Väitös: Tehoharjoittelulla kaatumisia ja luun murtumia vastaan

Tehoharjoittelu, kuten pienehköillä painoilla (30 – 80 % maksimista) räjähtävästi suoritettu voimaharjoittelu, vaikuttaa hyvältä liikuntamuodolta osteoporoottisten luunmurtumien ehkäisyssä, selviää Timo Rantalaisen tutkimuksesta.

Liikunta vaikuttaa positiivisesti luuston terveyteen. Pitkään ajateltiin, että luu vahvistuu ja heikkenee samalla periaatteella kuin insinööri suunnittelee rakenteen, eli rakenteeseen kohdistuvien suurimpien voimien mukaan. Käytännön kokeilla on kuitenkin osoitettu, että myös kuormitusnopeus ja kuormitussuunta vaikuttavat luun mukautumiseen, jopa yhtä paljon kuin kuormituksen suuruus.

Tasapainon nopea korjaus

Luun lujuuden vajaus, osteoporoosi, ei ilmene arkielämässä millään tavalla, ja luiden heikkous paljastuukin usein vasta kaatumisen yhteydessä syntyneenä murtumana.
 
”Osteoporoottisen murtuman riskitekijöitä on useita, mutta kaatuminen on niistä merkittävin, siis jopa merkittävämpi kuin itse osteoporoosi. Kaatumisten ehkäisemisellä kyettäisiin näin ollen ehkäisemään osteoporoottisia luun murtumia tehokkaimmin”, Rantalainen kertoo.
 
Niinkin rauhallisella liikunnalla kuin kävelyllä vaikuttaisi olevan positiivisia vaikutuksia luuston lujuuteen. Kuitenkin hyppyjä tai nopeita suunnanmuutoksia sisältävät liikuntamuodot ovat tehokkaimpia luun lujuuden kasvattajia.
 
Toisaalta, kompastumisen yhteydessä kaatumisen ja pystyssä pysymisen erottavana tekijänä on kyky korjata tasapaino nopeasti. Korjausliike vaatii nopeaa voimantuottoa, joten voi olettaa, että tehontuottokyky on yhteydessä kaatumistiheyteen. Tehontuottokyvyn onkin osoitettu olevan yhteydessä pienempään kaatumisriskiin.
 
Aiemmissa tutkimuksissa luun ja suorituskyvyn välistä suhdetta on usein tarkasteltu hitailla liikkeillä, joissa aikaa voimantuottoon annetaan useita sekunteja. Tällaisilla suorituksilla ei kuitenkaan välttämättä ole kovin hyvää yhteyttä nopeampaan dynaamiseen voimantuottoon. Timo Rantalainen selvittikin väitöstutkimuksessaan, mikä on dynaamisen suorituskyvyn ja luun lujuuden välinen yhteys.
 
Rantalainen mittasi suorituskykyä hitailla isometrisillä testeillä sekä dynaamisin hyppytestein nuorilta (20 – 35 vuotta) ja vanhemmilta (45 – 80) miehiltä ja naisilta. Luustoa hän mittasi pääsääntöisesti sääriluusta.
 

Dynaamista suorituskykyä

Odotusten mukaisesti suorituskyky selitti luuston lujuutta kehon kokoa paremmin ikäluokasta ja sukupuolesta riippumatta. Lisäksi dynaaminen suorituskyky vaikutti aavistuksen paremmalta luuston lujuuden selittäjältä kuin isometrinen. Kun tarkasteltiin iän vaikutusta suorituskyvyn ja luuston väliseen suhteeseen, paljastui, että iäkkäämmillä on suhteessa vahvemmat luut. Tämä ilmiö tuli sitä selkeämmin esiin, mitä dynaamisempaa suorituskyvyn mittaria käytettiin suhteen tarkasteluun.
 
Käytännössä tämä tarkoittaa, että iän lisääntyessä luusto muuttuu vähemmän herkäksi kuormitukselle. Mikäli luusto muuttuu vähemmän herkäksi kuormitukselle ikääntymisen yhteydessä, vaikuttaako liikunta luustoon enää positiivisesti? Harjoittelututkimuksissa on saatu jonkin verran ristiriitaisia tuloksia, mutta vaikuttaisi siltä, että luuston, kuten lihasten ja hermostonkin, kyky mukautua säilyy iäkkäilläkin ihmisillä.
 
Rantalainen mittasi pienen otoksen 70-vuotiaita lentopalloilijoita lentopalloseura Homenokista, sekä heidän verrokeikseen muilla kuin luuliikunnallisilla (eli lähinnä kävelyllä) tavoilla aktiivisia hyväkuntoisia iäkkäitä henkilöitä mieskuoro Sirkkojen toimiessa apuna koehenkilöiden etsinnässä. Mittauksissa paljastui, että odotetusti lentopalloilijat hyppäsivät korkeammalle kuin muilla tavoin aktiiviset verrokit ja lisäksi lentopalloilijoilla oli aavistuksen suuremmat luut. Isometrisen suorituskyvyn osalta ryhmät eivät kuitenkaan eronneet toisistaan.
 
”Vaikuttaisi siltä, että dynaaminen suorituskyky on yhteydessä luuston lujuuteen iästä ja sukupuolesta riippumatta. Luun on havaittu reagoivan kuormituksen muutosnopeuteen, joten tehoharjoittelun voi olettaa olevan luustolle hyväksi. Käytännössäkin löytyy esimerkkejä tehoharjoittelun toimivuudesta luustoa kehitettäessä”, Rantalainen toteaa.
 
LitM Timo Rantalaisen biomekaniikan väitöskirja “Neuromuscular Function and Bone Geometry and Strength in Aging” (Neuromuskulaarinen suorituskyky luun geometrian ja voiman selittäjänä ikääntymisen yhteydessä) on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health. Parhaillaan Timo Rantalainen työskentelee nuorempana tutkijana Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 9 /10, SLU.fi

« Takaisin