Nuorison suorituskyky laskee ja liikuntataidot heikkenevät

Suomalaisten nuorten miesten fyysisestä suorituskyvystä ja liikuntataidoista saadaan edelleen varsin luotettavaa tietoa varusmiespalvelukseen astuvien nuorten fyysisen suorituskyvyn testeillä. Tulokset ovat huolestuttavia.

Puolustusvoimain kaksipäiväisessä "Armeija liikuttaa" -seminaarissa koulutusosaston päällikkö, eversti Kalle Liesinen esitteli puolustusvoimien koulutusuudistusta, jossa osana on ollut myös fyysinen koulutus.

Fyysisen koulutuksen päämääränä on saada varusmiesten fyysinen suorituskyky sellaiselle tasolle, että he kykenevät suorittamaan taistelutehtävät vähintään kahden viikon ajan jatkuvassa taistelukosketuksessa ja käyttämään kaikki voimavaransa yhtämittaiseen 3-4 vuorokautta kestävään ratkaisutaisteluun.

Hyökkäystaistelussa edellytetään maastosta riippuen noin 50-55 ml/kg/min hapenottokykyä. Lisäksi taistelijan tulee kyetä toimimaan useita vuorokausia vähintään 25 kilon varustuksen kanssa. Nykyisillä kuntotesteillä mitattuna varusmiesten fyysisen suorituskyvyn tavoitteet ovat saavuttaa kestävyydessä 12 minuutin juoksutestissä eli Cooperin testissä vähintään 2800 metrin tulos ja lihaskuntotestin kuntoluokka hyvä. Lisäksi ampumataidon ohella jokaisella varusmiehellä kuuluu olla hyvä maastossa liikkumisen taito niin kesällä kuin talvella, eli hyvä hiihto-, suunnistus- ja uimataito.

Hyväkuntoisia enää alle puolet

Tavoitteet kuulostavat haasteellisilta. Palvelukseen astuvien varusmiesten fyysinen suorituskyky on asteittain heikentynyt vuoden 1987 jälkeen. Tuolloin palvelukseen astuvien 12 minuutin juoksutestin keskiarvo oli 2713 metriä, kun se vuonna 2000 oli enää 2481 metriä. Samana ajanjaksona kiitettävä- ja hyväkuntoisten määrä on laskenut 70 prosentista 41 prosenttiin.

Sama trendi näkyy myös lihaskunnossa. Vuonna -88 vähintään hyvän tuloksen lihaskuntotestissä saavutti 68 prosenttia varusmiehistä, vuonna 2000 enää 39 prosenttia. Lihaskuntotestiin sisältyvät etunojapunnerrukset, käsinkohonta, istumaan nousu, selkälihasliikkeet ja vauhditon pituushyppy.

Myös yksittäisten lajien osalta suuntaus on ollut heikkenevä. Vuonna 1997 selvitettiin yli tuhannen varusmiehen hiihtotottumuksia 11 varuskunnassa. 53 prosenttia varusmiehistä omisti maastohiihtosukset, 48 prosenttia omisti laskettelusukset. Puolet varusmiehistä ei ollut hiihtänyt palvelusta edeltävänä vuonna lainkaan ja vain 13 prosenttia oli hiihtänyt yli 100 kilometriä.

Vuonna 1997 oli uimataidottomien tai alle 200 metriä uivien varusmiesten määrä lähes 60 prosenttia. Samoin suunnistustaidot olivat heikot. Vain kolmannes palvelukseen astuvista varusmiehistä osasi suunnistaa vähintään tyydyttävästi.

Puolustusvoimat huolissaan

"Armeija liikuttaa" -seminaarin keskeinen lähtökohta oli huoli suomalaisen nuorison laskevasta fyysisestä suorituskyvystä. Puolustusvoimat katsoo pystyvänsä yhä vastaamaan varusmiesaikaisen fyysisen suorituskyvyn kehitykseen, vaikka palvelusajat ovat lyhentyneet. Ongelma onkin ennen varusmiesaikaa kasvava liikkumattomuus.

Seminaarissa oli arvovaltainen osanottajajoukko. Mukana oli edustajia opetusministeriöstä, olympiakomiteasta, liikuntajärjestöistä, urheiluopistoista, liikunnanopettajaliitosta, liikuntatieteellisestä seurasta, kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta, Jyväskylän yliopistosta ja lukuisista muista järjestöistä ja yhteisöistä.

Terminologiasta saatiin tarkennusta monessa alustuksessa, sillä liikunnan vaikutus kuntoon ei ole suinkaan suoraviivainen. Kunto -termiä parempi on kin fyysinen suorituskyky. Varsinkin nuorella iällä kuntoon vaikuttavat huomattavasti enemmän perimä ja ruumiinrakenne kuin liikunnan harrastaminen. Murrosiän jälkeen liikunnan vaikutus kuntoon on jo suurempi.

"Fyysisen kunnon ylläpito on jäänyt yhä enemmän yksilön omalle vastuulle, mikä on aiheuttanut suuria eroja liikunnan harrastamisessa. Puolustusvoimat pystyy hyvin vastaamaan varusmiesajan liikuntaharrastuksen tarpeeseen, mutta ennen varusmiesaikaa puolustusvoimien vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset. Tähän tarvitaan muun yhteiskunnan panosta", pääesikunnan päällikkö, kenraali Ilkka Hollo muistutti.

Kestävyyslajien harrastus vähenee

Tutkimusten mukaan viidennes alle 18-vuotiaista ei harrasta minkäänlaista liikuntaa. Lukumäärältään tämä joukko on noin 200 000. Samalla harrastetut lajit ovat muuttuneet siten, että varsinkin kestävyyttä kehittävien lajien harrastajamäärät ovat vähentyneet ja sotilaskoulutuksen kannalta tärkeä pitkäkestoisen rasituksen sietokyky on samalla heikentynyt.

"Puolustusvoimille ja koko yhteiskunnalle on suuri haaste saada liikuntaa täysin harrastamaton viidennes liikkumaan. Kyse on muustakin kuin maanpuolustuksen tarpeista. Liikkuva ihminen on vireä, terve ja aktiivinen", kenraali Hollo tähdensi.

Varusmiesten liikuntakasvatus on muuttunut paljon viime vuosina. Mukaan on tullut uusia lajeja, jotka nuoria kiinnostavat. Näihin kuuluvat esimerkiksi salibandy ja katukoris, joiden harjoitusmahdollisuudet löytyvät lähes jokaisesta varuskunnasta. Myös perinteisten sotilaslajien opetusta on uudistettu. Vaikka palveluaika on lyhyt, puolustusvoimissa uskotaan positiivisten kokemusten tarjoamisen palvelusajan liikunnassa auttavan nuorten liikunta-asenteisiin.

Uudessa ohjelmassa liikunnan osuus on viidesosa palveluksen kokonaissisällöstä. Aiempaan verrattuna määrä on kaksinkertaistunut. Uudistus on pakon sanelema, koska palvelukseen astuvien nuorten kuntotaso on jyrkästi laskenut.

Tuominen esitti pysyvää elintä vaalimaan suomalaista liikuntakulttuuria

Seminaarin paneelikeskustelun peruskysymys kuului: Onko syytä huoleen? Vastaus oli yksiselitteisesti kyllä, mutta kun etsittiin mahdollisia lääkkeitä ongelman ratkaisemiseksi, oli ilmassa tuttuja teemoja. Jotain uuttakin kuultiin.

Kalevi Tuominen jyrähti tuttuun tyyliin ja vaati konkreettisia toimenpiteitä. "Suomeen on perustettava pysyvä elin, joka vaalii Suomen liikuntakulttuuria, niin liikuntaa kuin urheiluakin. Kaikki isot tahot tulee saattaa saman pöydän ääreen ja saada toimimaan sen tavoitteen mukaisesti, että suomalaisesta yhteiskunnasta tulee jälleen liikuntaa suosiva yhteiskunta. Työnantajajärjestöt, eduskunta, opetusministeriö, Nuori Suomi, SLU, Jyväskylän yliopisto ja kaikki vastaavat tahot tulee saattaa yhteen. Kysymyksessä ei ole vain hyvien periaatteiden luominen vaan päätösten läpivientikyky. Täytyy löytää sellaiset tahot, joilla todella on valtaa ja halua viedä hyvät päätökset läpi", iski Tuominen nyrkkiä pöytään ja peräänkuulutti hyvien seminaarien ja keskusteluiden saattamista konkretian tasolle.

Muissa puheenvuoroissa tuli esiin tuttuja teemoja: koululiikunnan osuuden vähentyminen ja yleensä koululaitoksen passivoituminen fyysisesti. Koulumatkat kuljetaan autojen kyydissä, välitunneilla ei mennä ulos ja liikuntatunteja on koko ajan vähemmän.

Myös vanhempien vastuuta korostettiin esimerkin antajina. Kun yhteiskunta vaatii vanhemmilta entistä enemmän panoksia työelämässä, tulevat avainasemaan myös isovanhemmat. Myös yhteiskunnasta syrjäytyneitä vanhempia on jo niin paljon, että heidän lapsiaan kohtaavat monet ongelmat.

Toisaalta paneelissa muistutettiin, että nykyajan nuoret ovat monessa suhteessa taidokkaampia kuin vanhempansa. Esimerkiksi kielitaito, koulutustaso ja sosiaaliset taidot ovat useilla erittäin hyvällä tasolla, ongelma tulee liikkumattomuudessa.

Kuulijoita muistutettiin myös nuorison kahtiajakautumisesta. On niitä, jotka eivät liiku lainkaan ja toisaalta niitä, jotka urheilevat jopa liikaa. Vapaa-ajan liikuntaan motivointi on avainasemassa. Ihminen ei synny valmiina, vaan häntä on rakennettava oikeaan suuntaan. Positiivinen terveys liittyy kykyyn nauttia elämästä ja kohdata haasteita. Tässä liikunnalla on tärkeä osuus.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 22/00, Henry Järvinen, http://www.slu.fi

Kirjoittaja: Henry Järvinen