Koululiikuntafoorumi: Liikuntaa opettava luokanopettaja – noviisista ekspertiksi

Luokanopettaja vaikuttaa vahvasti sekä kokemuksellisten että taidollisten tavoitteiden kautta liikunnallisen elämäntavan muodostumiseen. Kasvaako luokanopettajaopiskelijasta liikuntakasvatuksen ekspertti jo opintojen aikana, vai koskaan?

Liikuntakasvatuksessa positiiviset oppimiskokemukset merkittynevät yhä vahvemmin, kun tavoitteena on liikunnallinen elämäntapa, liikuntaan kasvaminen ja liikunnan avulla kasvattaminen. Liikuntakasvatus ja liikuntaa opettavien luokanopettajien mahdollisuus vaikuttaa liikunnan avulla lasten sosiaalisiin vaikeuksiin saattaa olla tulevaisuudessa yhä vahvempi. Elinikäiseen liikunta-aktiivisuuteen kasvattaminen tukeutuu positiivisiin liikuntakokemuksiin ja niihin perustuvaan positiiviseen asenteeseen liikuntaa kohtaan (Liukkonen, 2009).

Luokanopettajat vastaavat ensisijaisesti alakouluikäisten lasten liikuntakokemuksista. Luokanopettajan tuottamien positiivisesti merkittyneiden oppimiskokemusten ja sisällöllisesti laadukkaiden oppimistilanteiden merkitys on suuri. Liikuntaa opettavien luokanopettajien tiedon, taidon ja itseluottamuksen puute on yhteydessä liikunnanopetuksen laatuun, kuten myös ajan puute ja ammatillinen kehittyminen (Morgan, P.J. & Bourke, S.F., 2005).
 

Opintojen alkuvaihe

Luokanopettajaopiskelijoiden perusopetuksessa opetettavien aineiden kokonaisuuteen kuuluvat liikunnanopinnot (POM-opinnot) sijoittuvat opintojen toiselle lukuvuodelle. Palomäen (2009, 58) tutkimuksen mukaan opiskelijoiden pedagoginen ajattelu keskittyy opintojen alkuvaiheessa vahvasti opettajan toimintaan. Luokanopettajaopiskelijoiden ammatillinen kehittyminen saattaa olla liikunnanopintojen alkaessa varhaisessa vaiheessa, minkä vuoksi opiskelija keskittyy ensisijaisesti omien liikuntataitojen ja – tietojen kehittämiseen. Liikunnan kasvatukselliset ja pedagogiset näkökulmat saattavat jäädä toissijaiseksi. Opiskelijoilla näyttäisi olevan vahva usko liikunnan positiosta itseisarvona oppilaiden positiivisten oppimiskokemusten sekä sosiaalisten taitojen kehittämisessä.
 
Luokanopettajaopiskelijat tuovat opetusharjoitteluiden alkaessa usein esiin epävarmuutensa erityisesti omiin liikunta- ja lajitaitoihin sekä lajitaitojen opettamiseen liittyen. Usein esiin nousee opetusharjoittelijoiden liikunnanopetuksen suunnittelua ja toteutusta vahvasti sävyttävä fyysis-motorinen painotus. Luokanopettajaopiskelijoiden näyttäisi olevan vaikea sitoa Opettajankoulutuslaitoksen (OKL:n) liikunnanopetuksessa esiin nostettua pedagogista näkökulmaa itsenäiseen liikunnanopetuksen suunnitteluun ja toteutukseen.
 
Opetusharjoitteluissa liikuntaa opettavan harjoittelijan huomio näyttäisi keskittyvän suunnittelussa, toteutuksessa ja reflektoinnissa vahvasti siihen, etenikö ja toteutuiko opetus suunnitelman mukaisesti. Opetusharjoittelijan näyttäisi olevan varsin haasteellista valita oppilasryhmälleen soveltuvia sisältöjä ja tavoitteellisia harjoitteita. Etenkin oppilaiden yksilöllisten tavoitteiden havainnointi ja huomiointi näyttäisi tuottavan vaikeuksia.
 

Liikunnan sivuaineopinnot

Näyttäisi kuitenkin, että liikunnan sivuaineopiskelijoiden käsitys liikunnanopetuksen moniulotteisuudesta ja oppilaskeskeinen lähestymistapa lähestyvät opettajuuden eksperttiyttä sivuaineopintojen jälkeisen opetusharjoittelun aikana. Opetusharjoittelijoiden yhteissuunnittelu ja – toteutus saattaa vahvistavaa opetuksen suunnittelun kehittämistä kohti oppilaskeskeisyyttä, erilaisten opetusmenetelmien kokeilua sekä vuoropuhelun kautta ja avulla opetus- ja oppimistilanteiden reflektiivisyyttä.
 
Kiinnostavaa on, kuinka kauan ammatillinen kasvu noviisista eksperttiyteen kestää niillä luokanopettajaopiskelijoilla, jotka eivät opiskele OKL:n liikunnan sivuaineopintoja. Onko olemassa riski, että luokanopettajan ammatillinen, liikunnanopettajuuteen liittyvä, kasvu ei jostain syystä etene? Kiinnostavaa on, korvautuuko opetuksellisten taitojen kehittäminen tai kehittyminen jo olemassa olevalla kokemuksella tai käsityksellä opettamisen kulttuurista. Kuinka yleistä ainoastaan fyysis-motoristen taitoihin vahvasti nojaava liikunnanopetus on etenkin niillä luokanopettajaksi opiskelevilla, jotka eivät esimerkiksi opetusharjoittelujen aikana harjoittele liikuntaa lainkaan?
 

Oppilaskeskeisyyden tukemista

Ohjattujen harjoitteluiden aikana opiskelijoiden on usein mahdollista suunnitella ja toteuttaa liikunnanopetusta yhteistyössä toisen opiskelijan kanssa. Yhteissuunnittelun ja -toteutuksen avulla opiskelijoiden on mahdollista mm. vertaispalautteen, ja sen kautta avautuvan, reflektion avulla syventää liikunnanopetustaan opettajakeskeisestä oppilaskeskeiseen suuntaan. Vastavalmistuneen luokanopettajan ammatillista kehittymistä, liikunnanopettajan eksperttiyteen etenemistä saattaisi tukea työelämässä yhteissuunnittelu- ja toteutus.
 
Luokanopettajien liikuntakasvatuksellisen ammatillisen kasvun tukemiseen ei välttämättä ole riittävästi resursseja POM-opintojen aikana. Interaktiivisen pedagogiikan vahvempi hyödyntäminen POM-opinnoissa saattaa esimerkiksi opetusharjoittelujen aikana tuottaa kokemuksen liikuntakasvatuksen moniulotteisemmasta ymmärryksestä tai substanssin hallinnan merkityksestä, kun tavoitteena on oppilaskeskeinen oppimistilanne. Liikunnanopetuksen moniulotteisuuden myötä kasvatustieteellisten opintojen vahvempi kietominen liikunnan ainedidaktiseen kokonaisuuteen saattaisi vahvistaa liikunnan sekä substanssin että välineellistä arvoa ja mahdollisuuksia kasvatuksellisesta näkökulmasta.
 
Liikuntaa opettavan luokanopettajan ammatillinen kasvu kohti eksperttiyttä, oppilaskeskeistä ja liikuntakasvatuksen tavoitteellista jatkumoa, toteutuu yksilöllisten oppimisprosessien kautta ja avulla. Luokanopettajakoulutuksessa tiedollisille ja taidollisille oppimisprosesseille sekä oman liikunnanopettajuuden reflektoimiselle sekä tavoitteelliselle ammatilliselle kasvulle tulisi ehkä olla enemmän aikaa ja tukea.
 
Lähteet:
 
Heikinaro-Johansson, P. 2003. Hyvästä parempaan normiohjauksella.
Liikunta & Tiede 2, 4-9.
 
Kantomaa, M. 2010. The Role of Physical Activity on Emotional and Behavioural Problems, Self-Rated Health and Educational Attainment among Adolescents. Oulun yliopisto. Acta Universitas Oulensis, D 10403. Väitöskirja. http://herkules.oulufi/isbn9789514261077/
 
Kokkonen, M. 2010. Ihastuttavat, vihastuttavat tunteet. Opi tunteiden säätelyn taito. Jyväskylä: PS - kustannus.
 
Liukkonen, J. 2009. Liikuntakasvatuksen haasteena: Kasvattaminen liikuntaan ja kasvattaminen liikunnan avulla. Liikunta & Tiede 46 (4), 34-36.
 
Morgan, P.J. & Bourke, S.F. 2005. An investigation of preservice and primary school teachers´perspectives of PE teaching confidence and PE teacher education. ACHPER Healthy Lifestyles Journal 52 (1), 7-13.
 
Nortunen, M. 2009. Luokanopettaja liikunnanopettajan –luokanopettajan liikuntapedagogiset ja liikuntadidaktiset taidot. Liikuntatieteiden laitos. Pro gradu –tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
 
Paakkari, Olli. 2007. Opettajien toimintatapojen yhteydet 9-12 -vuotiaiden oppilaiden vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen. Liikuntatieteiden laitos. Lisensiaatintutkimus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
 
Penttinen, S. 2003. Lähtökohdat liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi. Kasvatustieteen tiedekunta. Väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
 
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2004. Opetushallitus. 
 
Kirjoittaja
Pira Jaakkola
yliopistonopettaja
OKL
Jyväskylän yliopisto
 
 
Koululiikuntafoorumi-kirjoitussarjassa julkaistut artikkelit
Sarjassa Suomen eri opettajankoulutusyksikköjen edustajat fokusoivat koululiikuntaan.
 
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Pira Jaakkola, LUM 7/11, SLU.fi

 


« Takaisin