Sydneyn olympialaiset olivat digi-Ylen kenraaliharjoitus

Viestinnän muutosten ja digitaalitelevision tulon nopeuttamaa kehitystä pohtineessa YLE:n ja SLU:n yhteisessä foorumissa torstaina 9.11. nähtiin tyytyväisiä kasvoja. Sydneyn olympialaiset olivat digitelevision kenraaliharjoitus YLE:n osalta, ja kokemuksiin oltiin voittopuolisesti tyytyväisiä.

Itse asiassa suomalainen viestintäkoneisto oli valmiimpi hyödyntämään enemmänkin digitaalista materiaalia, mutta suurten amerikkalaisten viestintäjättien veto-oikeus ja jopa oikeustoimin uhkaaminen aiheutti sen, ettei esimerkiksi YLE:n nettisivuilla voitu nähdä liikkuvaa TV-kuvaa.

"Sopimustilanne on sen verran epäselvä, ettemme halunneet ryhtyä riitelemään asiasta", totesi TV-urheilun päällikkö Markku Vainikka torstain foorumissa.

"Amerikkalaisyhtiöt lähettivät omalla mantereellaan materiaalinsa jopa 12-13 tunnin viiveellä, ja heidän maksettuaan TV-oikeuksista huimia summia olisi ollut kiusallista, että esimerkiksi netissä olisi pyörinyt elävää kuvaa jo huomattavasti heidän "ensiesityksiään" aikaisemmin."

Digitaalitelevision testilähetyksiä

Kaiken kaikkiaan Sydneystä lähetettiin maailmalle 3400 tuntia urheiluohjelmaa, ja järjestäjien ponnistelut televisiointimahdollisuuksien maksimaaliseksi hyödyntämiseksi olivat hyvin onnistuneita. Eri maiden viestintäyhtiöiden TV-ryhmillä oli kaiken aikaa valittavanaan 38 signaalia eri lajien kuvauspaikoilta, joista ne pystyivät poimimaan omia kansalaisiaan kiinnostavat lajit ja tapahtumat.

Eurooppalainen TV-viestinnän yhteistyöelin EBU oli vuokrannut käyttöönsä viisi satelliittikanavaa, jonka lisäksi suomalaisilla oli vielä omansa. Tällä mahdollistettiin suomalaisurheilijoiden haastattelut, tärkeiden suoritusten tallennus ja esittäminen sopivaan ajankohtaan - joko pienellä viiveellä tai päivittäisissä urheilukoosteissa. "Pohjoismainen yhteistyö toimi oivallisesti", Vainikka kehui. "Vaadimme ja saimme lähetystilamme lähekkäin toisiamme, jolloin pystyimme jakamaan esimerkiksi satelliittilähetysten ja muun TV-toiminnan kustannuksia. Yhteistyötä tehtiin toki muidenkin maiden televisioyhtiöiden kanssa."

Kaiken kaikkiaan YLE lähetti Sydneystä 300 tuntia digitaalista TV-materiaalia ja 280 tunnin verran analogisesti, eli perinteisellä TV-tekniikalla tuotettua. Katsoja tuskin huomasi eroa kotistudiossaan, koska digitaalilähetysten tuottamia mahdollisuuksia ei täysin hyödynnetty - eikä ollut tarkoituskaan. Digilähetykset olivat testi- ja koelähetyksiä.

Huikeita tunnuslukuja

YLEllä oli Sydneyn suursavotassa mukana kaikkiaan 61 henkilöä. Viestintäjätin panostus oli mittava, mutta kyllä sillä kotimainen yleisö tavoitettiinkin: markkinaosuus kasvoi 11 prosenttiyksikköä, korkein katsojaluku 15 minuutin ajalla 1,2 miljoonaa silmäparia - Parviaisen keihäsfinaalin aikana - keskimääräinen katsojaluku lähes neljännesmiljoona yli 10-vuotiasta katsojaa, ja urheilukoosteiden aikana jopa 350 000 katsojaa sekä lähetysten tavoittavuus jopa 92 % yli 10-vuotiaista suomalaisista.

Sydneyn olympialaiset kisat olivat myös ensimmäiset "nettikisat" teksti-televisiolle ja YLE:lle. Toimittaja Vesa Rämet, joka myös puhui torstain foorumilla, oli pääosin kokemuksiinsa tyytyväinen, joskin live-kuvan esittämisen estäminen miestä hiukan harmittikin. "Teimme 24 tuntia vuorokaudessa urheilua; uutisia ja tuloksia. Sivuillamme oli noin 250 000 kävijää, joista 22. syyskuuta ennätys - noin 55 000 kävijää." "Tavoitteinamme oli tehdä taustajuttuja, toimia palautteen antajana joukkueen ja kotikatsomon välillä sekä taata 24 tuntia tuloksia ja muuta materiaalia. Valmius elävää kuvaa tarjoavaan nettiyhteyteen olisi ollut olemassa, mutta maksettuaan 700 miljoonaa dollaria TV-oikeuksistaan amerikkalainen NBC-yhtiö ei halunnut menettää etuoikeutettua asemaansa."

Myös Radio Suomen urheilun päällikkö Arto Teronen piti Sydneyn toimia valtaosin onnistuneina. Terosella ei ollut esittää tarkkoja tutkimuslukuja radion kuuntelusta, mutta saamansa palautteen perusteella hän piti olympialaisia myös radioitse onnistuneina.

Ateenassa 2004 jo enemmän "digiä"?

TV:n urheilupäällikkö Markku Vainikka kaavaili Ateenan olympialaislähetysten vuonna 2004 olevan jo selvästi enemmän digitalisoituja. Digitaalisia versioita selostetaan ja niitä on 2 - 3 erilaista, yksi on esimerkiksi kokonaan palloilua. Kuinka tämä tulee Suomessa näkymään, riippuu pitkälti myös Arkadianmäellä tehtävistä päätöksistä. Kansalaisten osaksi tulee hankkia itselleen joko digitaalitekniikkaa hyödyntävät vastaanottimet tai lähetyssignaalin analogisiin ruutuihin sopivaksi koodaava sovitin, jos lähetystoiminnan välittävä verkko saadaan rakennettua valtakunnalliseksi.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma, Antti Kauranne, http://www.slu.fi

Kirjoittaja: Antti Kauranne