Itse oppimalla rivakasti metsään!

Kun riittävän paljon harjoittelee tekemään asioita väärin, voi senkin oppia. Pitääkö siis ehdoin tahdoin opetella urheilemaan väärin? Ei tietenkään, mutta turhan usein näin kuitenkin tapahtuu.

Olen viimeisten vuosien aikana voinut peilin välityksellä seurata kaiken osaavan ja taitavan keski-ikäisen urheiluharrastuksia. Niiden yleinen teema on, että miksi turhaan oppia ostamaan, kun omallakin harjoittelulla pääsee pitkälle!

Jostain kumman syystä kaiku kaukaa kertoo, että sauvakävelyn voi opetella tekemään väärin, mutta eri ruumiinosien kipeytymien johtuu aivan muusta – varmaan aktiiviaikojen vammoista.

Myös venyttely on kai tehty niille, jotka venyvät. Monille se aiheuttaa lisäkipuja eikä ole lainkaan mukavaa. Myös lihaskuntoharjoitteiden tekeminen kannattaa aloittaa vasta huomenna. Niin ja ravinto – kunnon dieetti sitten kun töissä vähän rauhoittuu ja on mahdollisuus rauhassa murkinoida. Lisäksi on ollut sen verran kiire, että uni on jäänyt vähiin.

Haa!

Nyt kuitenkin peilin rohjake lähti golf-kentälle, jossa oli hyvin epäsäännöllisesti viettänyt joitain toveja parinkymmenen vuoden ajan. Ja sitten mäiskimään; aina välillä taitavasti, mutta usein lievästi sanottuna päin mäntyä, jos hyvin käy.

Jostain kumman syystä lomapaikan kentällä oli sopivasti tarjolla golfin ammattilaisen palveluja ja heikkouden puuskassaan kaiken osaava aktiiviliikkuja äityi pyytämään apua euroja vastaan.

Ja kuinkas sitten kävikään.

Kaikki parinkymmenen vuoden aikana – usein manausten avulla hankitut – väärät opit hävisivät tunnin aikana. Ei edes erityistä muutosvastarintaa! Pro osasi asiansa, antoi apunsa nöyrästi kannustaen, eikä hymynvärettäkään ilmaantunut huulille. Hän tiesi mitä teki, osasi asiansa. Hän oli kouluttanut itsensä ammattivalmentajaksi – ammattilaisten avulla. Ei opetellut kaikkea itse!

Turhan usein kuulee, että kun jokin tekninen eloa helpottava laite on hankittu, saatu kotiin ja avattu, lentää ensimmäisenä roskiin käyttöohjekirja. ”Kyllähän tämä osataan!” Näköjään sama analogia tuntuu pätevän myös liikuntaan ja urheiluun.

Pitäisikö siis kampanjoida sen puolesta, että on hienoa kun saa olla osaamatta golfia, tennistä, joogaa, laskettelua tai keilailua ja harrastuksen voi aloittaa perusteista – valmentajan avulla.

Suomessa on yli 600 ammattivalmentajaa, jos määrä mitataan jäsenyyden kautta. Heidän lisäkseen meille tavallisille oivaa perusoppia tarjoavia liikunnanohjaajia ja muita asiansa osaajia on aika liuta ja heidän oppejaan saa käyttää.

Kun siis seuraavan kerran on tarve lisätä hyvinvointia kokeilemalla jotain uutta liikuntamuotoa, on eräs oiva tapa aloittaa se hakeutumalla osaajien opastettavaksi; ei ole vaikeaa, eikä maksa paljon.

Se on nimittäin niin, että oikein oppiminen valmentajan avulla on kaikkea muuta kuin

SilmänLUMetta

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 10/09, SLU.fi.