Koululiikuntafoorumi: Koululiikunnan vaikuttavuus – koettu ja todennettu

Koululiikunnan vaikuttavuudesta aikuisiän liikunnan harrastamiseen on yhä enemmän tutkittua tietoa.

Liikunnalla on keskeinen merkitys jokaiselle yksilölle läpi elämän. Kyse ei ole vain välttämättömyydestä ainoastaan yksilöille, vaan liikunnalla on myös lukuisia yhteiskunnallisia kerrannaisvaikutuksia. Laaja-alaisena tavoitteena on liikunta elämänikäisenä harrastuksena.       

Ruotsalainen Lars-Magnus Engström totesi pitkittäistutkimustensa tulosten perusteella, että tietämällä 15-vuotiaan isän ammatti, hänen todistuksensa keskiarvo ja liikuntanumero, voidaan jokseenkin hyvin ennustaa hänen liikunnan harrastustaan 40-vuotiaana.

Vaikka asioita ei yksinkertaistettaisi liikaa, tiedetään useiden aiempien tutkimusten perusteella, että nuoruuden liikunnan harrastamisen tulee olla säännöllistä ja usean vuoden kestävää, jotta se ennustaisi aikuisiän liikunnan harrastamista (Engström 1991; Telama ym. 2005). Useiden kansainvälisten liikuntaharrastusten pitkittäistutkimusten yhteenvedossa Telama (2009) totesi, että liikunta-aktiivisuuden tracking-korrelaatiot kouluiästä aikuisikään olivat jokseenkin alhaisia.

Yhteenvetona Telama totesi, että

• liikuntaharrastus vähenee kouluiästä aikuisikään
• väheneminen on runsainta toisella ikävuosikymmenellä
• miesten liikuntaharrastus on intensiivisempää ja intensiivisyyden väheneminen kouluiästä aikuisikään voimakkaampaa kuin naisilla
• parhaat aikuisiän liikuntaharrastuksen kouluaikaiset selittäjät ovat urheiluseuraharrastus, kilpaileminen ja liikuntanumero.
   

Vaikuttaako koululiikunta liikunnallisen elämäntavan omaksumiseen?

Koululiikunnalla tarkoitetaan liikuntakasvatuksen systemaattista toteuttamista koulussa. Koska lähes kaikki kansalaiset osallistuvat koululiikuntaan jossain muodossa vähintään yhdeksän vuoden ajan, merkittävä osa kahdentoista vuoden ajan (1/5-1/7 yksilön elinajasta), sen vaikuttavuus ja mahdollisuudet lasten ja nuorten kehitykseen ja aikuisikään asti ovat laajempia kuin minkä tahansa muun liikuntakulttuurin lohkon. Tutkittu pitkittäistieto koululiikunnan vaikutuksen syvyydestä ja tehosta niin meillä kuin maailmanlaajuistikin on toistaiseksi kuitenkin varsin vähäistä.

Vaikuttavuustutkimus voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: koetun vaikuttavuuden ja todennetun vaikuttavuuden tutkimukseen. Aiemmat todennetun vaikuttavuuden tutkimukset ovat toistaiseksi olleet varsin lyhytaikaisia seurantoja. Sen sijaan monet aiemmat koululiikuntatutkimukset ovat käsitelleet koululaisten kokemuksia koululiikunnasta. Keskeisin tulos aiempien kansallisten ja kansainvälisten tutkimusten tuloksissa on ollut, että oppilaat ovat kokeneet koululiikunnan miellyttävänä, helppona ja hyödyllisenä ja että koululiikunnan myönteisenä kokevien osuus on useimmissa tutkimuksissa ollut 80–90 prosenttia.

Koululiikunnan vaikuttavuus -tutkimuksessa (KOVA)

1. kuvataan vuosina 1985–1988 koulussa olleiden 3.–9. luokan tyttöjen ja poikien koulu- ja aikuisiän vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta, sen motiiveja ja koululiikuntakokemuksia 32–39-vuotiaina, 
2. selvitetään 32–39-vuotiaiden naisten ja miesten koettua koululiikunnan vaikuttavuutta liikunta-aktiivisuuteen ja liikuntakykyihin

Tutkimus oli yhdistetty poikittais- ja pitkittäistutkimus. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella (n=935), haastatteluilla (n=128) ja liikuntakykymittauksilla (n= 88). Tässä kuvataan joitakin piirteitä nuoria aikuisia kuvaavasta poikittaisaineistosta.

Nuorten aikuisten (32–39-vuotiaiden) liikunnan harrastamisen muutoksia

Olennainen liikunta-aktiivisuuden muutos kouluvuosista aikuisikään tultaessa oli passiivisimpien liikkujien suhteellisen osuuden kasvu ja aktiivisten (vähintään 5 kertaa viikossa liikkuvien) osuuden supistuminen (kuvio 1).