Liikunnan talouden volyymi noin 2,7 miljardia

Tutkija Timo Ala-Vähälä yllättyi siitä, miten selkeä nettohyötyjä valtio on liikunnasta.

Valtio kerää enemmän veroja ja maksuja kuin mitä se sijoittaa liikuntaan, käy ilmi tuoreesta Liikunnan rahavirrat Suomessa 2005 –katsauksesta.

Tutkija Timo Ala-Vähälän opetusministeriölle laatiman selvityksen perusteella liikunnan talouden volyymi oli Suomessa vuonna 2005 noin 2,6–2,7 miljardia euroa. Mukaan on laskettu suoraan liikuntaan kohdistuva kulutus, ei kuitenkaan liikuntaan liittyvää oheiskulutusta tai kulutuksen kerrannaisvaikutuksia.

Eniten liikuntaan käyttivät rahaa yksittäiset kotitaloudet, noin 1,8 miljardia euroa. Kunnat sijoittivat liikuntaan – investoinnit pois lukien – noin 367 miljoonaa euroa ja valtio opetusministeriön liikuntamäärärahoja noin 93 miljoonaa euroa.

Julkisen sektorin nettokulutusta arvioitaessa selvisi, että valtio kerää enemmän veroja ja maksuja kuin mitä se sijoittaa liikuntaan. Kuntien osalta tilanne on päinvastainen.

Valtion ja kuntien yhteenlaskettu nettokulutus liikuntaan oli kokonaisuudessaan noin 50 miljoonaa euroa, kun mukaan lasketaan liikunnan ammatillisen koulutuksen, koulujen liikunnanopetuksen ja tutkimuksen kulut sekä niistä koituvat verotuotot. Jos nämä edellä mainitut jätetään pois, julkinen sektori sai liikunnan harrastamisesta lähes 150 miljoonan euron nettohyödyn.

Tässäkin tilanteessa kunnat olivat edelleen nettomaksajia.

"Kunnat voivat toki pitkällä tähtäimellä hyötyä hyvin hoidetuista liikunnan peruspalveluista. Aktiivinen, liikuntaa harrastava väestö todennäköisesti sairastaa vähemmän, ja tuottaa siten enemmän verotuloja ja rasittaa vähemmän sosiaali- ja terveyssektoria. Näitä vaihtoehtoisia hyötyjä ja kustannuksia ei tässä yhteydessä voitu kuitenkaan laskea", tutkija Timo Ala-Vähälä sanoo.

"Erityisliikunnasta aiemmin tekemäni selvityksen perusteella vuoden kestävä erityisliikunnan ryhmään osallistuminen maksaa henkilöä kohden saman verran kuin 1 - 2 laitoshoidon päivää. Jos siis erityisliikunnan palvelujen käyttö pidentää liikunnan harrastajan aktiivista elinaikaa vuodenkin verran, se on kunnalle hyvin kannattavaa. Tämä laskelma tosin perustui erityisliikunnan kuluihin, ei liikunnan kokonaismenoihin."

Liikunnan rahavirrat Suomessa 2005 -raportti sisältää katsauksen liikunnan taloutta Suomen osalta käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen, tilastoaineistoihin ja muihin lähteisiin. ”Lähteistä jotkut olivat varmempia ja jotkut epävarmempia”, Ala-Vähälä korostaa. Hän tarjoaa myös rahavirtojen laskentatavan tutkijapiirin arvosteltavaksi.

”Itselleni tuli katsauksessa yllätyksenä se, että miten selkeästi valtio on nettohyötyjä liikunnasta. Samoin kuntien tärkeä rooli palvelujen tarjoajana ja maksajana oli kiintoisa havainto. Samoin se, että jääkiekossa liikkuu niin paljon enemmän rahaa kuin jalkapallossa.”

Ala-Vähälä korostaa, että nyt raportti on julkaistu ja sen tarkoitus on herättää keskustelua.

”Liikunnan taloustutkimusta on todella vähän. On hienoa, että nyt on laadittu katsaus, joka pyrkii tarkastelemaan liikunnan rahavirtoja kokonaisuutena Suomessa. Toivottavasti hanke saa jatkoa”, kehitysjohtaja Rainer Anttila SLU:sta sanoo.

Teksti: Eila Ruuskanen-Himma

Timo Ala-Vähälä. Liikunnan rahavirrat Suomessa 2005. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:19. Tutkimusraporttiin tästä.

LUMissa aiemmin: Liian vähäisen liikunnan kustannukset terveydenhuollolle voivat olla 200 – 250 miljoonaa euroa vuodessa. Terveyden kustannusvaikuttavuusartikkeliin tästä.

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 11/08, SLU.fi.