SilmänLUMetta

Matkapuhelin on myös oiva muistikirja. Nyt sieltä löytyi kolme aihiota: hemmotellut pennut, tunti liikuntaa päivässä ja tanssit puistossa. Jos haluatte tietää, miksi ne oli talletettu, voitte jatkaa lukemista.

Peking on metka kaupunki ja Kiina iso maa, jossa asioita hoidellaan perinteiseen tapaan: joku viranomainen antaa käskyn ja sitten sitä noudatetaan. Se ei tietenkään yleisesti ole erinomaisen hyvä asia – kai – mutta erästä käskyä kaipaisi Suomeenkin.

Elintason nousu erityisesti Pekingissä jättää samanlaisia jälkiä kuin muuallakin. Kun useissa perheissä on kaiken kukkuraksi vain yksi lapsi, joka turhan usein on lisäksi poika, ei hemmottelua voi välttää. Kullannuppu ansaitsee ravitsevan ruuan lisäksi tietenkin kivoja McVälipaloja. Ja tämä näkyy!

Ilmeisesti pekingiläislapset olivat jo sen verran hyvin ravitun oloisia, että arvon virkamieskin havaitsi sen ohi kiitävän mustan auton takapenkiltä, huolestui ja ryhtyi toimeen. Ei aikaakaan ja koulun alkaessa mahtikäskyllä ilmoitettiin, että aiemmin yksi pakollinen liikuntatunti viikossa on korvattava yhdellä tunnilla PÄIVÄSSÄ.

Asia tuli hoidettua.

Se mikä ei tullut hoidettua, oli tuo hemmottelun McKakaran ongelma ja se, mitä nuo kaiken saaneet kullannuput tekevät kahdenkymmenen vuoden kuluttua, kun heidän pitäisi ratkoa kansakunnan yhteisiä ongelmia. Pekinginkin kauniin ja kehittyneen kuoren alla niitä nimittäin riittää.

Saa nähdä jaksavatko he kantaa huolen omista vanhemmistaan samalla tavalla kun nämä aiemmista sukupolvista. Jos eivät, on Kiinassa hyvin pian uuskärsivien luokka: entiset kaiken lapsilleen uhranneet äidit ja isät. Perhe on Kiinassa edelleen se ainoa turvaverkko ja sosiaaliturva.

Nämä nykyiset äidit muuten osaavat vielä itse pitää huolta kunnostaan. On riemastuttavaa, kuinka puistot, joita muuten on sangen paljon, täyttyvät voimistelevista ja tanssivista äideistä, ja mikä parasta ne isät, jotka haluavat mukaan, ovat tervetulleita. Välimeren maiden malli ”äidit kotona – isät kortilla kulmakuppilassa” ei toimi Kiinassa. Tai toimii, mutta kuppilassa on sekä äitejä että isiä.

Myös mummit ja vaarit tuntuvat liikkuvan ja jos heistä haluaa seuraa, voi piipahtaa aamuvarhaisella vaikka Taivaan temppelin itäportista sisään ja saapua jonkinasteiseen liikuntataivaaseen puiden katveeseen; venyttelyä, voimistelua, taijita, tanssia, pallopelejä – ties mitä – höystettynä laululla ja soitolla, peleillä ja pensseleillä.

Miehet ja naiset, mummot ja vaarit, turistit ja ulkomaan elävät, lihavat (ne harvat) ja laihat temmeltävät sulassa sovussa, hymyssä suin.

By the way – vastaan tuli jopa sauvakävelijä, eikä sekään ollut

SilmänLUMetta

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 11/08, SLU.fi.