Ulkoilu luonnossa lisää hyvinvointia

Aikuisväestö ulkoilee keskimäärin kaksi-kolme kertaa viikossa, ja ulkoilukertoja kertyy vuodessa noin 170. Kuva: Eila Ruuskanen-Himma.

Luonnossa liikkuminen on yhteydessä parempaan emotionaaliseen hyvinvointiin, uutisoi UKK-instituutin Terveysliikuntauutiset vuoden 2012 ensimmäisessä numerossaan.

Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) koordinoima Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi -tutkimus (LVVI) tehtiin ensimmäisen kerran 1998-2000 ja toisen kerran 2009-2010. Uusimman tutkimuksen tarkoituksena oli antaa ajantasainen kuva aikuisväestön ulkoilusta ja luonnon virkistyskäytöstä sekä niiden muutoksista vuosikymmenen aikana.

Tutkimuksessa mitattiin lähes yhdeksän tuhannen 15-74 -vuotiaan suomalaisen ulkoilun harrastamisen määrää ja laatua kuudella eri kyselykierroksella eri vuodenaikoina internet- ja postikyselyllä.

Osa vastaajista osallistui ulkoilun hyvinvointikokemuksia selvittäneeseen teematutkimukseen, jossa kahdella kyselykierroksella peruskysymysten lisäksi vastattiin koettua terveyttä, hyvinvointia ja luonnossa liikkumistakoskeviin kysymyksiin. Aikuisväestö ulkoilee keskimäärin 2-3 kertaa viikossa, ja ulkoilukertoja kertyy vuodessa noin 170.

Tavallisimpia ulkoilutapoja ovat kävely tai sauvakävely, koiran ulkoiluttaminen, pyöräily, maastohiihto, juoksulenkkeily ja lasten kanssa ulkoilu. Suhteellisesti eniten suosiotaan ovat kasvattaneet vuosikymmenen aikana juoksulenkkeily, retkiluistelu, lumikenkäily ja golf.

Ulkoilu luonnossa elvyttää

Ulkoilun hyvinvointivaikutukset -teematutkimuksen aineisto kerättiin osana LVVI-perustutkimusta tammi-helmikuussa ja touko-kesäkuussa 2009 (N=3 069). Tutkimuksessa verrattiin ulkoilun koettua virkistävyyttä muihin vapaa-ajan harrastuksiin ja vertailtiin eri liikunta- ja ulkoiluympäristöissä saatuja elpymisen ja emotionaalisen hyvinvoinnin kokemuksia.

Ulkoilu luonnossa tuotti monia muita vapaa-ajan harrastuksia enemmän mielihyvää. Se koettiin virkistävämpänä kuin esimerkiksi ilmaisu- tai taideharrastukset ja kulttuuritilaisuuksissa käynti. Virkistävimmiksi vapaa-ajan toiminnoiksi koettiin matkailu kotimaassa tai ulkomailla ja kesämökkeily tai oleskelu vapaa-ajan asunnolla.

Rakennetussa ympäristössä, kuten kävely- ja pyöräteillä tai ulkoliikuntapaikoilla, liikkuminen ei tuonut yhtä voimakkaita elpymiskokemuksia (esim. tarmokkuuden ja keskittymiskyvyn lisääntyminen, ajatusten selkiytyminen, rentoutuminen ja rauhoittuminen, arkihuolien unohtaminen) kuin luonnossa liikkuminen. Toisaalta sisäliikuntatiloissa saatiin yhtä vahvoja elpymiskokemuksia kuin luonnossa liikuttaessa. Luonnossa vahvimmat elpymiskokemukset syntyivät metsä- tai peltoympäristöissä, jotka sijoittuivat veden äärelle.

Tutkimus osoitti, että luonnossa liikkuminen ylipäänsä oli yhteydessä parempaan emotionaaliseen hyvinvointiin. Tämä yhteys välittyi vahvimmin juuri miellyttävästä ulkoiluympäristöstä saatujenelpymiskokemusten kautta. Tulos vahvistaa käsitystä siitä, että ulkoiluympäristöjä tulee kehittää yhä enemmän sekä liikkumiseen kannustaviksi että hyvää oloa lisääviksi painottamalla ympäristön houkuttelevuutta, monimuotoisuutta ja esteettisyyttä.

Teematutkimuksen tulokset on julkaistu tuoreessa Metlan raportissa Luonnon virkistyskäyttö 2010. Julkaisu sisältäätiedot LVVI-tutkimuksen toteutuksesta, väestön ulkoilusta ja muusta luonnonvirkistyskäytöstä 2010 ja niissä tapahtuneista muutoksista 2000-luvun alkuun verrattuna sekä neljästä teematutkimuksesta. Lisäksi raportista löytyvät laajat Ulkoilutilastot 2010, jotka ovat myös verkossa: www.metla.fi/metinfo/monikaytto/lvvi.

Lähde: Korpela K & Paronen O. Ulkoilun hyvinvointivaikutukset. Teoksessa: Sievänen T & Neuvonen M. toim. Luonnon virkistyskäyttö 2010. Vantaa: Metlan työraportteja 212, 2011, s. 80-89. Verkossa: www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp212.pdf.

Kirjoittaja: Olavi Paronen, YTM, erikoistutkija, UKK-instituutti, UKK-instituutin Terveysliikuntauutiset 1/2012.

Luonnon virkistyskäyttö 2010 havaintoja

• Luonnossa liikkuminen on yhteydessä parempaan emotionaaliseen hyvinvointiin.
• Ulkoilu luonnossa tuotti monia muita vapaa-ajan harrastuksia enemmän mielihyvää.
• Aikuisväestö ulkoilee keskimäärin kaksi-kolme kertaa viikossa, ja ulkoilukertoja kertyy vuodessa noin 170.
• Vahvimpia elpymiskokemuksia saadaan liikuttaessa metsä- tai peltoympäristöissä vesistön tuntumassa.
• Tavallisimpia ulkoilutapoja ovat kävely tai sauvakävely, koiran ulkoiluttaminen, pyöräily, maastohiihto, juoksulenkkeily ja lasten kanssa ulkoilu.
• Suhteellisesti eniten suosiotaan ovat kasvattaneet vuosikymmenen aikana juoksulenkkeily, retkiluistelu, lumikenkäily ja golf.
• Suositus suunnittelijoille: Ulkoiluympäristöjä tulee kehittää yhä enemmän liikkumiseen kannustaviksi että hyvää oloa lisääviksi painottamalla ympäristön houkuttelevuutta, monimuotoisuutta ja esteettisyyttä.