Paula Lehtomäki: Urheiluseuroilla on oltava riittävät resurssit

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki.

Seurojen ja koulujen urheilukerhojen resursointi on tärkeää, ja tavallisten ihmisten liikuntapaikkojen täytyy olla kunnossa. Tätä peräänkuuluttaa ympäristöministeri Paula Lehtomäki, itsekin kuntoliikunnan harrastaja.

Jos ihminen liikkuu lapsena, hän yleensä liikkuu myös aikuisena. Tämä tunnettu ilmiö pätee myös ympäristöministeri Paula Lehtomäkeen. Hän on koko ikänsä ollut innokas kuntoliikkuja; lapsena hän hiihti koulun kilpailuissa ja edelleen hän harrastaa kuntoilua sen minkä työltään ja perheeltään ehtii. Yksi harrastuksista on sauvakävely.

Urheiluseuratoiminnasta hän on saanut kokemusta kotipaikkakuntansa Kuhmon karateseurassa ja myöhemmin opiskeluaikoinaan Turussa saman lajin parissa. Hän muistelee seuratoimintaa hyvillä mielin. ”Seuroissa vasta-alkajia ei lannistettu vaan heidät otettiin uuden harrastuksen pariin myönteisesti ja tasapuolisesti. Tämä on tärkeää alussa, varsinkin, jos ei ole kyse kilpaharrastuksesta.”

Urheiluseuroilla on yhteiskunnallisesti tärkeä merkitys arkiliikunnan kehittämisessä ja ylläpitämisessä, Lehtomäki sanoo. Hänen mielestään seurojen yksi tärkeimmistä tehtävistä on imeä mukaan uusia harrastajia. ”Meillähän on se ongelma, että ne, jotka liikkuvat, liikkuvat paljon, mutta on monia, jotka eivät liiku ollenkaan, ja tätä pitäisi pystyä tasapainottamaan niin, että entistä useampi suomalainen liikkuisi säännöllisesti.” Ministerin mukaan tähän auttaisi monen kohdalla riman asettaminen riittävän matalalle. ”Jos tähtäimessä on vaikkapa puolimaraton, kannattaa aloittaa kävelylenkistä”, hän opastaa.

Vapaaehtoistyö on palkitsevaa

Paula Lehtomäki sanoo pitävänsä liikunnan ja urheilun vapaaehtoistyötä suuressa arvossa. Urheiluseuroilla ja koulujen liikuntakerhoilla on oltava riittävät resurssit, ja lisäksi kunnollisia julkisia liikuntapaikkoja on oltava kaikille kuntalaisille riittävästi. ”Silloin liikunnallisen valinnan tekeminen tavalliselle ihmiselle on pienen kynnyksen takana.”

Mutta liikuntaharrastuksen pariin kannustamisen mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset pelkän liikuntapaikkojen hoitamisen ja lisäämisen keinoin, ministeri uskoo. ”Ajatellaan vaikkapa yleisurheilukenttää; harva aikuinen aloittaa esimerkiksi korkeushyppyharrastuksen noin vain. Samoin lenkkipolku on vain lenkkipolku, eikä sinne tule uusia lenkkeilijöitä, vaikka se tehtäisiin kuinka hienoksi; kyse on asenteista ja ihmisten omista ratkaisusta.”

Lehtomäki on toki tietoinen ja huolissaan siitä kansanterveydellisestä suunnasta, johon maamme on matkalla. ”Liikunta – tai nykyään sen puute – on iso kansanterveydellinen asia, jolla on tuntuvat kustannusvaikutukset, ja tämä näkyy myös työelämässä. Sen takia terveelliseen elämäntapaan kannattaa satsata niin henkilökohtaisesti kuin kunnissa ja koko valtakunnankin tasolla.”

Ympäristöministeri Lehtomäki uskoo, että syksyn kuntavaaleissa on kosolti ehdokkaita, joille liikunta on merkittävä vaaliteema. Mutta yleistä, omaa vaaliteemaa hän ei liikunnasta tekisi vaan sisällyttäisi sen muihin kuntapalveluteemoihin. ”Millään valtuuston päätöksellä ketään ei voi pakottaa kotisohvalta lenkille, vaan päätös syntyy jokaisen omassa päänupissa.” Hän ei myöskään kannata uusien organisaatioiden ja rakenteiden kehittämistä kuntien ja kolmannen sektorin välille, jotta kansa saataisiin liikkeelle. Hän uskoo enemmänkin jo olevassa olevien organisaatioiden väliseen yhteistyöhön.

Politiikassa päätetään muun muassa rahojen jakamisesta. Pitäisikö nykyisistä terveydenhoidonrahoista osa lohkaista sairauksien ennaltaehkäisyyn – eli liikunnan edistämiseen? Ympäristöministeri ei suoranaisesti kannata tätä ajatusta. ”Akuutista sairaanhoidosta on hyvin vaikea supistaa tai leikata, koska syöpäpotilaat pitää hoitaa, eikä laittaa tähän tarkoitettuja rahoja voi laittaa jalkapallokentän kunnostamiseen. Tarvitaan tasapainoa eri toimintojen kesken.”

Teksti: Markku Seppänen

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 12/08, SLU.fi.