Rakenne puhuttaa

SLU-yhteisö asetti itselleen vaativan tavoitteen viime keväänä: ”Olemme maailman liikkuvin urheilukansa 2020”. Mielipiteet vaihtelevat sen suhteen, onko tämä visio tavoitettavissa vai ei. Vision ydin on kuitenkin ennen kaikkea siinä, että se antaa suunnan, jota kohti kulkea.

 

SLU ry tarttui omalta osaltaan tähän vision asettamaan haasteeseen uudessa strategiassaan. Suunnaksi otettiin kolme keskeistä valintaa: johtaa ja yhdistää, vaikuttaa ja viestii, kehittää ja palvelee. Ensin mainitussa sanaparissa kiteytyy Visio2020:ssakin tunnistettuun tavoiteeseen: yhdessä tekeminen on kilpailuetumme.

 

Tämä tavoite kuvaa myös tarvetta. Liikunnan järjestökentän rakenteet ovat eriytyneet ja monimutkaiset, ainakin osin päällekkäiset ja paikoin tehottomat. SLU:n strategian tämän vuoden avaintulos on rakenne- ja toimintatapaselvitys. Tehtävänä on selvittää, kuinka hyvin nykyiset liikunnan ja urheilun rakenteet ja toimintatavat tukevat Visio2020:n toteutumista.

 

Selvitystyö alkoi pohjustusvaiheella, jossa haastattelin 14 harkinnanvaraisesti valittua liikuntakulttuurin edustajaa. Kyse oli tuntuman hakemisesta, ”maaston kartoittamisesta”, ei kantojen muodostamisesta. Yksiselitteinen tulos oli se, että muutosta tarvitaan, rakenteemme ja toimintatapamme eivät kaikilta osin tue vision toteutumista. Paljon on hyvää saatu aikaiseksi, mutta paremminkin voimme asioita tehdä.

 

Kevät on näyn muodostamisen aikaa: mikä urheilussa ja liikunnassa pitäisi muuttua, jotta visio toteutuu. Näitä muutostarpeita mietitään SLU:n rinnalla ainakin huippu-urheilun muutosryhmässä (humu-ryhmä), lasten ja nuorten visioprosessissa sekä aikuisten kunto- ja terveysliikunnan visioprosessissa.

 

Monella tuntuu olevan huoli näistä monista prosesseista ja niiden integroimisesta. Yhdessä on istuttu – ja paljon! – humu-ryhmän ja visioprosessien kanssa ja istutaan edelleen kevään aikana. Toteutettuna ja toteutettavina on lukuisia kutsuttuja tai avoimia foorumeja, joissa liikunnan järjestökenttää kuullaan.

 

Sparraamisen vaihe on edessä syksyllä. Sparraamisen paikkoja ovat mm. järjestöpäivät. Hiomme yhteistä ymmärrystämme muutostarpeista, etsimme ratkaisuja rakenteisiin ja toimintatapoihin, merkkaamme askeleita tulevalle vuodelle tai tuleville vuosille. Humu-ryhmä evästää Olympiakomiteaa sen strategiaa varten lokakuun lopussa, SLU esittää näkemyksensä vuosikokoukselleen marraskuussa.

 

Visio antaa meille suunnaan, strategiset valinnat tarkemmat askelmerkit. Kuluva vuosi tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen testin paikka sille, ovatko liikuntajärjestöt aidosti halukkaita tulemaan ulos omalta mukavuusalueelta ja muuttamaan myös omia rakenteitaan ja toimintatapojaan. Tässä suhteessa on hyvä muistuttaa itseään siitä, että visiomme on asetettu vuoteen 2020. Matka ei tapa, vaan vauhti, totesi Pihkala.

 

”Ei näitä hommia voi leipäpappina tehdä”, totesi eräs järjestöjohtaja haastatellessani häntä vuosia sitten järjestöjohtamisesta. Pitää uskoa omaan asiaansa. Toimivampi rakenne, paremmat toimintatavat, menestyksekkäämpi tulevaisuus. Siinä se uskonkappale, jonka naulaan tässä ja nyt virtuaalisen kirkkoni oveen – Näin lähdöiksi.