Kouluttajan on opetettava oppimaan

Ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen uunituoreet tutkintojen perusteet ovat näinä päivinä SLU:n jäsenjärjestöjen saatavilla. Tekijöinä ovat olleet Nuori Suomi, Kuntourheiluliitto ja Olympiakomitea yhdessä SLU:n ja ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen neuvottelukunnan kanssa. Lasten ja nuorten liikunnan, aikuisten kunto- ja terveysliikunnan sekä kilpa- ja huippu-urheilun asiantuntijoita on ollut mukana kommentoimassa työtä. Ensimmäistä kertaa liikuntajärjestöillä on yhteinen kuvaus osaamistavoitteista, joita ohjaajien ja valmentajien eri tasoilla ja toimialoilla tulisi hallita. Ilman yhteisiä käytännön toimenpiteitä tutkintojen perusteet jäävät kuitenkin pelkäksi paperiksi.

Haaste on siinä, kuinka tutkintojen perusteet puretaan käytännön toimintaa tukevaksi koulutukseksi.

Koulutuksen suunnitelu ja kouluttajakoulutus tulevat olemaan avainasemassa. Haluammeko ja uskallammeko kehittää ohjaaja- ja valmentajakoulutusta käytännönläheiseksi tekemällä oppimiseksi, jossa kouluttajan roolit ehkä poikkeavat totutusta?

Yhteiskunta tuottaa ja muokkaa tietoa kiihtyvällä vauhdilla. Se, mikä eilen oli ajankohtaista voi jo tänään olla vanhentunutta. Muutuvan tiedon maailmassa koulutuksen tärkein tehtävä on ohjata ja tukea kouluttautujia oppimaan oppimista, tiedon käsittelyä ja soveltamista. Kouluttajan on oltava ohjaaja ja tukija, joka haastaa kouluttautujat hakemaan, arvioimaan ja soveltamaan tietoa omassa toiminnassaan. Kouluttajalla on sisältöasiantuntemuksen lisäksi myös tietoa oppimisen edellytyksistä sekä oppimis- ja opetustyyleistä, joita hän käyttää tarpeen mukaan.

Tutkintojen perusteet auttavat koulutuksen suunnittelijoita ja toteuttajia (kouluttajia) keskittymään olennaiseen. Jo tutkintojen perusteita työstettäessä huomattiin, miten vaikea on luopua jostain. Täysin oppineita ohjaajia ja valmentajia halutaan tehdä jo muutaman tunnin kurssilla. On houkuttelevaa ladata kurssi täyteen tietoa, jota kouluttaja kahlaa läpi kalvopaketin avulla kurssilaisen tehdessä kynä sauhuten muistiinpanoja. Yksi hyvän oppimisen tunnusmerkki on, että se vaikuttaa kouluttautujan toimintaan. Ohjaaja- ja valmentajakolutuksessa se tarkoittaa sitä, että kouluttautujan pitää jo kurssin aikana kokeilla asioita käytännössä, pohtia opitun toteutumista omassa ryhmässä ja kenties jopa tehdä opitusta omia sovelluksia. Luennot, kalvopaketit ja kurssimateriaalit ovat tärkeä osa koulutusta. Käytännön tekeminen, soveltaminen, yhdessä pohtiminen ja arviointi ovat vähintään yhtä tärkeitä koulutuksen osa-alueita. Ne täytyy huomioida jo suunnittelussa ja kouluttajakoulutuksessa.

Toivottavasti tutkintojen perusteet saavat myös päättäjät pohtimaan koulutuksen ja osaamisen merkitystä toiminnalle. Miksi ylipäätään järjestää koulutusta? Onko koulutustoiminta keino hankkia varoja muuhun toimintaan eli pitääkö sen tuoda voittoa? Onko koulutus väline parantaa toimintaa eli pitääkö siihen sijoittaa varoja? Milloin koulutus on onnistunut? Onko mittarina määrä vai laatu?

Koulutuksen parissa työskentelevät tietävät, että ossamisen kehittäminen on päättymätön prosessi, jonka laadukas toteuttaminen edellyttää jatkuvaa seurantaa ja arviointia. Itse haluaisin ajatella, että laadukas koulutus on myös ohjaajan ja valmentajan etuoikeus. Se on myös palkinto, jonka liikuntajärjestö tarjoaa arvokasta vapaaehtoistyötä tekeville.

Kirjoittaja: Kaisa Pyhälä