Score-terveiset

Heinäkuussa yhdeksän suomalaista vapaaehtoista lähti Score-projektin kautta urheilun kehitysyhteistyöhön Etelä-Afrikkaan ja Namibiaan. Ennen vapaaehtoistyön aloittamista nuoret osallistuivat kolmen viikon mittaiseen koulutukseen, jonka jälkeen heidät sijoitettiin työskentelemään liikunnanohjaajiksi eri puolille Etelä-Afrikkaa ja Namibiaa.

Yksi vapaaehtoisista, Mirka Kaaria, kirjoitti Liikunnan ja Urheilun Maailmalle kokemuksistaan.

"Tervehdys Schoemansdalista Mpumalangasta!

Schoemansdal on kaunis kuuma kylä lähellä Swasimaan rajaa. Paljon vuoria, iso järvi ja pato, vehreää luontoa sekä ystävällisiä ihmisiä. Kesällä lämpötila voi kohota 40 asteeseen, mutta eiköhän sen suomalaisella sisulla kestä. Sauna on ollut hyvää harjoitusta...

Olen kahdeksas vapaaehtoinen täällä ja jo neljäs suomalainen. Suomalaisia on varmaankin ollut täällä paljon voimistelu- ja aerobictaustastamme johtuen. Schoemansdalissa nämä lajit ovat todella suosittuja! Meillä on 3 aerobictuntia viikossa, ja tahtia ei haittaa edes se, että välillä on sähköt poissa viisikin päivää. Voihan sitä jumpata ilman musiikkiakin. Asenne ennen kaikkea.

Työskentelen myös neljässä "primary schoolissa", kahdessa uudessa ja kahdessa "follow-up"-koulussa (toim. huom. koulu, jossa ei enää toimi Score-vapaaehtoista. Liikunnan opetuksen hoitavat paikalliset opettajat, kun liikunnan opetus koulussa on vakiintunut. Vapaaehtoinen kuitenkin vierailee säännöllisesti koulussa, auttaa ongelmissa ja tukee toimintaa).

Olen tyytyväinen, että saan tutustua molempiin koulutyyppeihin. Työ kouluissa vaihtelee niin paljon. Follow-up-kouluissa työ on lähinnä opettajien tukemista ja uusien vinkkien ja ideoiden antamista, kun taas uusissa kouluissa pääsen itse suunnittelemaan ja opettamaan. Ja mikä tärkeintä, täytyy saada opettajat innostumaan liikunnan tärkeydestä. Joskus se on todellinen haaste!

Lapset ovat aina valmiita leikkimaan ja pelaamaan ja ovatkin sitä mieltä, että liikuntatunti (45-60min) on aivan liian lyhyt. Kuumuus ei enää haittaa, kun luokkahuoneesta pääsee ulos pallon kimppuun.

Uni tulee iltaisin heti kun vaan sänkyyn pääsen. Vaatii veronsa olla ulkona kuumuudessa ja liikuttaa viikossa jopa 3 000 lasta.

Perheeseeni kuuluu äiti, isä ja 11-vuotias veli. Minulla on käytössäni oma huone, jossa voin rauhassa suunnitella seuraavan päivän tehtävät. Perheeni on aika uskovainen, josta todiste seuraavana:

Ensimmäisen yöni jälkeen kuulin koputuksen oveltani ja äitini ääni kysyi, voimmeko rukoilla yhdessä. Kello oli noin kuusi aamulla ja vastasin unenpöpperöisenä, että mikäs siinä. Siitä lähtien sama rutiini on jatkunut joka aamu. Ensin lauletaan virsi, sitten luetaan opettavainen tarina kirjasta, jossa on tarina joka päivälle ja lopuksi rukoillaan. Mutta kaikkeen tottuu ja kiva kokeilla jotain uutta.

Hyönteiset ovat kuumuuden myötä lisääntyneet hurjasti. Hyttysiä löytyy ja alueeni on malaria-aluetta, minkä takia syönkin malarialääkkeitä. Punkkeja olen löytänyt muutaman kropastani.

Olen kyllä nauttinut olostani täällä, elämä on tosiaan erilaista kuin Suomessa.

Mirka"

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 20/01, Mirka Kaaria, http://www.slu.fi/