Väitös: Riittävä palautuminen tärkeää urheiluvammojen ehkäisemisessä

Leena Ristolainen. Kuva: Pasi Lepistö.

Leena Ristolainen tarkastelee 24.2. tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan huipputasolla urheilevien suomalaisten maastohiihtäjien, uimareiden, kestävyysjuoksijoiden ja jalkapalloilijoiden urheiluvammoja. Lähes joka toisella urheilijalla oli vähintään yksi rasitusvamma kyselyä edeltäneen vuoden aikana.

Tutkittavia urheilijoita oli 574. Leena Ristolainen kartoitti eri tavalla kuormittavien urheilulajien vammaprofiilia, sukupuolten välisiä eroja vammojen suhteen, harjoitteluun liittyviä riskitekijöitä, sekä vamman vuoksi urheilu-uransa lopettaneiden määrää kyselyä edeltäneen vuoden aikana.

Jalkapalloilijoilla oli äkillisiä urheiluvammoja useammin kuin muiden lajien urheilijoilla. Puolet näistä vammoista syntyi ottelun aikana ja yleensä kontaktitilanteessa. Nilkkavamma oli jalkapalloilijoiden ja hiihtäjien yleisin äkillinen vamma, kun taas juoksijoiden äkilliset vammat sattuivat jalkaterän alueelle ja uimareilla selän alueelle. Maastohiihtäjien ja uimareiden äkilliset vammat sattuivat pääosin muussa lajissa kuin omassa päälajissa.

Rasitusvammat yleisiä

Lähes joka toisella urheilijalla oli vähintään yksi rasitusvamma kyselyä edeltäneen vuoden aikana. Juoksijat raportoivat rasitusvammoja eniten. Rasitusvamma sijaitsi tyypillisesti eniten kuormitetussa kehon osassa, kuten jalkaterän alueella juoksijoilla sekä nilkan alueella jalkapalloilijoilla ja hiihtäjillä.  Kuormitetun kehon osan lisäksi myös kuormittamistapa vaikutti rasitusvamman syntyyn. Uimareilla oli paljon olkapään seudun rasitusvammoja, kun vastaavasti maastohiihtäjillä, jotka myös käyttävät paljon yläraajojaan lajissaan, ei kyseisiä vammoja ollut juuri lainkaan.

Miesurheilijat raportoivat useampia vammoja kuin naiset. Lihasten vammat olivat miehillä yleisempiä kuin naisilla, jotka puolestaan raportoivat useammin nivelsidevammoja.

Kestävyysurheilijoiden runsas harjoittelu (yli 700 tuntia vuodessa) samoin kuin vähäinen palautumispäivien määrä harjoituskaudella olivat yhteydessä rasitusvammoihin.

Vuoden seurannan aikana urheilu-uran lopetti urheiluvamman vuoksi 5 prosenttia vastanneista, joista naisia oli 22 ja miehiä 5. Yli 70 prosenttia urheilu-uransa lopettaneista urheilijoista raportoi vamman haittaavan edelleen jonkin verran, mutta urheilijat pystyivät kuitenkin jatkamaan liikunnallista elämäntapaa.

Tutkimus osoitti, että kestävyyslajeissa äkilliset vammat tapahtuivat pääosin muissa urheilulajeissa kuin urheilijoiden omassa lajissa. Rasitusvammojen riski näyttää liittyvän äärimmäisen suureen kuormitukseen tiettyihin kehon osiin, joten on tärkeää huomioida riittävä palautuminen urheilusuorituksesta. 

TtM Leena Ristolaisen liikuntalääketieteen väitöskirjan ”Sports injuries in Finnish elite cross-country skiers, swimmers, long-distance runners and soccer players” (Urheiluvammat suomalaisilla huipputason hiihtäjillä, uimareilla, kestävyysjuoksijoilla ja jalkapalloilijoilla) tarkastustilaisuus on pe 24.2.2012 klo 12, Seminaarinmäki, S212. Vastaväittäjänä toimii dosentti Jari Parkkari (UKK Instituutti, Tampere) ja kustoksena professori Urho Kujala (Jyväskylän yliopisto). Väitöskirja on julkaistu sarjassa Tieteellinen tutkimus ORTONin julkaisuja A:32, Helsinki 2012, 91 sivua, ISSN 1455-1330; ISBN 978-952-9657-60-5 (nid.), 978-952-9657-61-2 (PDF). Sitä saa Invalidisäätiö ORTONin tieteellisestä kirjastosta, puh. 09-4748 6639, kirjasto@orton.fi. Väitöskirja julkaistaan myös pdf-muodossa. Leena Ristolainen toimii Invalidisäätiö ORTONissa tutkimus- ja koulutuspäällikkönä.
 
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 3/12, SLU.fi.

« Takaisin