LUNK: Epäonnistua ei saa – eikä varsinkaan onnistua

LUNK pyysi minua, väistyvää puheenjohtajaa ja komitealaista kirjoittamaan vuoden ensimmäiseen LUM:aan. Olen toiminut LUNK:ssa neljä vuotta, puheenjohtajana 2,5 vuotta. Palattuani joulukuussa Nepalista kolmen kuukauden komennukselta halusin peilata hieman suomalaisuutta, ja aloin lukea André Nöel Chaker’n kirjaa Finnish Miracle. Kirjassa arvioidaan yhtäältä, miksi pieni maa Suomi on menestynyt niin hyvin monella areenalla, ja toisaalta, miten voisimme menestyä vielä paremmin.

Kirjan mukaan emme uskalla sanoa ääneen virheitä ja epäonnistumisia, ikävät asiat helposti haudataan. Epäonnistumiset voivat kuitenkin mahdollistaa entistä suuremman menestyksen, mikäli ne kerrotaan ääneen ja tuodaan kaikkien käytettäväksi. Yhtä lailla Suomessa kartetaan menestyksestä puhumista. Tämän vuoksi kerron, miten en päätynyt – ja miten päädyin puheenjohtajaksi.

Syksyllä 2008 ennen uuden puheenjohtajan ja muiden LUNK:n roolien valintoja olin työn touhussa LUNK:n asioiden parissa – silloinen puheenjohtaja oli todella kiireinen kunnallisvaaleista johtuen. Apu oli tarpeen ja koordinoin käsillä olevia tehtäviä parhaan taitoni mukaan. Samalla aloin harkita, ilmoittaisinko olevani kiinnostunut LUNK:n puheenjohtajuudesta seuraavalle vuodelle. Järkeilin ja tunteilin asian kanssa, ja ilmoitin lopulta kiinnostukseni puheenjohtajalle.
 
Komitea on pieni, silloin meitä oli yhdeksän henkeä, enkä arvannut, että kukaan muu oli kiinnostunut tuosta aikaa vievästä tehtävästä. En tehnyt minkäänlaista lobbaustyötä, se ei käynyt mielessäkään – muutoinkin komiteassa olin tehtäväorientoituneesti keskittynyt tiiviisti työn tekoon, enkä ollut juuri panostanut siihen, että ihmiset tuntisivat minua – tai minä heitä. Kokouksessa kävi ilmi, että puheenjohtajan tehtävästä oli yhteensä kaksi kiinnostunutta, ja hävisin äänestyksessä muistaakseni äänin 3-6. Asia harmitti todella paljon ja harkitsin jopa komiteassa lopettamista. Koin, että työpanostani ei arvostettu ja että minuun ei luotettu. Silloin harmitti, itkettikin.
 
Jatkoin kuitenkin komiteassa: osittain minua äänestäneiltä saamani kannustuksen ansiosta ja osittain sen vuoksi, että uskoin omaan tekemiseeni. Jatkoin komiteassa tekemällä parhaani minun vastuullani olevissa tehtävissä. Puoli vuotta myöhemmin puheenjohtajan sairastaessa vakavasti ja vetäytyessä tehtävästä minua ehdotettiin puheenjohtajan tehtävään, ja minut myös valittiin. En ollut varapuheenjohtaja tuolloin.
 
Viime keväänä minut valittiin ”Euroopan LUNK:aan” eli ENGSO Youth komiteaan ensimmäisellä kierroksella, ensimmäisten joukossa, äänestyksessä, joka venyi neljännelle kierrokselle. Sain tukea pienimuotoiseen ennakkotyöhön kokoukseen osallistuneilta muilta suomalaisilta, samoin sain heiltä tukea jännittäviin hetkiin juuri ennen äänestystä. Koin, että työpanostani arvostettiin ja minuun luotettiin. Kiitin saamastani tuesta ja olin iloinen, etten antanut periksi.
 
Lopuksi haluan lähettää terveiset uudelle puheenjohtajalle, joka valitaan LUNK:n kokouksessa helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Puheenjohtajalta vaaditaan aina monenlaisia ominaisuuksia, mutta etenkin komitean matkan alkutaipaleella. Komitean on luotava uutta ja juurrutettava saavutettuja edistysaskeleita. Pitää erottaa olennainen ja epäolennainen, ajaa asioita komitean perimmäinen tarkoitus kirkkaana mielessä ja aikaa säästämättä – yhtä tärkeää on tarkkailla tehtävien jakautumista, ja kannustaa ja kiittää muita komitealaisia, jotka ahertavat opintojen ja töiden ohella. Puheenjohtajalla on vastuita ja velvollisuuksia, mutta ensisijaisen tärkeää on huolehtia omasta jaksamisesta – vain näin voi toiminta olla innostavaa ja voi innostaa muita.
 
Jätän LUNK:n hieman haikein, mutta hyvillä mielin – uusi komitea on täynnä ideoita ja tekemisen paloa! Toivon, että uudessa komiteassa jatkuu sama tekemisen meininki, toisia tuetaan ja tehtäviä delegoidaan. Tärkeää eivät ole tittelit ja rintamerkit, vaan se, että tehdään oikeita asioita ja pidetään huolta, että kaikki pysyvät kelkassa niin ylä- kuin alamäessä!
 
Teksti: Kristiina Kangas
 
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 1/12, SLU.fi.

« Takaisin