Käsipallovalmentaja Helena Lönn - Saa epäonnistua, muuten ei kehity

Käsipallovalmentaja Helene Lönnin mukaan juniorityössä tärkeintä on, että kaikki saavat olla mukana. Viisi vuotta tällä linjalla on tuonut Siuntion junnuille myös menestystä

"Käsipallo on niin kivaa, että minun on ihan pakko saada olla siellä. Jos jonakin päivänä tuntuu, ettei enää tarvitse oppia uusia juttuja, silloin lopetan", tuumii Sjundeå IF:n käsipallovalmentaja Helene Lönn.

Myös Helenen mies ja kaksi lasta ovat touhussa mukana, palloilu on koko perheen huvi. "Nuorten ja aikuistenkin kanssa toimiminen antaa minulle niin paljon, että tänä päivänä en voisi olla ilman", Helene tunnustaa.

Lajinsa hän löysi sattumalta, kun kaverit 70-luvun alussa lähtivät mukaan Sjundeå IF:n käsipalloharjoituksiin. "Pari tyttöä lähti mukaan poikien joukkueeseen. Minäkin menin, jos perustimme oman tyttöjen joukkueen joskus 72 – 73."

Töitä mestaruuden eteen

Sen jälkeen Helene on ehtinyt pelata lähes 25 vuotta käsipalloa naisten mestaruussarjassa. Viimeiset kolme vuotta hän on valmentanut Sjundeå IF:n naisten joukkuetta ja C-tyttöjä. Viikon yhdeksät harjoitukset ja ottelut päälle lohkaisevat ison osan ala-asteen opettajan vapaa-ajasta.

"Meillä on nuori naisten joukkue, jonka tavoitteena on nousta Suomen mestariksi parin vuoden päästä. Sen eteen tehdään valtavasti töitä." Joukkue on nyt sarjassa kuudentena.

Suomalainen naiskäsipallo ei ole vielä pohjoismaisella tasolla, mutta tyttöjen Pro 2000 –projekti vie sitä eteenpäin. Seurat järjestävät yhdessä leirejä, matkoja ja kilpailuja, jotta meillä on iskukykyinen maajoukkue viimeistään vuonna 2002.

Joka junnulle peliaikaa

Valmentajaoppinsa Helene on hakenut Käsipalloliiton kursseilta ja omilta valmentajiltaan. "Sitä varastaa sieltä ja täältä ja yrittää kehittää omia juttujaan", hän naurahtaa. Liiton koulutuspäällikkö Nalle Nylundin hän myöntää vaikuttaneen paljon näkemyksiinsä.

Sjundeå IF sai Nuoren Suomen sinetin 92. Helene Lönn on sisäistänyt seuransa valmennusideat. Juniorityössä tärkeintä on, että kaikki saavat olla mukana.

"Kaikki saavat peliaikaa ja voivat kehittyä omilla ehdoillaan. Tarkoitus on että niin moni kuin mahdollista on mukana niin kauan kuin mahdollista. Pienellä paikkakunnalla lapsia ei alunperinkään ole paljon", Helene huomauttaa.

Kiinnostavaa kyllä, viisi vuotta tällä linjalla on tuonut Siuntion junnuille myös menestystä.

"Kaikki eivät tietenkään pysy lajin parissa. Käsipallo kysyy tytöiltä tiettyä fyysisyyttä, eivätkä kaikki sopeudu pelin joskus kovaankin kontaktiin. Helene Lönn myöntää, että laji on vähän poikamainen, voimaa ja vikkelyyttä vaativa."

Harjoitukset suunniteltava hyvin

Toisena punaisena lankana siuntiolaisessa käsipallossa on ollut huolellinen suunnittelu. "Olemme yhdessä katsoneet, mitä milläkin tasolla pitää oppia, ettei 9 – 10-vuotiaille lähdetä vetämään heti mestaruussarjatason harjoituksia."

Kaikki treenit on suunniteltava hyvin. "Nuoret ovat vaativia. Harjoituksissa pitää olla erilaista ohjelmaa, siellä pitää tapahtua koko ajan."

Valmentaja elää pelaajien kanssa niin voitot kuin tappiot. Helenen mukaan pääasia on, että pelaajat pelaavat omalla tasollaan ja mielellään vähän sen yli. Enempää ei voi vaatia. Valmentajan on osattava kuunnella joukkuetta.

"Pelataan omaa peliä, ja jos taso riittää, voidaan voittaakin. Aina ei ole pakko voittaa."

Huumori ja luottamus tarpeen

Jos pelkää liikaa epäonnistumista, ei uskalla edes yrittää. Helenen tavoitteena on, että jokainen uskaltaa. Epäonnistuminen on sallittua. Muuten ei voi kehittyäkään.

Kannustava ilmapiiri on tärkeä, sillä käsipallo kilpailee monen muun harrastuksen kanssa. Siuntiossa on 13 käsipallojoukkuetta ja kolmattakymmentä valmentajaa, joten laji on edelleen vahvoilla.

Helene Lönn ei usko, että kukaan jaksaisi harrastaa ilman huumoria. Henkeä haetaan muutenkin kuin oman lajin kautta. Junioreiden kanssa käydään joskus uimassa tai keilaamassa. Naisten joukkue käy myös vaellusleireillä ja hiihtoretkillä.

"Luottamus on ehkä kaikkein tärkeintä", hän linjaa.

Teksti: Tiinu Wuolio

Jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä omassa uutisoinnissaan lähteen mainiten: Liikunnan ja Urheilun Maailma 4/98, Tiinu Wuoli