Rakenne puhuttaa

LUMin blogissa SLU:n kehitysjohtaja Juha Heikkala pohdiskelee selvitystyötään liikunnan ja urheilun rakenteista.

Yhteinen näkymme halutusta tulevaisuudesta, ”Olemme maailman liikkuvin urheilukansa – 2020”, elää ja voi hyvin. Totta on, että Visio2020 kaipaa vielä avaamista ja konkretisointia, mutta se on luonut juuri sen, mitä eriytynyt ja pirstaleinen järjestökenttä tarvitsee: yhteistä käsitteistöä, yhteisiä mielikuvia, yhteisen horisontin, yhteisen maalin. Avainkysymys visiomme suhteen on, kuinka hyvin nykyiset rakenteemme ja toimintatapamme tukevat Visio2020:n toteutumista, siis liikuntaa, urheilua ja kansalaistoimintaa elämäntapana koko elämänkulussa. Ja vastaus on: eivät tue, eivät ainakaan parhaalla mahdollisella tavalla.  

Tarvitaan muutosta, sen sanoo ääneen käytännössä jokainen järjestöjohtaja. Muutostarpeiden tunnistamiseksi on käynnistetty sekä SLU:n vetämä rakenne- ja toimintatapaselvitys että Visio2020:ntä syventävien prosesseja. Olen kuullut aiheellista kritiikkiä siitä, että nyt on käynnissä liian monia prosessia, kaikkiin ei järjestöjen johto millään ehdi mukaan. Huolta kannetaan myös siitä, miten nämä erilaiset prosessit integroidaan yhteen. Totta, mutta vastauksena olen todennut, että tämä tilanne nimenomaan demonstroi nykyistä rakennettamme ja sen ongelmallisuutta. Ei ole olemassa rakennetta – siis kohtaamisen paikkaa – jossa SLU-yhteisön jäsenjärjestöt voisivat yhdessä sopia yhteisistä asioista.

Nyt kohtaamisen paikkoja luodaan tilannekohtaisesti, tarve ja tapaus kerrallaan. Tämä on haaste erityisesti SLU:n näkökulmasta, koska olemme ilmaisseet strategiassamme tahtomme johtaa rakenne- ja toimintatapojen kehittämistä yhteisössämme. Olo on itselläkin välillä aika kädetön, kun yrittää houkutella järjestöjohtajia irrottautumaan oman järjestön arjen pyörityksestä pysähtymään hetkeksi koko yhteisöä koskevien kysymysten äärelle. Tai kun miettii, mitä asiaa voi tai kannattaa käsitellä missäkin kohtaamisessa.

Väitän kuitenkin, ettei tässä aivan kehnosti ole käynyt. Kevään aikana on toteutettu lukemattomia isompia tai pienempiä kohtaamisia, joissa rakenteita ja toimintatapoja on käännetty ja kaulittu yhä uudelleen ja uudelleen. Istuttu on muun muassa huippu-urheilun muutosryhmän, lasten ja nuorten sekä kunto- ja terveysliikunnan visioprosessien, toimialajohtajien, aluejohtajien, liittojohtajien ja monien muiden kanssa. Pikku hiljaa rakenteita ja toimintatapoja koskevat muutostarpeet alkavat saamaan jäsentynyttä muotoa. 

Viimeisin onnistunut kohtaaminen oli tämän viikon maanantaina ja tiistaina Kisakalliossa, jossa paikalla oli kolmekymmentä jäsenjärjestöjemme toiminnanjohtajaa. Tämä niin sanottu Kisakallioryhmä teki vuosien 2009-2010 aikana pohjat Visio 2020:lle. Nyt olemme pyytäneet samaisen ryhmän sparraamaan – ja nimenomaan sparraamaan, ei päättämään – rakenteitamme ja toimintatapojemme koskevia näkemyksiä.

Vastaan tulee yhä uudelleen havainto siitä, kuinka kaukaa takamatkalta olemme itse asiassa lähdössä liikkeelle kohti yhteistä maalia. Olemme aivan liian kauan tehneet hommia erillään, yksikseen, siiloissa. Kun rakenteiden rinnalla kieli ja käsitykset ovat eriytyneet, riittää meillä paljon avattavaa ja varmistettavaa – ”mitä oikeastaan tarkoitat, kun sanot …”. Erilaiset käsitykset ja ennen kaikkea erilaiset piilossa olevat lähtökohtaoletukset ja -käsitykset johtavat erilaisiin johtopäätöksiin. Puhumme vielä aivan liikaa kokonaan toistemme ohi. Kärsivällisesti kaivamalla näkyviin ajattelumme ja päättelymme pohjia voimme olla samaa mieltä ainakin siitä, mistä olemme eri mieltä.

Kisakallioryhmän kanssa testasimme  ja koettelimme näitä erilaisia lähtökohtaoletuksia ja organisoitumisen malleja – ei päätöksenteon tai kannanmuodostuksen kannalta, vaan tunnustellen ja sparraten. Nämä mallit ovat nähtävillä SLU:n www-sivuilla (ks. tämän blogin loppu). Niiden avulla itse kukin voi testata omia ajatuksiaan ja käsityksiään siitä, minkälainen organisoitumisen jäsentäminen tuntuu itselle luontevalta tai haastavalta. Ainakin tällä hetkellä.

Kisakallioryhmälle tuntui kolahtavan aiesopimuksen idea: sopimus siitä, miten rakenne- ja toimintatapamuutosta viedään eteenpäin SLU-yhteisössä. Idea syntyi siitä havainnosta, että tarvitsemme pelkkää ”hyvää tahtoa” vahvemman ja sitovamman välineen rakenteiden ja toimintatapojen muutosprosessille. Nythän muutoksessa voi kukin taho olla mukana tai olla olematta. Tämä synnyttää paljon vaihtuvuutta ja tilannekohtaisuutta sekä sitä kautta koko muutosprosessille ennustamattomuutta ja satunnaisuutta. Aiesopimus myös pakottaisi täsmällisesti miettimään mitä muutokselta halutaan, mihin se tähtää, keitä siinä on mukana ja miten se toteutetaan. Näin jäsenjärjestöjenkin olisi helpompi ottaa kantaa siihen, miten ne ovat muutoksen toteuttamisessa mukana.

Sopimus voisi sisältää kolme pääkohtaa:

(a) Miksi muutosta tehdään: Lähtökohtana on Visio2020 ja sen toteuttaminen. Rakenteita ja toimintatapoja muutetaan, jotta visiomme toteutuu.

(b) Mitä asioita pitää muuttaa: Kuvaus niistä asioista, jotka on ratkaistava, jotta visio toteutuu. Näitä voivat olla esimerkiksi ja vielä alustavasti hahmoteltuna sellaiset yhteiset sisällöt kuten koulutus ja vaikuttamistyö, roolit ja työnjako sekä ohjausmekanismit sisältöjen toteuttamisessa.

(c) Miten, kenen toimesta ja milloin muutosta tehdään: Kuvaus niistä kohtaamisista, joissa näitä asioita käsitellään, keitä on mukana ja millä aikataululla asioita ratkotaan.

Aiesopimus ei siis sisältäisi vielä kuvausta sitä, minkälaiset rakenteemme ja ohjausmekanismimme ovat tai mitkä ovat roolit ja työnjako yhteisten sisältöjen toteuttamisessa. Sopimus on kuvaus siitä, minkälaisella prosessilla ratkaisemme näitä asioita. Toistaen: SLU-yhteisöstä on puuttunut rakenne, siis kohtaamisen paikat näistä asioista sopimiselle ja päättämiselle. Kohtaamisen paikat ovat olleet satunnaisia tai tilannekohtaisia. Aiesopimuksella luomme askelmerkit sille, miten jäsenjärjestöt osallistuvat yhteisten asioiden ratkaisemiseen ja miten rakenteita ja toimintatapoja koskevat muutokset toteutetaan.

SLU haluaa omalta osaltaan luoda edellytykset rakenne- ja toimintatapamuutoksessa onnistumiselle jäsenjärjestöjen hyväksymän strategiamme mukaisesti. Tähän kädenojennukseen toivomme mahdollisimman monen jäsenjärjestön tarttuvan.

Teksti: Juha Heikkala, kehitysjohtaja, SLU, juha.heikkala@slu.fi 

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Juha Heikkala, LUM 8/11, SLU.fi.