Maija Riitta Ollila - Kun kaupan on melkein kaikki

Joitakuita meistä huolestuttaa, että kaupan on melkein kaikki. Liikunnan aikamatka -seminaarissa filosofi Maija-Riitta Ollila tutki, mitä liikunnan tax free tarjoaa. Tavaraa on paljon ja kaikella on hinta. Perinteinen arvoajattelu nojaa siihen, että on niin kallisarvoisia asioita, että ne ovat hinnattomia.

Markkina-ajattelu laajentunut vertauskuvaksi

Markkina-ajattelu on alkanut laajentua vertauskuvaksi. Puhumme ihmissuhteista vaihtosuhteina ja ajoittain tarkistamme oman markkina-arvomme.

Markkina-ajattelu on levinnyt koko yhteiskuntaan. Lisäksi elämme voimakkaasti lohdun markkinoita, joita hallitsee kasvun ajatus. Uskomme ihmiskunnan onnen ja hyvinvoinnin ylläpidon riippuvan talouden kasvusta bkt:lla mitattuna. Olemme huolissamme siitä, mikä liikunnan sektori kasvaa eniten ja uskomme määrän ja laadun olevan sidoksissa.

Oma suunta valintojen keskellä

Onko liikuntapalvelut ja samalla suuri osa kasvatustoimintaa mukautettava olemassaoleviin arvoihin, vai pitikö meidän kasvattajina alun perin vaikuttaa näihin arvoihin tasapainottavasti ja kypsyttävästi?

Olemme kaivanneet yksilöllisyyttä. Mutta silloin kun on kysymys nuorisosta ja kasvatustehtävästä liikuntakulttuurin yhteydessä, meillä on toisenlaisiakin vastuita.

Onko tilannetta ja sen haasteiden vaikeutta valiteltava? On syytä katsoa ensin, mitä hyötyä ja haittaa tax freen suuresta valikoimasta on ja mitä toiminnan suuntaamismahdollisuuksia meillä voi olla.

Myynnissä vaikkapa elämäntapa-arvoja

Myynnissä on elämäntapa-arvoja. Niiden kokonaisuus on elämäämme hallitseva lifestyle. Kun ihminen valitsee liikkumisen tapansa, hän tekee sen osana elämäntyyliään.

Tax freestä saa myös ihmisihanteita. Yksi on selkeästi fitness-kulttiin perustuva ihanne, joka joistakin haitoistaan huolimatta on myös kasvattanut mahdollisuuksia. Esimerkiksi liikuntarajoitteisille on tavattoman paljon liikuntamahdollisuuksia.

Kolmanneksi tax freestä saa statusta. Välineurheilu on omalla tontillaan tällä sektorilla, mutta vilkkaan mielikuvituksen ja siihen liittyvän liikunnan avulla jokainen löytää jotakin, joka tuo mielihyvää ja lisää yleiskuntoa.

Ammattiuria on myös tax freessä. Kaikkien liikuntaharrastukseen ei liity kilpailun ajatusta, mutta joillekin se on tärkeä kiihoke ja kilpaurheilun tasolla mahdollinen ammattiuran alku. Tällä osalla liikuntaa ja urheilua on nk. imagoarvo ja imagotekijät ovat tärkeitä yksilötasollakin.

Nykyisessä mediailmastossa liikuntaa tarjoavat tahot pitävät tärkeänä pitää huolta imagokysymyksistä. Niistä keskustellaan otsikolla doping. Huomaamme, että markkinamekanismin ylikiihottaminen on johtanut tähänkin ilmiöön. Emme enää hyväksy sitä, että on luonnollisia ihmisen suorituskyvyn rajoja, vaan urheilija on väline, josta teemme tehokkaan tuotteen kulloisenkin bisneksen osan päämääriä varten.

Tarjolla ystäviä ja tunnetta

Mitä vielä tax freen valikoimassa? Kansallistunnetta, yhteenkuuluvuutta, ystäviä ja tunne-elämyksiä.

Mutta tarvitsemme taitavaa ohjausta, että nämä tunteet ohjautuisivat yksilön kannalta rakentaviin uomiin eikä näkemään urheilussa vihollisroolia edustavaa nähtäisi aitona vihollisena.

Yhteenkuuluvuus ja ystävät ovat helposti ymmärrettävä asia. Yhteisölliseen toimintaan liittyy yhteiskunnallisia ideologioita, joiden palvelukseen liikunta joskus pyritään valjastamaan. Järjestöjen kentällä liikuntajärjestöt ovat vahvoilla ja siellä on saatu nuoret tajuamaan, että kysymyksessä on arvokas asia. Niille apajille, joissa liikunnan tuottamat tunnetekijät ovat käyttöön otettavissa, on paljon tulijoita.

Liikunnassa on paljon uusia ilmiöitä ja paljon vanhaa perustaa, mutta meillä on mahdollisuus päästä sovintoon hämmentävien ilmiöiden kentässä ja jatkaa lapsuuttamme, tehdä sellaista, mikä ei välttämättä ole yhteiskunnallisesti hyödyllistä, mistä ei kerry rahaa, mutta mistä syntyy paljon iloa ja elämänvoimaa.

Filosofi valtiotieteiden tohtori Maija Riitta Ollila piti esityksen Liikunnan Aikamatka -seminaarissa Finlandia-talolla 4.12.1997. Hän on myös kirjoittanut kirjan nimeltään Moraalin tuolla puolen (WSOY, 1997)

Referoinut: Lidia Iranto. Tekstiä ei saa käyttää. Kuvaa ei saa käyttää.