Hyvää palvelua – kaikille?

Oletko joskus kohdannut hyvää palvelua? Sellaista, jossa sinut otetaan huomioon, toiveitasi kuunnellaan ja kunnioitetaan, sinulle ei väkisin myydä mitään, saat itse tehdä päätökset esitettyjen vaihtoehtojen pohjalta. Tunne on kuin kuninkaallisella – sinut huomioidaan juuri sellaisena kuin olet ja juuri sinun toiveillasi on merkitystä.

On paikkoja, joihin mennessään tietää tulevansa palvelluksi hyvin. Hieroja ottaa minut vastaan, kuuntelee minua ja kehoani ja olen palveluun tyytyväinen. Kampaaja yrittää taikoa mahdottomista hiuksista toiveideni mukaisen kampauksen. Samanlaiseen lopputulokseen pääsee muissakin paikoissa, joista olen ostamassa ensisijaisesti palvelua. Kenkäkauppaan menen usein katsomaan kenkiä ja innostunut ja palveleva kenkämyyjä tuntuu tuputtavan uusinta uutta minulle, vaikka en sitä edes tarvitse. Voiko tosiaan olla niin, ettei palvelu tunnu aina mukavalta?

Joissakin paikoissa taas kaipaa palvelua. Harvassa ovat rautakaupat, joissa saa apua helposti. Usein myyjän löytäminen kirvoittaa itsessään samanlaisen tunteen kuin rastin löytyminen koulun suunnistustunnilla. En viitsi edes kertoa palvelunumeroiden tarjoamasta palvelusta, joissa ainakin ”jonotus on maksuton”.

Toimiessani valmentajana maalipallossa liikun näkövammaisten urheilijoiden kanssa monessa eri paikassa. Luultavasti kaikilla näkövammaisten henkilöiden kanssa liikkuneilla on samanlaisia kokemuksia kuin minulla. Saan kaupan kassalla vaihtorahat, vaikka maksaja on edelläni seisova urheilija. Urheilukaupassa saan vastata kyselyihin kengännumerosta tai vaatteiden koosta, vaikka vieressäni oleva pelaaja on ostoksilla. Ruokailuissa minulta kysytään, mitä kukin haluaa syödä tai juoda. Näissä tilanteissa olen kohdannut ennakkoluuloja enemmän kuin missään muualla. Yritimme aina olla ystävällisiä ja kertoa, että rahat voi palauttaa henkilölle, joka maksoi tai kengän koon tietää ihminen, joka on niitä ostamassa tai että jos neuvoo ihmistä löytämään tien urheiluhallille, kannattaa puhua henkilölle, joka tietä kysyy – ei opaskoiralle.

Tilanteissa, joissa olettaa kohtaavansa ennakkoluuloja voi joskus tulla yllätetyksi.

Kesän alussa pyörätuolia käyttävä mies etsi venepaikkaa, josta pääsisi itse lähtemään ja tulemaan rantaan. Yllätys oli melkoinen kun mies kutsuttiin rantaan kertomaan, miten rantaa tulisi muuttaa, jotta kulku laiturille olisi mahdollisimman esteetön. Seuraavalla viikolla tiedusteltiin, mihin kohtiin laituriin laitettaisiin kiinni renkaita, jotta veneilijän olisi yksin liikkuessaan helpointa kiinnittää veneensä?

Muutoksen tuulet puhaltavat myös kansalaisjärjestötoiminnassa. Palveluiden kysyntä kasvaa, laituripaikkoja haluavat muutkin kuin ne, jotka ovat aina liikkuneet. Haluammeko tarjota hyvää palvelua? Olemmeko valmiita tarjoamaan hyvää palvelua kaikille?

Vai tyydymmekö melkein kaikkien palveluun?


Teksti ja kuva: Riikka Juntunen