Risto Telama: Koululiikunta on tärkein liikuntakasvattaja

Koululiikunta on tärkein, joskaan ei ainoa liikuntakasvatuksen toteuttaja, muistutti liikuntakasvatuksen emeritus-professori Risto Telama jäähyväisluennossaan lokakuun lopulla. Telama vaihtoi työnsä Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen professorina aktiivisiin eläkepäiviin syyskuun alussa.

Risto Telama on viime aikoina pohtinut paljon liikuntakasvatuksen heikentynyttä asemaa kouluissa. Hän muistuttaa liikunnan tuntimäärien vähentyneen kaikkialla maailmassa samaan aikaan kun tutkimustieto liikunnan tärkeästä yksilöllisestä ja yhteiskunnallisesta merkityksestä on lisääntynyt ja tarkentunut entisestään.

"Väestön liikunnallisen aktiivisuuden ylläpitämistä pidetään tärkeänä yhteiskunnallisena tavoitteena. Sen toteuttamisessa liikuntakasvatus on avainasemassa, ja liikuntakasvatuksen toteuttajista taas jokaista kouluikäistä koskeva koululiikunta on kaikkein tärkein ", Telama korostaa.

Huippu-urheilulla ja koululiikunnalla ei enää mitään yhteistä

Liikuntakasvatus joutuu nyt puolustamaan paikkaansa urheilun ja liikuntakulttuurin jatkuvassa muutoksessa. Säilyttääkseen asemansa liikuntakasvattajien on pystyttävä entistä paremmin perustelemaan tehtävänsä merkitys. Tämä edellyttää kirkasta käsitystä siitä, mikä liikuntakasvatuksen ainutlaatuinen tehtävä koulussa on, ja mitkä ovat sen tavoitteet ja periaatteet.

"Liikuntakasvatuksen pitää tukea lapsen ja nuoren kaikinpuolista kehitystä ja hyvinvointia. Sen tulee antaa eväät liikunnalliseen elämäntapaan, mikä edellyttää liikuntataitojen lisäksi tietoja, asenteita, motiiveja ja elämyksiä", Telama sanoo.

Takavuosina koululiikunta lainasi mallinsa urheilusta, mutta siltä polulta on jo käännytty takaisin itsenäisempään suuntaan. Etenkin huippu-urheilun kehitys on pakottanut arvioimaan uudelleen koululiikunnan ominaislaatua.

"Nykyään en näe huippu-urheilulla ja koululiikunnalla mitään yhteistä. Huippu-urheilu on viihdettä suurelle yleisölle. Siitä on tullut pikemminkin katsojan kuin urheilijan tarpeista lähtevä spektaakkeli", Telama näkee.

Leikillinen liikunta on yksilölle mielihyvän lähde

Telama tunnustaa huippu-urheilun viihteellisen arvon, mutta haluaa liikuntakasvattajana asettaa etusijalle liikkujan omat tuntemukset.

Hänen mukaansa lasten ja nuorten urheilu voi tukea koulujen liikuntakasvatusta, mutta on huomattava, että huippu-urheilu ja median siitä välittämä kuva myös vaikuttavat vahvasti nuorisourheilun konseptiin. Siitä on usein leikki kaukana.

"Urheilun ja liikunnan leikillisemmissä muodoissa ruumiiseen kohdistuu monitahoisia elämyksiä. Se on mielihyvän, jännityksen, spontaanisuuden ja hurmion lähde," Telama painottaa.

Telaman mielestä koululiikunnan ohittamaton tehtävä onkin saada kaikki mukaan tähän elämysmaailmaan. Yksimielisten suositusten mukaan kasvuikäisten pitäisi olla fyysisesti aktiivisia tunnin verran joka päivä.

"Se tuskin onnistuu koululiikunnan oppituntien rajoissa, vaan niiden lisäksi koulussa tarvitaan muutakin liikuntaa. "

Suomen ensimmäinen liikuntakasvatuksen emeritusprofessori tiivistää koulujen liikuntakasvatuksen kohtalonkysymykset kouralliseen perusasioita. Niitä ovat kaikkien oppilaiden yksilöllinen kohtaaminen ja mukaan saaminen, yhteistyö, kansallisen liikuntaperinteen vaaliminen, eri vuodenaikojen ja olosuhteiden huomioon ottaminen sekä opettajan työn moraali.

"Oppilaat osallistuvat liikuntatunneille koko persoonallaan. He panevat alttiiksi tunteensa, minänsä ja itsetuntonsa. Opetuksen vastuu ja moraali on siinä, miten näitä yksilöitä kohdellaan ihmisinä", Risto Telama muistuttaa.

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Liikunnan ja urheilun Maailma 22/99, Tiinu Wuolio, http://www.slu.fi

Kirjoittaja: Tiinu Wuolio