Mirjam Kalland: Liikuntapoliittisissa päätöksissä tarvitaan pitkäjänteisyyttä

Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland.

Ihmisiä pitäisi rohkaista nykyistä enemmän sairauksia ennaltaehkäisevän terveysliikunnan pariin. Maksullisissa liikuntapaikoissa voisi olla ilmaispäiviä, ja se houkuttelisi lisää ihmisiä liikunnan pariin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri uskoo valistuksen voimaan.

Lasten kanssa ammatikseen työskentelevä MLL:n pääsihteeri Mirjam Kalland on sitä mieltä, että liikunnallinen elämäntapa syntyy varmimmin, jos liikkumisen aloittaa jo varhain. ”Lähes jokainen lapsi on päiväkodissa, ja jokainen lapsi käy koulua. Päiväkodit ja koulut voisivat yhteistyössä kehittää lasten liikuntakasvatusta”. Kalland uskoo myös, että liikunnalla ja urheilulla voi pelastaa monta lasta ja nuorta syrjäytymiseltä. Hänen mukaansa uhanalaisten nuorten hyväksi työskentelevillä järjestöillä on kokemuksia siitä, kuinka liikunnan avulla voidaan palauttaa ongelmanuoria takaisin elämään. Esimerkkinä hän mainitsee jääkiekkoseurat, jotka kohdistavat toimintansa syrjäytymisriskissä oleviin nuoriin.

MLL:n paikallisyhdistyksillä on liikuntakerhoja, esimerkiksi sählykerhoja, joihin lapset osallistuvat yhdessä vanhempiensa kanssa. "Mielestäni se on hyvä liikunnan muoto, se lisää vanhempien ja lasten yhdessäolon mahdollisuuksia ilman suorituspaineita."

Pitäisi nähdä vuosikymmenten päähän

Puhuessaan lasten liikunnan ja urheilun puolesta Mirjam Kalland ei ole huolissaan niistä, jotka pyrkivät menestyviksi kilpaurheilijoiksi. Varsinkin suurissa asutuskeskuksissa heille on yllin kyllin seuroja sekä harrastus- ja harjoittelumahdollisuuksia. Mutta esimerkiksi jäätilaa pitäisi löytyä myös niille lapsille, jotka haluavat luistella omaksi ilokseen. ”Haluaisin kannustaa ihmisiä terveysliikunnan pariin ja olen valistusoptimisti. Mutta minulla ei ole viisastenkiveä siihen, miten kaikki liikuntaa harrastamattomat ihmiset saataisiin liikkeelle”, Kalland myöntää.

Politiikassa on Kallandin mukaan se ongelma, että päättäjät näkevät ratkaisuja tehdessään yleensä vain kuluvan vaalikauden päähän. Mutta kun tehdään ihmisten elämään ja terveyteen liittyviä päätöksiä, kuten liikuntapaikkaratkaisuja, pitäisi pystyä näkemään vuosikymmenten päähän. Yhden kunnan tai kokonaisen kansakunnan sairauksia ei ehdi ennaltaehkäistä neljässä vuodessa.

Miten sitten kuntiin saataisiin uusia, entistä liikuntamyönteisempiä päättäjiä, jotka ajattelevat yhtä vaalikautta pitemmälle? Kalland neuvoo ihmisiä äänestämään ehdokkaita, jotka puhuvat sairauksien ennaltaehkäisyn eli liikunnan puolesta. ”Tällainen ei kylläkään ole poliitikoille yhtä houkuttelevaa kuin asioiden lyhytjänteinen muuttaminen, koska vaikutukset näkyvät paljon myöhemmin.”

Urheilu tarttuu ihmisestä toiseen

Mirjam Kalland itse on liikkunut lapsesta asti, erityisesti ulkona. Kestävyysjuoksun hän sanoo löytäneensä yli kolmikymppisenä. ”Minulle kävi, kuten monelle muullekin, että siitä tuli elämäntapa, josta en tahdo luopua. Ensimmäinen Helsingin puolimaraton oli hieno kokemus.”

Kalland on saanut innostusta liikuntaharrastuksiinsa muilta ja myös innostanut muita. ”Olen huomannut, että urheilu tarttuu kuin sairaus ihmisestä toiseen, ja monen urheiluharrastuksen taustalta yleensä löytyy joku läheinen ihminen.” Kovin innokas urheiluseuraihminen hän ei sano koskaan olleensa, pikemminkin iloinen amatööri, joka tykkää juosta yksin. Hän kuitenkin kehuu suomalaisia aktiivisuudesta ja innosta toimia liikunnan ja urheilun vapaaehtoistoiminnassa. ”Suomi on uskomattoman aktiivinen vapaaehtoistyön maa, toisin kuin vaikkapa Ruotsi. Tämä on meille ominaista, ja tätä pitää kaikin keinoin kannustaa. Ne, jotka ovat aktiivisesti mukana vapaaehtoistoiminnassa, elävät onnellisemmin ja kauemmin Eli vaikka se on epäitsekästä toimintaa, niin sitä tekevätkin hyötyvät siitä.”

Kallandin ohje kunnille on kauas tulevaisuuteen katsominen ja sitä kautta sairauksien ennaltaehkäisy. Hän on sitä mieltä, että terveysliikunnalle pitäisi lohkaista lisää määrärahaa. ”Koska myös hallitusohjelmassa on tavoite vähentää terveyseroja, siihen pitäisi pystyä lohkaisemaan oma budjettinsa, ja kuntien pitäisi saada omaa määrärahaa ennaltaehkäisevään toimintaan.

Lääkäreillekin hänellä on vinkki: ”He voisivat kirjoittaa reseptinä liikuntaa lääkkeitten sijasta ja myöhemmin tavata potilaan ja katsoa, onko tämä noudattanut reseptiä. ”Mutta totuus on, että liikunta on todella hauskaa, ja kun ihmiset oivaltaisivat sen, niin siihen ei tarvitsisi enää sen enempää kannustaa.”

Teksti: Markku Seppänen

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 11/08, SLU.fi.