Jalkapallo saa yhä useamman maahanmuuttajan liikkeelle

TURKU. On perjantai-ilta kello puoli yhdeksän. Lausteen koulun liikuntasalissa lattia tömisee ja sisätossut vingahtelevat pallon kimmahdellessa ympäri seiniä. Kymmenen nuorta, ja vähän vanhempaakin, miestä nauttivat jokaviikkoista jalkapalloannostaan. Turun albaaniyhdistyksen salivuoro ei tälläkään kertaa ole jäänyt käyttämättä.

Noin neljä vuotta sitten perustettu yhdistys järjestää jäsenilleen liikuntatoimintaa pari kertaa viikossa.

"Viimeiset kaksi vuotta yhdistyksen toiminta on ollut tosi aktiivista ja liikuntatoiminta on meillä kaikkein vahvin. Olemme aktiivisesti vuokranneet liikuntatiloja, ja kyllä paljon on ihmisiä käynyt. Suurin osa on nuoria alle 25-vuotiaita, mutta on myös vanhempia", kertoo yhdistyksen sihteeri Nexhat Beqiri.

Suuri osa Turun yli 30 maahanmuuttajayhdistyksestä on perustettu ensisijaisesti oman kulttuurin ja identiteetin ylläpitämiseksi, ja suomalaiseen kulttuuriin sopeutumisen auttamiseksi, mutta yhä useammat pitävät myös liikunnallisen toiminnan järjestämistä tärkeänä. Hyvin harvalla yhdistyksellä on kuitenkaan omia tiloja, joten liikuntatilat on varattava ja vuokrattava erikseen liikuntavirastolta.

Jalkapalloa seuroissa

Albaaniyhdistys Bashkimissa pelataan jalkapalloa, koripalloa ja lentopalloa. Heillä, kuten muissakin yhdistyksissä, jalkapallo on suurin suosikkilaji.

"Pari tuntia viikossa on monelle liian vähän. Noin 80 prosenttia pelaa myös jossain suomalaisjoukkueessa", Beqiri sanoo.

Kuusi vuotta sitten Kosovosta Suomeen saapuneelle Bujar Selimille oli alusta asti tärkeää, että hän saa jatkaa jalkapalloharrastustaan myös Suomessa. "Menin heti mukaan urheiluseuraan. Ensin pelasin Imatran palloseurassa, sitten Joutsenossa ja Interin A-junioreissa. Nyt pelaan VG-62:ssa", Selim kertaa seuravaihdoksiaan.

Joukkueensa harjoitusten lisäksi yhdistyksen pelivuoroja ei jätä väliin myöskään 15-vuotias Arton Ibrahimi. "Nyt pelaan Littoisten TU:ssa mutta aion vaihtaa johonkin parempaan seuraan", kertoo jalkapalloammattilaisen urasta haaveileva innokas Ibrahimi, jota mitkään muut urheilulajit eivät edes kiinnosta.

Molemmat nuoret miehet ovat sitä mieltä, että mahdollisuus liikuntaan on maahanmuuttajille tärkeää. On hyvä, että oman kulttuurin juttuja pystyy toteuttamaan myös uudessa maassa. "Ja varsinkin vanhuksille tekee hyvää päästä liikkumaan. Ne innostuvat, kun meitä nuoria on mukana", Selimi sanoo.

Naiset mukaan

Miesten saaminen mukaan liikuntatoimintaa ei ole vaikeaa. Suurempi haaste sen sijaan on houkutella naiset liikunnan iloihin. Sillä saralla riittää paljon tehtävää.

"Hyvin helposti naiset jäävät hoitamaan kotia. Osa maahanmuuttajanaisista on harrastanut jotain omassa maassa mutta kaikissa maissa ei ole ihan samanlaista liikuntakulttuuria kuin meillä", Turun liikuntaviraston maahanmuuttajien liikuntatoiminnasta vastaava Teija Paananen sanoo.

Tällä hetkellä Turun kaupunki järjestää naisille ainakin jumppaa ja uintivuoroja, jotka ovatkin olleet suosittuja. Osalla uskonto vaikuttaa liikunnan harrastamiseen ja se täytyy muistaa huomioida liikuntatoimintaa järjestettäessä.

Nexhat Beqirin mukaan myös hänen yhdistyksessään kohderyhmäksi ovat nyt tulleet naiset. Yhdistyksessä on useita nuoria naimisissa olevia naisia, jotka täytyisi saada liikkeelle.

Arkaillen urheiluseuroihin

Monet naiset kuitenkin arastelevat jumppaan menoa, ja esimerkiksi latinalaisen tanssin kurssilla oli vain suomalaisia naisia. Kynnys mennä mukaan on suuri. "He pelkäävät, etteivät osaa. Ja monet kuvittelevat, että täytyy näyttää missiltä ennen kuin voi mennä mukaan", Beqiri harmittelee.

Maahanmuuttajia näkee melko vähän urheilemassa muissa kuin omissa porukoissaan, vaikka urheiluseuroihin voi periaatteessa vapaasti mennä kuka tahansa. Maailmalla suositut lajit jalkapallo, lentopallo ja koripallo pitävät täälläkin pintansa. Sen sijaan suomalaisten suosikkilajit jääkiekko ja salibandy koetaan vieraana ja outona.

"Kyllä tietysti on paljon albaanilapsia, jotka ovat asuneet jo kauan Suomessa ja he osaavat ja pelaavatkin näitä lajeja", Beqiri sanoo. "Monikaan ei uskalla mennä urheiluseuroihin, koska kielitaito puuttuu. Yritämme ensin totuttaa maahanmuuttajat oman yhteisön toimintaan mukaan."

Beqirin mielestä erilaisten turnausten järjestäminen on hyvä keino harrastaa yhdessä, ja jalkapallo- ja shakkiturnaukset ovatkin suuressa huudossa. "Kun tulin Suomeen, asuin ensin kolme ja puoli vuotta Rovaniemellä. Siellä järjestettiin jalkapalloturnauksia, joihin saivat osallistua myös maahanmuuttajat", Beqiri muistelee ja toivoisikin Turussa järjestettävän samanlaisia turnauksia.

Se lisäisi Beqirin mielestä halua lajia ja liikuntaa kohtaan yleensäkin. Onhan liikunnalla myös suuri vaikutus suvaitsevuuden edistämisessä, sillä liikuntaa voi harrastaa yhdessä, vaikka ei jakaisikaan samaa kulttuuritaustaa eikä puhuisi samaa kieltä.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 21/01, Riitta Koivuranta, http://www.slu.fi/

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Turun Sanomissa ja julkaistaan nyt Liikunnan ja Urheilun Maailmassa osana TS:n ja SLU:n yhteistyötä.