Miekkailuliitto rakensi lajikulttuuriin sopivan koulutusjärjestelmän
 Miekkailuvalmennuksessa valmentaja ottaa vastustajan roolin, ja silloin vaaditaan valmentajalta vastaavaa tai korkeampaa taitotasoa kuin valmennettavalta. Kuvassa SML:n koulutustyöryhmän puheenjohtaja Teemu Tokola valmentaa vuoden 2010 MM-kisoihin Pariisiin valittua oppilastaan Paulus Tokolaa. |
 Teemu Tokola esitteli Miekkailuliiton kehittämistyötä VOK-messuilla keväällä. |
Miekkailuliitossa valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittäminen lähti liikkeelle neljä vuotta sitten, kun liiton hallitukseen ja koulutusvaliokuntaan saatiin uutta koulutussuunnittelun osaamista. Miekkailulta puuttui systemaattinen valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen koulutusjärjestelmä ja sitä tukevat kurssit.
Työ lähti liikkeelle koulutuksen tarkoituksen ja tavoitteiden suunnittelulla. Ensimmäisen VOK-hankekauden aikana suunniteltiin ja laitettiin kuntoon pari yksittäistä koulutuskurssia ja niiden materiaalit. Toisena hankevuotena suunnittelu jatkui, ja vuoden aikana koulutusjärjestelmälle luotiin yhteinen runko ja määriteltiin eri tasojen sisällöt. Samana vuonna pilotoitiin myös uuden rungon mukainen 1-tason ohjaajakoulutus.
Kolmannella VOK-hankekaudella Miekkailuliitossa toteutettiin uudistettu 2-tason valmentajakoulutus. Lisäksi aiemmin toteutettujen kokonaisuuksien suunnittelua ja kehittämistä jatkettiin saadun palautteen pohjalta. Neljäntenä hankevuotena pääroolissa ovat olleet eri koulutustasojen lopuksi suoritettavat tasokokeet. Valmentaja- ja ohjaajakoulutukset pyörivät edelleen. Lisäksi liitto on palkannut ohjaajakoulutusvastaavan huolehtimaan koulutusten käytännönjärjestelyistä. Koulutusten kehittämistyö on edelleen vapaaehtoispohjalta toimivalla koulutustyöryhmällä.
Lajikulttuurin mukaisia ratkaisuja
Miekkailuliitto on hyödyntänyt koulutuksensa kehittämisessä VOK-perusteita. Eniten niistä on ollut hyötyä koulutusjärjestelmän suunnittelussa ja luomisessa. Koulutusta on ollut helppo lähteä kehittämään niiden pohjalta. Esimerkiksi koulutusten osaamisvaatimukset on viety samaan suuntaan VOK-perusteiden kanssa, vaikka loppujen lopuksi lajin omat vaatimukset määrittävätkin sen mitä sisältöjä koulutukseen valitaan. Esimerkiksi koulutuksiin sisältyvät tasokokeet ovat yksi esimerkki lajin mukaisista ratkaisuista.
”Tasokokeissa on ennen kaikkea kyse lajikulttuurista. Miekkailun koulutusjärjestelmä on tutkintopainotteinen ja valmentajan rooli ja osaaminen korostuu harjoittelussa. Valmentajalla täytyy olla tietty taitotaso, jotta hän pystyy toimimaan harjoitusvastuksena valmennettavilleen. Laadun varmistamiseksi koulutettavien valmentajien ja ohjaajien taitotasoa täytyy pystyä kontrolloimaan, joten tasokokeiden ottaminen osaksi valmentajakoulutusta on meille luonnollinen ratkaisu”, Miekkailuliiton hallituksen jäsen ja koulutustyöryhmän puheenjohtaja Teemu Tokola selittää. ”Joihinkin lajeihin tasokoemalli voisi sopia myös, mutta esimerkiksi monissa palloilulajeissa ei vastaavanlaisia tasokokeita välttämättä tarvita.”
Miekkailussa 1-tason käyneillä valmentajilla on melko suuri kynnys lähteä mukaan 2-tason koulutukseen. Tämäkin johtuu osittain lajikulttuurista.
”Miekkailussa valmentajalla on melko korostunut asema, joten etenkin nuorille on selkeä kynnys ottaa valmentajan rooli ja sen mukanaan tuomat odotukset harteilleen. Tulevaisuudessa pyrkimyksenä on madaltaa 1-tason ohjaajien kynnystä hakeutua jatkokoulutukseen”, Tokola kertoo.
Onnistumisia ja haasteita
Miekkailuliittoon kuuluu 20 seuraa, joilla kullakin on keskimäärin 100 jäsentä. Miekkailuseuroissa valmentajien vaihtuvuus on melko hidasta. VOK-hankkeen rahoituksen avulla liitto on pystynyt poistamaan aiempina vuosina kertynyttä koulutuspainetta etenkin 1-tason koulutuksessa. Nyt koulutusmäärät ovat tasaantuneet, ja jatkossa liitto pystyy vastaamaan todelliseen koulutustarpeeseen.
”VOK-hankerahan avulla purettu kertynyt koulutustarve on meille yksi VOK-hankkeen avulla saavutetuista tuloksista. Sen lisäksi olemme saaneet rakennettua liitolle selkeän koulutusjärjestelmän ja materiaalit koulutuksiin. Tästä on hyvä lähteä tekemään niin sanottua arkityötä. Haasteitakin on toki ollut. Kun työ alkoi, alussa oli pientä haparointia eikä selkeää suuntaa heti löytynyt. Nyt meillä on selkeä visio mihin suuntaan valmentaja- ja ohjaajakoulutusta halutaan viedä”, Tokola sanoo.
Rakennettu koulutusjärjestelmä ja valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämistyö on tehty kokonaan vapaaehtoispohjalta. Kehittämistyön päävastuussa on liiton seitsenhenkinen koulutustyöryhmä, jonka puheenjohtajana Tokola toimii.
”Kehittämistyön vapaaehtoisuus on ollut selkeä haaste. Kun kehittämistä tehdään muun elämän ja töiden ohella, on ollut pakko hyväksyä, että välillä voi kulua monta viikkoa, jolloin asiat eivät edisty ollenkaan. Jos VOK-hanke joskus jatkuu, jakaisin tulevaisuudessa hanketukea lajien päätoimiseen koulutuksen kehittämiseen. Tekeminen on tehokkaampaa, jos edes yksi ihminen pystyisi tekemään sitä päätoimisesti”, Tokola pohtii.
- VOK-hanke on Suomen Liikunnan ja Urheilun, Suomen Valmentajien, Nuoren Suomen, Suomen Olympiakomitean ja Suomen Kuntoliikuntaliiton yhteishanke, jonka tavoitteena on kehittää lajien koulutusta tasoilla 1-3.
- VOK-hankkeen avulla halutaan vakiinnuttaa ajatus jatkuvasta kehittymisestä lajiliittojen koulutukseen, lisätä yhteistyötä ja vuorovaikutusta valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen ja siihen liittyvien verkostojen kaikilla tasoilla sekä tuottaa käytännön ratkaisuja lajiliittojen koulutustoiminnan ongelmiin. VOK-hankkeen keskiössä on lajiliitoissa tapahtuva koulutuksen käytännön kehittämistyö.
Lisätietoja VOK-hankkeesta: www.valmentajakoulutus.fi.
Teksti: Soile Koskela, kuvat: Helea Tokola ja Soile Koskela.
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Soile Koskela, LUM 10 /10, SLU.fi