Vaativa visio: ”Olemma maailman liikkuvin urheilukansa - 2020”
 Teemu Japisson |
”Pian maalinsa saavuttava liikuntaväen yhteinen visiotyö on prosessina ollut jopa tärkeämpi kuin siinä saavutettu lopputulos, koska sen aikana on ollut aistittavissa suuri muutoshalukkuus. Meidän on jatkossa tehtävä asioita toisella tavalla ja se edellyttää muutoksia ainakin tekemisen tavoissa, ehkä jopa rakenteissa”, sanoo SLU:n tuore pääsihteeri Teemu Japisson.
Lokakuun alussa kattojärjestön pääsihteerinä aloittaneen Teemu Japissonin elämään siirtyminen Nuoren Suomen vetäjän paikalta uuteen toimeen aikaansai yhden konkreettisen muutoksen: työpisteeseen päästäkseen tuli käveltävää yksi kerros lisää. Todellisuudessa hän siirtyi kiehtovasta lasten liikuttamisen ytimestä innostavaan mutta haastavaan, kaikkia koskettavaan ytimeen - Olemme maailman liikkuvin urheilukansa - 2020!
”Jo visiota kuvaava lause sellaisenaan on innostava, mutta vielä kiehtovampaa oli olla mukana siinä prosessissa, jossa näin päätettiin.”
Strategiatyön ydinryhmään kuuluneet 30 - 40 ihmistä olivat hyvin sitoutuneita yhteiseen visioon. Tavoitteen toteutumista helpottanee se, että myös haasteet nähdään samankaltaisina; yhteiskunnan tila tunnistetaan sangen hyvin eikä työvälineistä ei ole pulaa. Tutkimustietoa ja analyysejä liikunnasta osana elämänkaarta riittää.
Jos kuitenkin suomalaisen liikunnan tämän hetkistä tilaa pitäisi kuvata kouluarvosanalla, olisi Teemu Japissonin mukaan oikea taso jossain seitsemän ja kahdeksan välillä – tyydyttävää tasoa.
”Seuratoiminta, koulujen liikuntasalit, urheiluopistojen tarjoamat mahdollisuudet sekä yleensä liikunnan infrastruktuuri nostavat arvosanaa, jota pitkä kehitettävien asioiden lista laskee.”
Kiitettävään arvosanaan pääseminen on siis mahdollista, koska ihmiselon elämänkaareen liikunnalliset perusfaktat ovat tiedossa.
Kohti kiitettävää arvosanaa
”Tiedostamme nykytilan ja osaamme aavistaa tulevaa. Näemme millaisissa instituutioissa ovat pienet lapset, nuoret, me keski-ikäiset ja seniorit. Tunnistamme eri ryhmien liikuntaan vaikuttavat motiivit, ja myös resurssit ovat kohtuullisen hyvin tiedossa.”
Oman pohdintansa vaatii myös tuleva viitekehys. Millaisessa maailmassa liike tapahtuu kun vision tulisi toteutua - siis millaisessa yhteiskunnassa eletään vuoden 2020 jälkeen?
Teemu Japissonin mielestä tulevaisuutta osataan arvioida riittävän hyvin, koska esimerkiksi motiivit muuttuvat kovin hitaasti.
”Isojakin ennalta arvaamattomia pandemian kaltaisia katastrofeja voi tietenkin syntyä, mutta jos oletetaan kehityksen jatkuvan edes kutakuinkin tasaisena, ovat muutokset aika hyvin tunnistettavissa.”
Tulevaa leimannee yksilöllistymiskehitys ja samanaikainen halu liittyä yhteisöihin. Sosiaalisen median räjähdysmäinen kasvu tai luonnonvarojen vähenemisestä johtuvat rajoitteet tuskin voivat enää yllättää ketään.
Myös eriarvoistumisen kautta tapahtuvan pahanolon lisääntymisen ja samankaltaiset uhat tunnistetaan, mutta samalla ne voivat olla myös mahdollisuus.
”Monikulttuurisuuden kasvu on iso juttu. Väestön ikääntyminen pakottaa löytämään uusia ratkaisuja palvelutuotantoon. On siis olemassa trendejä, jotka vääjäämättä tulevat vahvistumaan tulevina vuosikymmeninä.”
Kaikki muu tiedetään riittävän tarkasti paitsi ratkaisut: Miten blokata vision toteutumista rajoittavat esteet?
Tuttu tavoite – haastava matka
”Koko prosessin hauskuus ja haaste on siinä, että lopputulos – lisää liikettä – on helppo määritellä, mutta tapa sen toteutumiseksi on vasta haasteen tasolla. Valtaosaltaan riittäisi liikunnan määrän lisääminen. Vain kapeaan kilpaurheilun segmenttiin liittyvät enemmässä määrin laatuasiat.”
Sekin on tavallaan positiivinen ongelma, koska määrän kautta tulee hurjan paljon laatua. Aivan sanatarkasti ei tähän saa takertua, koska tietenkin esimerkiksi lasten tai ikääntyvien liikuttamisessa laatu on tärkeä kriteeri. Liikettä ei synny, ellei toiminta ole riittävän innostavaa.
Tiedossa ei siis ole tarkasti mitä ja miten asioita tulisi tehdä, jotta Suomi oli maailman liikkuvin urheilukansa 2020 ja visio toteutuisi, mutta jo nyt yhteiskunnassa on monia erinomaisia käytäntöjä.
”Huippu-urheilun muutosryhmällä on jo nyt paljon valmiita aihioita. Lasten liikunnan lisäämiseksi on monia tutunoloisia välineitä, erityisesti valintavaiheeseen ja esimerkiksi urheiluakatemiat toimivat jo nyt hyvin.”
Suuri haaste - kenties ratkaiseva kysymys - on poistaa liikuntaväen muutosvastarinta. Ilman valmiutta tarvittaessa rajuihinkin muutoksiin pysyy tilanne entisellään.
”Tästä syystä visioprosessi oli oikeastaan tärkeämpi kuin savutettu lopputulos, koska sen aikana oli aistittavissa, että halukkuutta muutokseen on! Ja meidän onkin tehtävä asioita toisella tavalla. Se edellyttää muutoksia ainakin tekemisen tavoissa, ehkä jopa rakenteissa.”
 Jyrki Kemppainen |
”Ilman muutosta kaikki on kuin ennen”
Oman kokonaisuutensa liikunnan strategiatyössä muodostaa käynnissä oleva nuorten liikunnan ja urheilun tulevaisuusprosessi, jonka iso ponnistus osuu keväälle 2011. Nuoren Suomen uuden pääsihteerin, Ylestä siirtyneen Jyrki Kemppaisen johdolla pitää osata arvioida oikein millainen lasten ja nuorten maailma on 2020.
”Odotan innolla Nuoren Suomen tarjoamia haasteita uuden tyyppisessä toimintaympäristössä, jossa arvopohja on erittäin tärkeässä roolissa. Haluan olla aktiivisesti mukana kehittämässä suomalaista urheilua kokonaisuudessaan, kommentoi Jyrki Kemppainen valintansa jälkeen.
Teemu Japisson sanoo, että edessä olevan lasten ja nuorten strategiatyön haasteet ovat samat kuin koko visiotyössä, mutta heidän osaltaan ne varmaankin kertatuvat. Tekemisen tapoja joudutaan miettimään vielä enemmän uusiksi.
”Yhteisen kansallisen tavoitteen toteutumisen kannalta liikkuva lapsuus on kuin kivijalka.”
Valmiita malleja suomalaisen urheilun uudelle toimintatavalle ei löydy jostain kopioimalla tai menneisyyteen katsomalla.
”On rakennettava suomalainen malli olemassa olevien vahvuuksien pohjalle, jotka muualta kopioimalla voivat hävitä. Pienan maan vahvaa yhteistyön kulttuuria ei saisi hukata. Meidän tulisikin saada aikaan sellainen joustava, tehokkaasti toimiva ja innostava kansallinen malli, jota muualta tultaisiin katsomaan ja ihastelemaan.
 Jukka Pekkala |
 Urheilijan polku, huippu-urheilun muutosryhmän kuvaamana. (Suurenna kuva klikkaamalla sitä) |
”Liikkuva lapsuus on kaiken kivijalka”
Yhtenä sellaisena on suomalaisiin vahvuuksiin perustuva urheiluakatemioiden nousu, joka huippu-urheilun kannalta voi olla jatkossa aivan ratkaiseva elementti.
Akatemioiden tarjoama mahdollisuus saa Teemu Japissonin edeltäjän ja nykyisen huippu-urheilun toimintatapojen uudistamiseen pyrkivän työryhmän vetäjän Jukka Pekkalan hykertelemään.
”Yksi iso juttu saattaisi tukea urheilijan polkua paremmin kuin 25 pientä ja siitä pohdinnasta urheiluakatemioita tuskin voi jättää pois. Niiden vaikutus on riittävän iso, ymmärrettävä ja konkreettinen”, sanoo Jukka Pekkala, jonka oman urheilu-uran lakipiste oli aikanaan seipään avulla 515 cm:n korkeudessa.
Vaikka huippu-urheiluryhmän työ käynnistyi syyskuussa, on ”matsi” todellisuudessa ollut käynnissä jo vuosien ajan, koska varsinkin viime vuosikymmenellä yhteiskunnan ilmapiiri kehittyi huippu-urheilumyönteisemmäksi.
”Olen itse ollut eduskunnassa lukuisia kertoja vuodesta 2001 lähtien ja sielläkin äänensävyt ovat valtavasti muuttuneet. Pieni mutta merkittävä signaali oli, että sivistysvaliokunta halusi kuulla ryhmäämme ja esitti meille 22 kysymystä. Vastaavaan ei koskaan aiemmin ole päästy.”
Pekkalan johtama työryhmä kuljettaa viestiä oman osuutensa. Avausosuuden liikuntaväki hoiti suunnitelmien mukaan Risto Niemisen kipparoimana. Haasteelliseksi viestin tekee sen kesto – kapulan pitäisi kulkea mukana ainakin vuosikymmenen ajan ilman tippumista ja sen aiheuttamaa hylkäystä. Vasta sitten voidaan tuloksia arvioida.
Kaunis kattaus - osaava kokkaus
”Toisin ilmaistuna pöytä oli valmiiksi kauniisti katettuna ja nyt pitäisi kehitellä katetta vastaava erityisen maistuva illallinen, jonka raaka-aineisiin on kerrankin annettu myös riittävästi resursseja.”
Eräs alkaneen työn kiehtovimpia kysymyksiä kuuluu, eroaako huippu-urheilu logiikaltaan muusta huippuosaamista.
”Sitä voi ja kannattaa pohtia muiden huippuosaajien kanssa. Jos ihmisellä on elämänalasta riippumatta pyrkimys parempaan, ei huippu-urheilu eroa muista elämän alueista. Toisaalta millään muulla alueella ei ole niin selkeää mittausjärjestelmää kuin huippu-urheilussa, jossa yli 200 kansakuntaa parhaimmillaan mittelee säännöllisesti samassa paikassa, samoissa olosuhteissa ja samoilla säännöillä. Näin myös valmentautumisen tarkastelu on paljastavampaa kuin millään toisella kulttuurin lohkolla tai osaamisen alueella.”
Matkalla kohti huippusuoritusta - erinomaisuutta - on tekijän oltava keskiössä. Se tuntuu olevan vaikea asia ymmärtää.
”On ihmisiä, jotka pyrkivät ratkaisuun jo nyt rakenteita muuttamalla, mutta kuten Mika Kojonkoski arvioi, ovat rakenteet suotuisa seuraus kaikesta siitä, mitä on päätetty.”
Urheilun kyseessä ollessa asioita on siis tarkasteltava urheilijan polun kautta. Tarkastelukulma ei voi olla esimerkiksi urheiluseurojen valmentajakoulutus, vaan miten tässä tapauksessa seura voi parhaiten tukea urheilijaa – kuka tai mikä on ketäkin varten. Näin ajatellen seurojen rooli jopa korostuu jatkossa.
”Huippu-urheilun tarkastelu urheilijan polun kautta tarjonnee uusia ja innostavia toimintatapoja parhaan paikallisen osaamisen löytämiseksi urheilijan ympärille.”
”Kopioimalla on aina jäljessä”
Historian tunteminen ja ymmärtäminen on osa huippu-urheiluosaamista. Pitää osata sijoittaa tehdyt toimet kunkin ajan toimintaympäristöön, mutta valmiita malleja menneisyydestä tuskin löytyy. Viisautta on kuulla, miten asioita on aikanaan tehty ja samalla tarkastella muiden maiden toimintatapoja huolellisesti.
”Kopioimalla on kuitenkin aina jäljessä, sen sijaan sopivasti lainattua omaan toimintaan muokkaamalla saattaa löytyä kuhunkin toimintaympäristöön soveltuva menestyksekäs toimintatapa. Näin on toimittu monilla muillakin inhimillisen elämän alueilla – ja usein onnistuneesti.”
Muutoksen hyvä puoli on se, että jokin muuttuu – hyvään tai huonoon suuntaan. Molemmat näyttävät tietä. Huippu-urheiluryhmän työn sosiaalinen paine aiheutuu kuvitellun aikajänteen pituudesta. On olemassa joukko ihmisiä, jotka uskovat, että suomalaisen huippu-urheilun suunta on muuttunut viimeistään vuoden kuluttua.
”Ihmisten odotusarvot ovat jakautuneet ja jatkuva julkinen tarkastelu tekee prosessista ainakin haastavan. Pitäisi säilyttää kyky tehdä työtä niin kuin itse uskoo, koska muutoksia ei synny ellei uskalla mennä riittävän syvälle. Vain pintaa voi raaputtaa nopealla aikataululla.”
Jukka Pekkalan tekemän ryhmän työtä mitataankin oikeastaan vasta, kun nyt syntyvät tai juuri syntyneet lapset haastavat kansainvälisillä kilpakentillä ikätoverinsa, mutta ainakin ilmapiiri, arvostus ja itsetunto ovat asioita, joihin pitää ja voidaan vaikuttaa pikaisesti
Kuinka paljon itse kuhunkin vaikuttaakaan tieto, että ”hei – mä osaan tän jutun”!
”Jos huippu-urheiluväki onnistuu yhdessä tekemään enemmän kriittisessä ja rakentavassa ilmapirissä, voidaan melko varmasti nähdä - jopa pikaisesti - pienten onnistumisten kautta lumipalloefektin käynnistyminen.”
Ja sen kasvun kautta taas mitataan huippu-urheiluryhmän työn vaikuttavuus.
Teksti: LUM
Kuvat: Nuori Suomi ja SLU
SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 13/10, www.slu.fi
