Jooga apuna trauman hoidossa
 |
Pienillä asioilla voi saada paljon aikaan. Musiikilla, tanssilla, taiteella, luovuudella ja liikunnalla on parantavaa voimaa. Liikuntasuorituksen aikana kaikki aistimme ovat hereillä, sidottuna tähän hetkeen. Kun hetkelle antaa mahdollisuuden, kehon ja mielen täyttää vapaus ja kuormittavat asiat pystyy siirtämään pois ajatuksistaan.
Israelilaiset ja palestiinalaiset nauttivat samoista aalloista surffilaudoillaan Gazassa, afganistanilaiset tytöt nauttivat vapaudesta ja tasa-arvosta skeittilautojensa päällä Kabulissa ja Kongon lapsisotilaille jalkapallopeli nostattaa hymyn huulille. Ruandan kansanmurhassa raiskatut ja pahoinpidellyt naiset oppivat nauttimaan uudestaan kehostaan sekä samalla hiljentämään trauman täyttämän mielensä joogan avulla.
Project Air (AIR=Ashtanga in Rwanda) on YK:n tukema ja Unicefin kanssa yhteistyötä tekevä organisaatio, joka käyttää astangajoogaa vuoden 1994 kansanmurhan jälkihoidossa Ruandassa. Project Air kokoaa viikoittain yhteen neljä naisten joogaryhmää eri puolilla Kigalia. Kansanmurhassa tapahtuneiden raiskausten ja traumaattisten kokemusten lisäksi kaikki Project Airin naisjoogit ovat HIV/AIDS-positiivisia, useat kokevat kotona väkivaltaa, suurin osa heistä on köyhiä ja lukutaidottomia.
Project Air opettaa joogaa myös miehille, joista jokainen on HIV/AIDS-positiivinen. Osa miehistä on istunut vankilassa kansamurhan rikosten seurauksena, suurin osa heistä on työttömiä ja useilla on ongelmia alkoholin kanssa. Monen kansamurhassa kokemat traumaattiset muistot purkautuvat kotona väkivaltaisena käytöksenä vaimoja ja perhettä kohtaan.
Yksi joogaryhmistä koostuu 10–15-vuotiaista HIV-positiivisista tytöistä ja pojista, joista suurin osa on orpoja. Vaikka lapset ja nuoret eivät itse ole kokeneet kansanmurhan kauheuksia, myös he kantavat syyllisyyttä tai häpeää hartioillaan. Kansanmurhasta ei edelleenkään puhuta avoimesti. Bruno Bettelheim on sanonut: asioita, joista ei voida puhua, ei voida myöskään unohtaa. Ja jos niistä ei puhuta, haavat pysyvät auki sukupolvelta toiselle.
Trauma ”asuu” kehossa
Ihminen toimii yhtenä kokonaisuutena, aivoja ja kehoa ei voi erottaa toisistaan. Kaikki, mitä opimme ja koemme, rekisteröityy hermostoomme. Kalakeiton tuoksu vie mielemme takaisin kesämökille ja aurinkoiselle laiturille tai tietty musiikki muistuttaa monen vuoden takaisesta kivasta illasta ystävien kesken.
Samoin on myös trauman laita. Kosketus, kuva, maku, paikka tai ääni ovat esimerkkejä, jotka saattavat laukaista traumaattiset muistot uudelleen. Flashbackin tapahtuessa henkilö on psyykkisesti takaisin menneisyydessä, ajassa jolloin kokemus tapahtui. Tärkeintä on saada henkilö takaisin tähän hetkeen. Tällöin hengityksen kontrollointi, kehon painaminen tukevasti kohti lattiaa tai seinää sekä turvallisuuden tunne auttavat henkilöä palaamaan nykyisyyteen.
Olennainen osa joogaa on hengityksen integroiminen jokaiseen liikkeeseen. Hengityksen kuunteleminen ja liikkeisiin keskittyminen auttavat pysymään tässä hetkessä, jos traumaattisia muistoja tulvii mieleen. Muistoja on vaikea pyyhkiä kokonaan pois, mutta jooga toimii työkaluna irrottautua niistä. Samalla tapahtuu hermoston uudelleenkoulutusta. Muistojen tullessa mieleen keho ja mieli reagoivat laukaisevaan muistikuvaan rauhoittavalla hengityksellä, jolloin traumaattinen kokemus tai paniikki ei saa ylivaltaa.
Kokonaisvaltainen ohjelma
Jooga tai liikunta ei yksin riitä traumasta ylipääsemiseen. Ennen jokaista joogatuntia ruandalaiset joogit osallistuvat ryhmäterapiaan. Project Air toimii yhdessä lääkärijärjestö WE-ACTx:n kanssa, joka järjestää terapiaistunnot ja rahoittaa HIV-lääkityksen. Terapeutit ovat itsekin HIV-positiivisia ruandalaisia, joten luottamus ja vertaistuki on usein molemminpuolista.
Terapiassa joogeilla on mahdollisuus keskustella trauman lisäksi ongelmistaan kotona, elämästään HIV-positiivisena tai asioista, joita on tapahtunut viikon varrella. Monelle terapia on ainut paikka keskustella avoimesti HIV:stä. Monet häpeävät tautiaan, ja Ruandassa HIV on edelleen tabu. Sairastunut kohtaa usein hyljeksintää, vihaa ja leimautumista.
Psyykkisen terapian ja fyysisen joogaharjoituksen lisäksi Project Air tarjoaa joogeilleen ravitsevan välipalan jokaisen kerran päätteeksi. Kulutettujen kaloreiden tilalle on saatava energiaa, sillä kaikilla ei välttämättä ole edes varaa syödä päivittäin.
Joogan ja terapiaistuntojen ansiosta ensimmäistä kertaa kansanmurhan jälkeen monet naisista ovat pystyneet nukkumaan yönsä ilman painajaisia ja hirvittävät muistot nousevat harvemmin mieleen. Miehet ovat pystyneet purkamaan turhautumistaan joogaan ja väkivaltainen käytös on vähentynyt. Lihasten voimistuessa naisten ja miesten yleiskunto on parantunut ja HIV:n tai Aidsin oireet helpottaneet. Lapsilla ja nuorilla toimiminen yhdessä toisten HIV-positiivisten kanssa helpottaa huomaamaan, etteivät he ole yksin ongelmiensa kanssa. He saavat toisistaan tukea, ja joogan hassuilta näyttävät liikkeet auttavat nauramaan itselle ja muille. Joogassa kukaan ei ole voittaja tai häviäjä, tärkeintä on nauttia omasta kehostaan ja liikkeestään.
Trauma Suomessa
Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat, Norjan järkyttävä ampumatragedia tai muut väkivaltaiset tapahtumat Suomessa, Pohjoismaissa ja maailmalla eivät jätä suomalaisiakaan traumaattisten kokemusten ulkopuolelle. Suomen kouluissa on toimiva liikuntatuntijärjestelmä sekä ammattitaitoisia liikunnanopettajia. Valitettavasti koululiikunta tai muu liikuntatoiminta jättää usein liikunnan mentaalisen puolen lähes koskematta. Liikunnanopettajan koulutus ei ainakaan minulle antanut työkaluja hoitaa psyykkistä hyvinvointia. Koulusurmien jälkeen opettajille annettiin toimintaohjeet vaarallisen tilanteen sattuessa, mutta työkaluja siihen, miten rauhoittaa sekavaa mieltä, ei tullut mistään.
Traumaattisten kokemusten lisäksi jatkuva informaatiotulva, menestyksen paine tai stressi vaativat välillä hiljentämään mielen ja olemaan paikoillaan. Hengitysharjoitukset yhdistettynä fyysiseen liikkeeseen ovat monissa Aasian ja Afrikan perinteissä olleet osana kokonaisvaltaista hyvinvointia. Länsimaiden lääketiede, psykologia ja liikuntatiede on vasta vähitellen heräilemässä näiden yhteistoimintaan.
Ilman pysähtymistä, hiljentymistä ja oman kehon kuuntelua on vaikea löytää omaa sisäistä voimaansa. Jotta aistit saa pidettyä hereillä, on niille annettava mahdollisuus levätä. Ipodin, internetin tai television sulkeminen ja hiljaisuuden kuunteleminen voi olla vaikeaa tai jopa pelottavaa. Mitään uutta ei voi oppia ilman harjoittelua, olipa kyse sitten liikunnasta tai katseen kääntämisestä sisäänpäin. Itsensä kuunteleminen ja sisäisen voiman löytäminen on taito, jota jokaisen kannattaa harjoitella.
Teksti ja kuvat: Niina Toroi
Kirjoittaja on vuonna 2007 valmistunut liikuntatieteiden maisteri. Hän opiskelee tällä hetkellä Costa Ricassa sijaitsevassa YK:n alaisessa yliopistossa nimeltä UN Mandated University for Peace
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Niina Toroi, LUM 11/11, SLU.fi.
