Vallankahvassa Peter Tallberg: ”Kentillä jo tasa-arvo – milloin kabineteissa?”
 Peter Tallberg |
”Kansainvälisten lajiliittojen kasvanut varallisuus on lisännyt urheilun intrigejä”, arvioi Peter Tallberg - Kansainvälisen Olympiakomitean suomalaisjäsen jo vuodesta 1976 alkaen. Hän iloitsee kilpakenttien lisääntyneestä tasa-arvosta, ja toivoo saman kehityksen alkavan myös lajiliitoissa.
Peter Tallberg liikkui Pekingin olympiakisoissa kuin totonaan konsanaan. Se ei ole ihme, sillä kyseessä olivat hänelle jo 23:t olympiakisat. KOK:n jäsen hän on ollut vuodesta 1976 alkaen ja ensi kertaa hän aisti kisatunnelmaa Helsingissä 1952 Norjan purjehtijoiden vene- tai purjepoikana.
”Norjan joukkue asui vanhempieni talossa Helsingin Kaivopuistossa ja 6 metrin luokan purjehtijat kilpailivat NJK:n eli oman seurani saaresta käsin.”
Purjehdus oli siis verissä ja jo vuonna 1960 Roomassa Peter Tallberg oli kisoissa mukana kilpailijana. Sittemmin hän osallistui olympiapurjehduksiin kilpailijana vielä neljä kertaa ja vuonna 1964 Tokiossa hänen venekuntansa sijoittui neljänneksi. Olympiakulta jäi tuolloin kahden sekunnin päähän, eikä siinä ole hiukkaakaan ajan aiheuttamaa kaunistelua!
Mitali kahden sekunnin päässä
”Näin huvittavasta erosta todella oli kysymys, sillä vielä vuonna 1964 lähtöjen ajat kirjattiin ylös. Hävisimme Saksalle yhdessä osapurjehduksessa kaksi sekuntia, oltuamme vielä puolimatkassa heitä edellä. Paapuurin halssi ei ollut yhtä hyvä kuin kilpailijoidemme styyrpuurin halssi, emmekä protestin pelossa uskaltaneet purjehtia heidän edestään”, muistelee Tallberg.
Vuonna 1986 Peter Tallberg valittiin Kansainvälisen Purjehtijaliiton puheenjohtajaksi ja hän piti järjestöä komennossaan kymmenen vuoden ajan. Aikoja vertailevat kilpailusäännöt kuitenkin muutettiin jo ennen hänen aikaansa – tosin Suomen aloitteesta.
”J. O. Söderhjelmillä oli tuolloin paljon vaikutusvaltaa Kansainvälisessä purjehtijaliitossa ja hänen aktiivisuutensa ansiosta yhden osapurjehduksen voitolla ei nykyisin ole niin paljon painoa kuin vielä vuonna 1964. Nykyjärjestelmä suosii tasaista ja hyvää kokonaissuoritusta, mikä onkin oikein.”
Kilpailijana KOK:n jäsenenä
Peter Tallberg valittiin KOK:n jäseneksi vuonna 1976, mutta vielä vuonna 1980 hän osallistui Moskovan kisojen olympiapurjehduksiin Tallinnassa kilpailijana. Kisoista tuli Tallbergille monellakin tavalla ikimuistoiset.
”Olin kisoissa ainoa kilpaileva KOK:n jäsen ja sen innoittamana puheenjohtaja Juan Antonio Samaranch perusti KOK:n urheilijakomission ja nimitti minut sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Tämä tapahtui Baden-Badenissa vuonna 1981.”
Samaranch ja Tallberg valitsivat yhdessä komission ensimmäiset urheilijajäsenet, jotka nykyisin valitaan vaaleilla. Torontossa valituksi tuli Suomen Saku Koivu, joka ikävä kyllä ei osallistunut KOK:n kokoukseen Pekingissä.
Anekdootti on, että seuraavan kerran KOK:n jäsen osallistui kisoihin kilpailijana vuonna 1992, kun prinssi Albert otti osaa kelkkailuun.
Toinen syy, miksi Moskovan kisat ovat erityisesti jääneet Peter Tallbergin mieleen, on että hän kantoi avajaisissa stadionille Suomen lipun.
”Olin jo purjehtimassa Tallinnassa, kun Kalevi Tuominen soitti ja sanoi, että kun olet jo viidensissä kisoissasi, niin sinä kannat lippua ja niin lähdin Moskovaan yhdessä miehistööni kuuluvan poikani Matiaksen kanssa.”
Isä ja poika siis marssivat avajaisissa kilpailijoina samoissa kisoissa!
Mutta ei Tallbergien suvun edustus siihen jäänyt, sillä mukana oli myös Peterin serkku Georg, joka purjehti kisoissa pronssimitalin arvoisesti.
Vallankahvassa
Kymmenen vuoden jakso Kansainvälisen Purjehtijaliiton johdossa oli Peter Tallbergille erittäin opettava kokemus, vaikka liitto ei sellaisenaan ollutkaan tuolloin yhtä intrigiherkkä kuin monet muut liitot.
”Lajin historia on hyvin brittiläinen ja vielä minun aikana päämajakin oli Lontoossa Hyde Parkin kupeessa Kensingtonissa ja hallituksen jäsenistä sangen suuri osa oli siniverisiä, joten kokousten alkukin oli pientä taiteilua, jotta kaikki arvonimet tuli oikeassa järjestyksessä mainittua. Mukana kokouksissa olivat aina muun muassa prinsessa Anne, Norjan kuningas, prinssi Harald sekä Kreikan entinen kuningas Konstantin.”
Peter Tallberg arvioi, että kansainvälisten liittojen lisääntynyt varallisuus on lisännyt myös ristiriitoja. Hän kertoo, että hänen aikanaan – kaksikymmentä vuotta sitten - Kansainvälisen Purjehtijaliiton toimistossa työskenteli neljästä viiteen henkilöä.
”Juuri minun aikaani sattui jakso, jolloin KOK alkoi siirtää lisääntyvässä määrin varoja kansainvälisille lajiliitoille ja olympiastatuksen arvo nousi valtavasti. Siihen saakka esimerkiksi Kansainvälisen Purjehtijaliiton varat tulivat jäsenmaiden jäsenmaksuista. Sittemmin muuten liiton päämaja on siirtynyt Southamptoniin ja henkilökuntaa on kymmenittäin.”
KOK:n rahoitus elinehto
Ahneeksi arvioidun KOK:n rahoitus onkin tänä päivänä kansainvälisten lajiliittojen elinehto ja karkeasti sanottuna vain suurimmat palloilulajiliitot voisivat pärjätä ilman sitä. Niistäkin vain jalkapallo ilmeisesti hyvin.
”Sama olisi myös Suomen olympiakomitean kohtalo. Nykyistä organisaatiota ei missään tapauksessa voitaisi pitää pystyssä ilman yhteistyökumppanien ja KOK:n rahoitusta sekä niin sanottuja TOP-ohjelmia.”
Peter Tallberg muistelee, että kun hänet valittiin vuonna 1973 Suomen olympiakomitean hallitukseen, oli järjestöllä palveluksessaan vain osa-aikainen työntekijä eli paperiteollisuuden juristi Magnus Ståhlberg.
”Kosti Rasinperä taisi olla ensimmäinen palkattu pääsihteeri ja hänet valittiin reilut 30 vuotta sitten.”
SLU:n toiminnanjohtajaksi
Peter Tallberg näki aitiopaikalta suomalaisen liikuntaelämän suuren murroksen eli SVUL:n hajoamisen ja SLU:n perustamisen. Hän työskenteli SLU:n toiminnanjohtaja viiden vuoden ajan aina vuoteen 1999 saakka.
Hän arvioi SLU:n syntyä poliittiseksi ratkaisuksi, johon johtivat SVUL:n taloussotkut. Järjestelyn arkkitehdit Harri Holkeri etunenässä saivat käyttää kaikki diplomatian keinot entisen SVUL:n, TUL:n, SFI:n ja Suomen Palloliiton muodostamassa hiekkalaatikossa, jossa lelujen jakaminen kaikille ei ollut aivan helppoa, kun osingolle halusivat kaikki sen ajan urheilupoliitikot.
”Nykyään SLU on löytämässä omaa linjaansa, mutta viisitoista vuotta sitten toiminnanjohtajan työ oli pääosin diplomatiaa, kun hallitus oli palkannut järjestöön työntekijät eri keskusjärjestöistä, jotka pyrkivät samaan aikaan turvaamaan omat asemansa.”
Tänään suomalaisessa liikuntakentässä kattojärjestön lisäksi toimiala- ja aluejärjestöt sekä keskusliitot elävät jälleen entistä voimakkaammin omaa elämäänsä, mutta Peter Tallberg arvioi, että aivan vielä ei ole aika puhua järjestörakenteen uudistamisesta. Se lienee edessä seuraavien merkittävien henkilövalintojen yhteydessä.
Urheilu Suomi
Hän kuitenkin muistuttaa, että monessa maassa resursseja on uudelleen järjestelty ja esimerkiksi Saksassa heidän omien arvioidensa mukaan menestyksekkäästi. Puheenjohtaja Thomas Bachin mukaan uusi keskitetty malli on ainoa mahdollinen.
”Suomessa järjestöt ovat tehneet itsestään vahvoja edunvalvontaorganisaatioita, joita ei ole helppoa lähteä ravistelemaan. Selvää kuitenkin on, että tiettyjä toimintoja voitaisiin yhteistyöllä edelleen tehostaa myös Suomessa ja uskonkin, että jonain päivänä näemme eräänlaisen ’Sport-Finland tai Urheilu Suomi’ organisaation”, arvioi Peter Tallberg ja naurahtaa, että hän ei kuitenkaan aio asiassa mestaroida.
”Saisin päälleni aikamoisen määrän kritiikkiä, joten on parempi katsoa sivusta, miten asiat itsensä sortteeraavat.”
Naiset mukana ja mukaan!
Pekingin olympiakisoissa sukupuolten välinen tasa-arvo toteutui kilpakentillä paremmin kuin koskaan. Naisten osuus kilpailijoista oli noin 45 %, joten KOK:n asettama tavoite on hyvin lähellä. Kabineteissa samasta suhteesta ei voi edes uneksia.
”Kentillä tilanne on todella parempi kuin koskaan, samoin esimerkiksi KOK:n urheilijakomissiossa, mutta kansainvälisissä lajiliitoissa ja itse KOK:ssa se on aivan toinen. KOK:n tavoitteena on, että 25 % lajiliittojen hallituspaikoista olisi naisilla, mutta ei se itsekään ole päässyt edes lähelle tavoitetta ja vielä huonommin ovat asiat liitoissa.”
KOK:n naiskomission ja Anita De Franzin luvut eivät todellakaan ilahduta, tai Peter Tallbergin sanoin: ”Ne olivat karmeaa katseltavaa. Monen lajiliiton hallituksessa ei nimittäin ole yhtään naista.”
”Talermo onnistunut erinomaisesti”
Suomen olympiakomitealla on syksyllä edessä puheenjohtajan valinta ja Roger Talermon paikalle näyttäisi olevan kiinnostusta. Peter Tallbergin mielestä Talermo on onnistunut hallituksen puheenjohtaja erinomaisesti.
”Menisin melkein sanomaan, että hän on ollut paras puheenjohtaja minun aikani eli vuodesta 1973 alkaen. Hän nimenomaan johtaa hallitusta ja antaa operatiiviselle johdolle toimivaltaa, eikä päivittäin puutu operatiivisiin asioihin. Johtaminen on yritysjohtamista ja ainakin minulle se sopii. Tämän lisäksi Talermo on kielitaitoisena hyvä edustamaan Suomea kansainvälisessä yhteisössä. Hän tuntee hyvin nämä suuret ympyrät. Toivoisinkin hänen jatkavan ainakin seuraavat neljä vuotta, vaikka muitakin hyvä ehdokkaita varmasti on”, sanoo Peter Tallberg.
Sammuvatko soihdut?
Ennen Pekingin kisoja soihtuviesti ja sen ympärillä tapahtuneet demonstraatiot saivat paljon huomiota. Tradition jatkuminen lienee vaakalaudalla, sillä KOK ei halunne olla eri yhteisöjen julkisuusalustana - nyt katastrofi oli lähellä.
”Vaikka kohu viestin ympärillä laantui kisojen alla, ehkä osin maanjäristyksen vuoksi, luulen että jatkossa yhtä laajaa kansainvälistä viestiä ei enää nähdä. Saattaa olla, että tuli viedään sytyttämisen jälkeen Kreikasta siihen maahan, jossa kisat järjestetään ja viestiä viedään vain sen alueella.”
Toinen kysymys, joka voi aiheuttaa hankaluuksia, on vuoden 2014 kisaisäntä Sotshi, joka on tällä hetkellä tulenaralla alueella, modernin kylmän sodan öljytyssä keskiössä.
Peter Tallberg arvioi, että jos valinta tehtäisiin tänään, ei Sotshi tietenkään kisoja saisi.
”Arviointikomitealla on kova työ edessään ja toivonkin, että alue pikaisesti rauhoittuu – eikä tietenkään vain olympiakisojen vuoksi.”
Kaikkien aikojen kisat ohi
Pekingin kisat olivat erinomaiset – ehkä kaikkien aikojen parhaat. Järjestelyistä ei kaivamallakaan löydy moitteita, tai ehkä jotain, jos oikein pitää kaivaa.
”Niin, vapaaehtoisia oli niin valtavasti, että heidän alleen tahtoi jäädä, jopa aivan liikaa! Puutteellinen kielitaito oli ongelma ja tämä tuo Lontoon järjestäjille iso edun. Myös turvatoimet olivat hyvin massiiviset”, arvioi Tallberg.
Kaiken kaikkiaan vuonna 2001 tehty päätös tuoda olympismi 1,3 miljardin ihmisen ulottuville oli oikea. Sanovat moralistit sitten mitä tahansa!
Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 10/08, YLE urheilu, Jouko Vuolle, SLU.fi.