritonista, kaupunkisivut kuntosalibisnestä, sunnuntaisivut jokanaisen henkilökohtaisesta valmennuksesta ja Kuukausiliite aiheesta Rouvat lätkässä.
Suomalaisista 80 prosenttia on sitä mieltä, että liikunta auttaa jaksamaan arkielämässä. Terveyttä, kasvua ja hyvinvointia edistävän liikunnan markkinat kasvavat. Ihmiset käyttävät entistä enemmän aikaansa identiteettinsä hakemiseen, liikuntaan, urheiluun ja viihteeseen. Monet aiheet eivät löydä kotipesää urheilutoimituksesta.
Sanomalehdissä ratkaisuiksi ovat löytyneet liikunnan omat teemasivut tai Hyvän olon -liitteet. Esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisee joka viikko Terveys ja liikunta -sivuja. Turun Sanomat joka toinen viikko Liikunta-sivuja ja krskisuomalainen Kunnonsuomalaista. Monet aikakausilehdet ovat pitkään julkaisseet aukeamat liikunnasta. Samaistuja on kansalainen, joka haluaa saada helposti hyvän olon neuvot omaan arkielämäänsä. Kuntourheilija taas saattaa janota lisää tietoa, malleja ja vertailua urheilijoihin ja käväisee myös urheilusivuilla. Internet-sivut lisäävät tarjontaansa.
Myös lasten oma liikunnan makasiiniohjelma voi olla menestys. Ruotsalaisten Lilla Sportspegeln -ohjelmalla on viikottain yli 500 000 katsojaa, suurin osa 3 - 10-vuotiaita. Vanhempien katsojapalaute vauhditti 17 vuotta sitten ohjelman syntyä. "Junjoreille oma liikuntaohjelma ja hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa!"
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Urheilutoimittajain Liiton 70-vuotisjuhlajulkaisussa.
SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 20/01 Eila Ruuskanen - Himma. http//www.slu.fi
Muualla lehdessä:
TV-urheilun painopiste huippu-urheilutapahtumissa
Nuorten ja lasten ohjelmia vain vähän tv-urheilussa
Liikuntapolitiikka Radio Suomen urheilutoimituksen hyppysissä
Aiemmin julkaistua:
Nuor6ten urheiluohjelma Hot Sport alkaa taas 1. syyskuuta
Lasten TV-kimaran linjaus: pihaliikuntaa ilman kalliita välineitä
Kirjoittaja: Eila Ruuskanen-Himma, viestintäpäälikkö, SLU, päätoimittaja, Liikunnan ja Urheilun Maailma
Säköposti: eila.ruuskanen@slu.fi
|