Verotuksella voidaan edistää tai tuhota yhteisöllisyyttä

Yhteisöllisyyttä ei useinkaan liitetä verotukseen. Kuitenkin, olen viime aikoina ruvennut pohtimaan, onko verotuksella vaikutusta myös yhteisöllisyyteen.

Urheiluseurat ja muut yhdistykset luokitellaan verotuksessa pääasiallisesti yleishyödyllisiksi yhteisöiksi. Yleishyödyllinen yhteisö toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä. Yleishyödyllisen yhteisön toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin. Yleishyödyllinen yhteisö ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.

Näillä edellä olevilla kriteereillä on melko helppo todeta, että liikunta- ja urheilujärjestöjen pitääkin lähtökohtaisesti olla yleishyödyllisiä yhteisöjä. Poikkeuksena voidaan pitää pitkälle vietyä ammattiurheilua, jossa urheilijat ovat ammattilaisia ja urheilujoukkueet toimivat liikeyrityksinä, joiden mahdollinen taloudellinen tulos jaetaan omistajille.

Yleishyödyllisten yhteisöjen verovapaus on perusteltua niiden tuottaman yleisen hyvän johdosta. Samoin on perusteltua se, että liikunnassa ja urheilussa harjoitettava elinkeino-/liiketoiminta on normaalin yritysverotuksen piirissä.

Viime vuosien aikana on useasti noussut esiin kysymys, milloin urheiluseuran järjestämä liikunta- ja urheilutoiminta tulkitaan elinkeinotoiminnaksi, josta seuraa verovelvollisuus ja erityisesti taloushallintoa rasittava arvonlisäverovelvollisuus. Rajanveto tässä on vaikeaa ja yksiselitteisiä kaiken kattavia säännöksiä ja ohjeita lienee mahdotonta laatia.

Epäselvyyttä on lisännyt eri verotoimistojen erilaiset tulkinnat samankaltaisissa tilanteissa. Verohallinnon aktivoitunut yhdistystoiminnan valvonta on myös kyseenalaistanut vanhoja tulkintoja ja urheiluseurat ovat joutuneet tekemään yksityiskohtaisia selvityksiä toimintansa luonteesta suhteessa verosäännöksiin. Verohallinnon verotuksen ammattilaisille, ja usein yritysverotuksen ammattilaisille, ovat vastaamaan joutuneet liikunta- ja urheiluseuroissa vapaaehtoisesti toimivat luottamushenkilöt. Tämä ei ole ollut tasapainoinen tilanne. Luottamushenkilöiden toimintamotivaatiota ei erityisesti lisää veroasioiden hoitaminen.

Tilanne on kuitenkin paranemassa. Suomenkielisten yhdistysten verotus tullaan 1.1.2009 keskittämään Kuopioon ja ruotsinkielisten Turkuun. Tämä luo pohjan valtakunnallisesti yhtenäiselle käytännölle ja mahdollistaa myös SLU:lle käydä keskitetysti keskusteluita liikunnan ja urheilun verokysymyksistä ja näihin liittyvistä tulkintaongelmista. Toivoa sopii, että valtion hallinto myös keskittää riittävästi osaamista ja työvoimaa hoitamaan yhdistysten veroasioita. Poliittisten päätöksentekijöiden keskuudessa yhdistysten veroasiat kiinnostavat ja herkkyyttä ottaa vastaan tietoa ongelmakysymyksistä ja pohtia niiden ratkaisemista on esiintynyt kiitettävästi. Oikeusministeriön yhteydessä toimiva kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta on myös syksyn aikana käsittelemässä yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevia verosäännöksiä ja esittämässä arvioita niiden toimivuudesta suhteessa yhdistysten toimintaedellytyksiin.

Yhdessä toimiminen yleiseksi ja yhteiseksi hyväksi on kannatettavaa ja kannustettavaa. Verolainsäädäntö ja verohallinnon käytännöt joko tukevat tällaista toimintaa taikka vaikeuttavat ja estävät sitä. Tässä mielessä verotuksella on siis vaikutusta myös yhteisöllisyyteen ja verotuksella voidaan joko edistää yhteisöllisyyttä tai viime kädessä tuhota sitä.

Juha Viertola, yhteysjohtaja, SLU