Vallankahvassa Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma: Ikääntyminen ja monikulttuurisuuden lisääntyminen liikunnankin haasteita

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma ennakoi.

Ikääntyminen, esteettömyys, globalisaatio, klubi, monikulttuurisuus ja verkostoituminen ovat sanoja, jotka nousevat esiin kun Suomen Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma arvioi liikunnan haasteita 2010-luvulla.

Tutkijana hän teki saman myös 15 vuotta sitten, eikä arvio juurikaan osunut harhaan.

”Edessämme on ehkä kunnallishallinnon historian merkittävin vuosikymmen. Suomalaisen yhteiskunnan perusrakenne ja dynamiikka ovat muuttuneet, tahdoimme sitä tai emme. Vallan siirto poliitikoilta suorittajille edellyttää kunnan hallintorakenteiden uudistamista ja uutta kuntalaispätevyyttä. Uusia ongelmia syntyy, kun hyvinvointivaltio yrittää ratkaista talousongelmiaan siirtämällä tehtäviään vapaaehtoisorganisaatioille.”

Näin kirjoitti vuonna 1994 Liikunta ja Tiede lehdessä Suomen Kuntaliiton tutkimuspäällikkö, valtiotieteitten lisensiaatti Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma. Nyt hän työskentelee saman organisaation varatoimitusjohtajana, vastuullaan sosiaali- ja terveysasiat, opetus- ja kulttuuriasiat sekä alue-, elinkeino- ja EU-asiat.

Viisitoista vuotta myöhemmin hän arvioi artikkelinsa ’Kuntien päätöksenteossa talous syrjäyttää politiikan’ sisältöä kiinnostuneen; palaa tavallaan tutkijaksi ja katsoo jälleen hiukan eteenpäin.

”On todella mielenkiintoista ja opettavaa palata viidentoista vuoden jälkeen näihin ajatuksiin ja havaita, että vaikka jotkut asiat eivät ehkä toteutuneet, näyttää perustrendi osuneen aika oikeaan. Siihen aikaan oli tosin kovin vaikeaa arvioida, millainen sosiaalisen median ja interaktiivisuuden merkitys on tulevaisuuden yhteiskunnassa.”

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma muistelee, että 15 vuotta sitten asioita piti hoitaa monen eri hallinnontason ja byrokratian kautta.

”Nyt miltei koska ja mistä tahansa voi rakentaa verkoston ja luoda mahdollisuuksia, eli yksilön asema on paljon vahvempi, kuin mitä tuolloin uskalsin arvioida.”

Sisäsyntyisestä ongelmasta globaalin murheen kimppuun

Suomen tilanne vuonna 1994 oli jossain määrin samankaltainen kuin nyt, varsinkin kireän taloustilanteen tuottavien haasteiden osalta. Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma näkee kuitenkin myös olennaisen eron vuosien välillä. Se ero on globalisaation vaikutus.

”1990-luvun alun ongelmat ja heikko taloudellinen tilanne olivat aika tavalla sisäsyntyisiä. Silloin oli tiedossa, että jos Suomen kansatalous saadaan nousuun, on markkinoita nähtävissä. Nyt elämme globaalitaloudessa ja niihin ilmiöihin, jotka sen myötä kohtaamme, on erittäin vaikea vastata pelkästään kotoisen kansantalouden keinoin.”

Jos asioita katsotaan liikunnan ja urheilun perspektiivistä, on kunta edelleen merkittävin yhteistyökumppani, vaikka kotitaloudet rahoittavatkin suorista kustannuksista vielä suuremman osan. Kuntien kantokyky on siis liikunnan kannalta avainasemassa ja se on tällä hetkellä erittäin lujilla.

”Tämä vaikuttaa kaikkiin palvelusektoreihin, mutta liikunnan osalta vaikutukset saattavat olla pienemmät, koska liikunnassa kuntien investoinnit kohdistuvat infrastruktuuriin; kenttiin, pururatoihin, halleihin. Samalla se toiminta, jota niillä toteutetaan, perustuu vapaaehtoisuuteen ja kolmannen sektorin aktiivisuuteen, enkä usko vaikutusten niihin olevan kovin merkittäviä.”

Vanheneva monikulttuurinen liikuntakunta

Vuonna 1994 Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma loi katseen lähitulevaisuuteen – näihin päiviin. Nyt hän tekee sen uudelleen. Millaista siis voisi olla elämä kunnissa 2010-luvulla, erityisesti liikunnan näkövinkkelistä katsottuna?

”Elämme varmasti kansainvälisemmissä ja monikulttuurisimmissa kunnissa, mutta samalla erot maan eri osien välillä tulevat kasvamaan. Helsingissä eletään todennäköisesti hyvin kansainvälisessä ja monikulttuurisessa kunnassa, jossa vähintään neljäsosa ihmisistä puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea ja ruotsia. Toisaalta jossain pienessä itäsuomalaisessa kunnassa voidaan elää tilanteessa, jossa puolet väestöstä on eläkeläisiä ja nuorempia sukupolvia ei oikeastaan edes löydy.”

Toinen iso ero löytyy organisoitumisen muodoista. Perinteisesti koko Suomi on toiminut samojen mallien ja hallintorakenteiden mukaisesti. Niihin ovat urheilussa kuuluneet seurat, piirit, alueet ja valtakunnallinen järjestöporras. Jatkossa vain yksi malli tuskin tulee soveltumaan maan eri osiin. Eri alueilla tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja, jotka perustuvat organisaatioiden yksilöllisiin tarpeisiin.

”2000-luvun kehitys on korostanut yksilön mahdollisuuksia ja vahvistanut yksilöä. Siinä korostuvat sosiaaliset mediat ja tapa verkostoitua. Tämä ei tapahdu vain alueen sisällä, vaan myös kansainvälisesti. Erityyppiset toimijat tulevat helpommin löytämään toisensa. Tätä voisi kuvata vaikkapa amebamaiseksi tavaksi toimia. Voi olla, että jatkossa meillä on urheilussa esimerkiksi vahvempia seuroja ja piiri- tai aluerakenne on kokonaan hävinnyt.”

’Klubeihin’ yritysmaailman mallien mukaan?

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma puhuu klubimaisesta organisoitumisesta, joka tällä hetkellä tavallaan näkyy seurojen rakenteissa. Niissä on yrityselämästä tuttuja franchising-toiminnan piirteitä.

”Varsinkin joukkueurheilussa vanhemmat muodostavat klubin, jolle on ’franchisattu’ joukkueiden pyörittäminen, ja joka toimii omana kokonaisuutenaan. Se järjestelee itsenäisesti tapansa toimia ja organisoida asioita. Tämä on siinä mielessä huolestuttavaa, että tätä itsenäistä klubia ei juuri ohjata seuran toimesta ja yhtenäisyys seuratoiminnassa häviää. Toisaalta tämä mahdollistaa näille klubeille omaehtoisemman toiminnan tekemisen. Vain välineet tulevat seuran puolesta.”

Huolestuttavana koko yhteiskunnan kannalta Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma pitää tilannetta, jossa lapsia jää seuratoiminnan uudistuneen rakenteen vuoksi niiden ulkopuolelle.

”Näin käy helposti, jos vanhemmat eivät aktiivisesti toimi ’klubissa’ ja yhteisvastuullisuus puuttuu.”

Ikärakenteen muutos on yhteiskunnan kannalta suuri ja jopa dramaattinen kysymys. Sitä tulee tapahtumaan tästä päivästä eteenpäin joka ikinen päivä.

”Kuntatalouden näkökulmasta se tarkoittaa sitä, että pelkästään ikärakenteen muutoksesta johtuen kuntasektorille tulee joka vuosi 170 miljoonaa euroa lisäkustannuksia. Se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että joka vuosi meidän jokaisen tulee kahdenkymmenen vuoden ajan maksaa 30 euroa lisää vain siitä, että me olemme ikääntyneempiä. Meille tulee kuntia, joissa ei enää ole lapsia, koska niissä ei ole ollut synnytysikäisiä naisia enää pitkään aikaan. Toisaalta meille muodostuu keskittymiä, joiden koululuokkien oppilaista yli puolet puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia.”

Nuorten liikuntaa ilman nuoria

Voi vain kuvitella, mitä tuon tulevaisuuden kuvan tulisi vaikuttaa liikuntajärjestöjen, lajiliittojen ja seurojen strategioihin ja esimerkiksi liikuntarakentamisen suunnitelmiin, joissa tulisi korostua monikäyttöisyys.

”Joillakin alueilla ollaan siinä tilanteessa, että tulisi hyvin tarkkaan harkita kannattaako merkittäviä liikuntainvestointeja tehdä, jos ne perustuvat vain joukkueurheilulajeihin.”

Kaikessa karuudessaan edellä mainittu tulevaisuuden kuva on liikunnalle myös iso mahdollisuus. Ikääntyvän kansan toimintakyvyn säilyttämisessä kun riittää työtä ja haastetta!

”Tietyissä osissa Suomea on entistä tärkeämpää ymmärtää, että yhtä lailla kuin on ollut tärkeää kehittää nuorisoliikuntaa, on jatkossa suunnattava ponnisteluja myös vanhempien ihmisten liikuttamiseen ja heille mahdollisuuksien luomiseen. Se on sekä kunnan että koko kansantalouden etu!”

Ikääntyminen tuo tulleessaan liikuntapaikkarakentamiseen sekä peruskorjaukseen myös korostuneen esteettömyyden vaatimuksen.

”Nuorten ja keski-ikäisten ohella liikuntapaikkoja käyttävät jatkossa entistä enemmän myös vanhemmat sukupolvet. He haluavat liikkua ja omaavat siihen tradition. Liikuntapaikkojen tulee vastata myös heidän tarpeisiinsa. Olen leikkisästi sanonut, että jäähallia ei kannata rakentaa mummoille, mutta jos rusettiluistelu heitä kiinnostaa, on se otettava huomioon. Selvää on, että Suomessa tulee olemaan alueita, joilla tulevaisuudessa ainakaan nuoret eivät jäähallien palveluja käytä, koska heitä ei ole.”

Liikuntaseuroista aktiivisia yhteiskunnallisia toimijoita

Liikunnan palvelutuotannon uudistuvien linjojen otsikot kiinnostavat. Niitä Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma lähestyy voimakkaan erikoistumisen kautta.

”Huippu-urheilu on nykyisin täysin globaalia toimintaa ja toivoisin, että sen alla oleva, oikeastaan lähes vapaaehtoisuuteen perustuva, kilpailutoiminta saisi vahvemman aseman ja sille luotaisiin toimivampi järjestelmä. Toivottavaa olisi myös, että liikuntaseurat olisivat aktiivia yhteiskunnallisia toimijoita ja mukautuisivat edellä kuvattuihin muutoksiin.”

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoman mukaan haasteeksi muodostuu se, millaiseksi muodostuu markkinaehtoisen huippu-urheilun suhde vapaaehtoisuuteen perustuvaan toimintaan.

”Kuntasektorilla huoli on siitä, miten harrastustoiminta jatkossa pyörii. Markkinaehtoisesta toiminnasta tuskin pitää olla kovin huolissaan.”

Kuntarajat ja niiden muuttuminen on liikunnankin kannalta mielenkiintoinen asia. Miten kustannukset tulisi oikeudenmukaisesti jakaa käyttäjien suhteessa, on puhuttanut esimerkiksi pääkaupunkiseudulla.

”Yksi tapa on se, että kustannusten aiheuttaja maksaa kulunsa. Se tosin johtaa byrokraattisiin ratkaisuihin. Itse olen toivonut, että oli sitten kysymys mistä kunnallisesta palvelusta tahansa, ei kuntalaiseen nähden olisi eroa ja hän ei huomaisi kuntarajoja. Palveluja voisi hyvin joustavasti hakea kuntarajoista riippumatta ja uskon, että tähän suuntaan ollaan menossa.”

Monikulttuurisuus paljon muuta kuin kieli

Tulevaisuuden arviointia vaikeuttaa globalisaation aikaansaamat, ja usein nopeat, ennakoimattomat muutokset. Kuitenkin joitain selkeitä tehtävää avittavia parametrejä on olemassa. Yksi niistä on ikääntyminen ja toinen monikulttuurisuuden lisääntyminen.

”Uskon jälkimmäisen vaikuttavan jatkossa yhteiskuntaan paljon. Työperäisestä maahanmuutosta johtuen meillä tulee myös liikunnassa olemaan tilanne, jossa urheiluseuroissa urheilevista lapsista valtaosa puhuu muuta kuin perinteistä kotimaista kieltä äidinkielenään. Se tulee vaikuttamaan paljon toimintaympäristöön. Tärkeää on tässä yhteydessä muistaa, että monikulttuurisuus ei ole kieltä, vaan monien eri asioiden kuten uskonto, kulttuuri ja ajattelutavat yhdistelmä. Siihen meidän tulee oppia”, painottaa Mäki-Lohiluoma.

Myös tämä on urheilulle mahdollisuus, kuten esimerkiksi pidemmän maahanmuuttajaperinteen omaavista maista - Ruotsi etunenässä - voi huomata. Toisaalta katsomalla jo nyt esimerkiksi Suomen jalkapallomaajoukkueen kokoonpanoa, ei rikastuttavaa vaikutusta voi olla huomaamatta.

”Tämä kaikki on haasteellista sekä meille, että Suomeen muuttaneille, mutta näen sen silti hyvin positiivisena asiana ja suhtautuipa maahanmuuttoon sitten myönteisesti tai kielteisesti, niin se on silti aika väistämätöntä. Ja kun se on väistämätöntä, niin mielestäni kannattaisi etsiä positiivisia ratkaisuja ja malleja, joiden pohjalta pääsisimme eteenpäin!”

Miksi hyvä investointi liikuntaan ei kiinnosta?

Euro liikuntaan on kunnalle hyvä investointi, varsinkin jos se lisää toimintakykyistä työ aikaa, kuulee usein sanottavan. Myös Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma on arvion takana.

”Kaikki ennakoiva ja ennaltaehkäisevä työ on erittäin tärkeää. Tässä liikunnalla on keskeinen rooli niin fyysisen kuin henkisenkin kunnon näkökulmasta. Haaste on se, että kun kuntasektorilla tehdään päätöksiä, on erittäin vaikeaa osoittaa taloudellisesti sitä, millainen merkitys liikunnalla on.”

Siitä miten liikunta vaikuttaa elämänkaaressa, on tehty tutkimuksia ja arviointeja mutta päätöksentekotilanteessa, jossa tiukasti joudutaan arvottamaan asioita, tuntuu lian usein käyvän niin, että ennaltaehkäisevistä toimista joudutaan leikkaamaan.

”Olettaisin, että mitä enemmän liikunnan vaikutuksia opitaan ymmärtämään, sitä viisaammin pystytään myös päätöksiä tekemään.”

Myöskään kolmannella sektorilla itsekriittisyys ei olisi pahasta. Ovatko seurat, lajiliitot ja liikuntajärjestöt riittävästi pohtineet, milloin he olisivat kunnalle parempia kumppaneita.

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma antaa vinkin.

”Olettaisin, että mentäessä 2010-luvulle keskeinen ulottuvuus ei niinkään tule olemaan se, kuinka paljon seuralla on huippu-urheilijoita tai niitä, jotka saavuttavat kansainvälistä menestystä, vaikka silläkin voi olla merkitystä. Huippu-urheilu kun on jatkossa entistä enemmän ’liiketoimintaperusteista toimintaa’. Merkityksellisiä ovat ne yhteisöt, jotka tavoittavat myös haasteelliset väestöryhmät liikunnan piiriin. Ne ovat ne yhteisöt, joita olisin valmis kuntasektorilla tukemaan.”

Uhat ja haasteet ovat siis liikunnassakin nähtävissä myös suurena mahdollisuutena!

Teksti: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle

Kaikki on politiikkaa (1970- ja 1980), kaikki on taloutta (1990- ja 2000), kaikki on tuottavuutta (2010–luku) -taulukon kaksi ensimmäistä vuosilukusaraketta ovat Liikunta & Tiede -lehdestä 15 vuotta sitten. Kolmas sarake on lisätty haastattelun yhteydessä.

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 11/09, SLU.fi.