Vallankahvassa Hannu Rautiainen: ”Urheilun rakenteet elävät.”
 Hannu Rautiainen kisakatsomossa Pekingissä. |
”Urheilun perusta on kansanliikkeessä ja sen organisoitumismuoto on aina ollut yhdistystoiminta. Tämä peruskonsepti tulleekin aina säilymään. Samaan aikaan, valtaosin yhteiskunnan paineen vuoksi, esimerkiksi joukkuelajien ylin taso on organisoitunut yritysmuotoiseksi”, sanoo varatuomari ja ekonomi, EK:n lakimies sekä Jalkapalloliiga ry:n puheenjohtaja Hannu Rautiainen.
On alkusyksyn päivä Helsingissä. Väki vaeltaa jo jääkiekkohalleihin samalla kun kotoisessa liigajalkapalloilussa ratkotaan mitaleja. On suomalaisen joukkueurheilun taitekohta: siirrytään talvikauteen, mikä Euroopassa tarkoittaa jalkapallokauden alkua. Kuningaspelin suomalaisen ystävän kannalta tilanne on siis hyvä ja paha. Niin on myös Jalkapalloliiga ry:n puheenjohtajan Hannu Rautiaisen kohdalla.
”Euroopan sarjojen seuraaminen toimii talvikaudella kotimaisen jalkapallokalenterin tyhjien kohtien korvikkeena”, sanoo hän.
Kulunut vuosi 2008 on ollut urheilun ystävälle vertaansa vailla. Kaiken muun vakiotarjonnan lisäksi vuoteen ovat sisältyneet Pekingin olympiakisat ja jo aiemmin kesällä jalkapalloilun EM-kisat.
”Ne oli järjestetty hyvin ja niiden urheilullinen taso oli korkea. Saman voi lukea sekä UEFA:n että FIFA:n suunnasta tulleesta palautteesta”, arvioi Hannu Rautiainen Itävallan ja Sveitsin järjestämiä EM-kisoja.
Tästä huolimatta jää kovin usein nykyisin tunne, että otsikoihin pääsevät ainoastaan eettiset ja taloudelliset kysymykset. Tämä koskee myös Veikkausliigaa.
”Fair Play lajin kunnioituksen eettinen perusta”
”Aika ajoin olisi syytä keskustella enemmän ja palata peruskysymysten pariin. Urheilun etiikan perusta on Fair Play. Kaikilla on mahdollisuus voittaa, koska säännöt ovat kaikille samat toiminnan muodoista riippumatta. Ne ovat lajin kunnioituksen eettinen perusta.”
Suomalaisen urheilutoiminnan pohja on edelleen seuratoiminnassa – lähes 10 000:ssa hyvin erilaisessa ja kokoisessa yksikössä. Seurojen toiminta on tietenkin muuttunut ja osin ammattimaistunut neljännesvuosisadan aikana. Osasta on tullut jopa merkittäviä työnantajia ja onkin kiinnostavaa pohtia, mihin suuntaan toiminta tulee kehittymään.
”Urheilun perusta on tietenkin kansanliikkeessä ja sen organisoitumismuoto on aina ollut yhdistystoiminta. Tämä peruskonsepti tuleekin aina säilymään – toivottavasti. Samaan aikaan, valtaosin yhteiskunnan paineen vuoksi, esimerkiksi joukkuelajien ylin taso on organisoitunut yritysmuotoiseksi, eli muutos on jo tapahtunut”, peilaa urheilun tilaa Hannu Rautiainen
Liikeyrityksinä nämä varsin näkyvät liigaseurat ovat kuitenkin sangen pieniä ja siten haavoittuvia. Samalla ne voivat olla tavoitteiltaan kovin erilaisia.
”Yhtiöissä omistajat määrittävät toiminnan tavoitteet”
”Kun ollaan yhtiömuodossa, niin pitää hyväksyä, että omistajat määrittävät toiminnan tavoitteet; halutaanko, että yhtiö tuottaa voittoa vai onko kyseessä vain muoto, jolla pyritään nollatulokseen. Nämä mallit elävät ja oikeastaan koko omistajuuden käsite on urheilussa sangen uusi.”
Suomessa malli rakentuu usein niin, että osakeyhtiön omistajina ovat yhdistykset tai toisinaan jopa säätiöt, joiden primääritarkoitus ei ole nopean voiton tavoittelu. Erityisesti tämä tietenkin koskee jalkapallo- ja jääkiekkoseuroja, joissa valtaosa osakkeiden tuomasta määräysvallasta on jollain taustayhteisöllä.
”Oulun Kärpät on malli, jossa on käytetty luovuutta. Siellä enemmistövalta on ankkuroitu säätiöön, josta osinkovirta kanavoidaan alueen juniorijääkiekkoiluun”, kuvaa Hannu Rautainen ’yhtä hyvää mallia’.
Se on kuitenkin vain yksi malli ja Hannu Rautiaisen mukaan käyttöön tulee jatkossa monia eri omistusmuotoja.
”Onko omistajuus kehittymässä oikeaan suuntaan?”
”Urheiluun on erityisesti Suomen ulkopuolella tullut osin sellaisia omistajia, joiden tavoitteena ei enää ole taloudellinen voitto – ei edes pitkällä aikavälillä, tai niin kuin taloudessa sanotaan yli ajan katsottaessa. Halutaan olla mukana, sijoitetaan ja tehdään ikään kuin tietoisesti tappiota, tavoitteena kuitenkin paras urheilullinen tulos. Olisikin syytä keskustella siitä, onko tämä kehityspiirre oikea”, kysyy Hannu Rautiainen ja antaa siihen myös vastauksen – juristin sellaisen.
”En voi sanoa, että näin toimiminen on väärin. Kuka tahansa voi sijoittaa osakkeisiin niin paljon kuin vain haluaa, ja maksaa pelaajille niin paljon kuin tahtoo, mutta kun tiedetään, että sarjojen pelaamiseen tarvitaan useampi joukkue tai seura, niin pitäisi varmaan pohtia, onko tämä kehitys oikeanlainen. Näen siinä myös kielteisiä piirteitä.”
Yksi niistä liittyy tietenkin pelimaailmaan ja pelitulosten sopimisen aiheuttamaan kestämättömään riskiin ja samalla urheilun rahoituksen perustan murtumiseen.
Hannu Rautiainen arvioi, että urheilu ilman vedonlyönnin mahdollisuutta, ja sen tarjomaa pientä jännitystä, ei oikeastaan ole mahdollista.
”Rahapelit ovat samalla urheilun rahoituksen tukijalka, ja näin tulee olla myös jatkossa. Pelien kielteisiä piirteitä vastaan on taisteltava ja varmistettava, että se pysyy puhtaana!”
”Yksinoikeus rahapelien kansallinen perusta”
Samaa ovat sanoneet myös esimerkiksi KOK:n puheenjohtaja Jaques Rogge ja Kansainvälisen koripalloliiton FIBA:n pääsihteeri Patrick Baumann. He ovat lisäksi painottaneet, että tulosten järjestämisen kaltaiset eettiset ongelmat voivat muodostua jopa perinteistä dopingia hankalammaksi uhaksi. Hannu Rautiainen on osin samaa mieltä, vaikka ei suoranaisesti haluakaan verrata kysymyksiä toisiinsa.
”On mahdollista, että vedonlyöntiin ja sitä kautta urheiluun, pesiytyy todella vaarallisia piirteitä, mutta kun seuraa miten vakavasti asiaan suhtaudutaan esimerkiksi UEFA:n ja FIFA:n kautta myös kansallisesti, niin en näe sitä aivan urheilun tuhon kysymyksenä. Kaikkiin uhkiin on kuitenkin varauduttava.”
Eikä turhaan, sillä maailmalla ja osin Suomessakin koetut ongelmat ovat aina tulleet yllätyksinä.
”En kuitenkaan jaksa uskoa, eikä näin ole näyttänyt olevan, että urheilun sisäpiirissä olisi mätiä paiseita, eli että urheilun toimijat olisivat rikollisessa toiminnassa organisoidusti mukana”, sanoo Hannu Rautiainen ja korostaa vahvan sisäisen kontrollin merkitystä.
Jos suomalaisen urheilun perustana on jo yli 150 vuoden ajan ollut seuratoiminta ja työn ovat tehneet vapaaehtoiset ilman palkkaa, on tämä osin muuttunut. Seuroista on yhä useammin tullut työnantajia, joita koskevat uudet vastuut. Tämä on tapahtunut sangen lyhyessä ajassa.
”Seuroista työnantajia – urheilijoista työntekijöitä”
”Kun seuroista on tullut työnantajia, on samalla huippu-urheilijoista ja varsinkin huippupelaajista tullut työntekijöitä. Samalla seuroissa on palkattuna paljon muutakin henkilökuntaa. Nykyään joudutaan pohtimaan esimerkiksi pelaajasopimusten soveltumista työlainsäädäntöön, on pohdittava sosiaaliturvajärjestelmien soveltuvuutta urheiluun ja näissä kaikissa on otettava huomioon urheilun erityispiirteet. Niitä on käyty ja käydään myös jatkossa läpi, eikä pelkästään Suomessa, vaan koko Euroopassa.”
Työnantajan velvoitteet ovat Suomen kaltaisessa järjestäytyneessä yhteiskunnassa hyvin tiedossa ja suurimman ongelman aiheuttavatkin niiden myötä seuroille koituvat taloudelliset rasitteet. Aivan kertarysäyksellä ei muutoksia ole voitu tehdä.
”Pitää muistaa, että vielä 1990-luvun alussa jääkiekkoseurat tulkitsivat, ettei heidän tarvitse maksaa eläkemaksuja. Jos silloin koko vastuukuorma olisi tullut seuroille kerralla, niin se ei olisi onnistunut, koska olisi puhuttu noin 30 prosenttia sivukuluista palkkojen päälle”, sanoo Hannu Rautiainen ja pitää tuolloin tehtyjä viisaina.
”Pitää tunnistaa urheilun erityispiirteet”
”Työelämästä tutun normaalin dialogin avulla lainsäädäntöä ja järjestelmiä on voitu kehittää ja sopeuttaa. Tärkeintä on kuitenkin tunnistaa urheilun tietyt erityispiirteet, kuten työnantajien nopea vaihtuvuus, urheilu-uran lyhytkestoisuus ja vaikkapa palkkojen lyhytaikainen korkea taso. Näitä piirteitä ei sisälly normaaleihin työsuhteisiin”, summaa Hannu Rautiainen.
Hän arvioi, että jatkossa hänen parhaiten tuntemassaan jalkapalloilussa osapuolet yhä paremmin järjestäytyvät keskenään ja tekevät raamittavia sopimuksia.
”Italiassa ja Portugalissa on jo oma lainsäädäntönsä ja olen varma, että urheiluun syntyy järjestelmä - omat pelisäännöt - ja näin tuleekin olla.”
Eräs urheilun riskeistä on, että hyvinkin nuoret urheilijat saattavat päästä ilman koulutusta nauttimaan lyhytaikaisesti erittäin korkeaa palkkaa, jopa kotoisissa liigoissa. Se opettaa korkeaan elintasoon, joka peliuran jälkeen saattaa loppua nopeasti. Voisi olla hyvä, jos urheilutyönantaja kantaisi tässä asiassa vielä nykyistä suuremman vastuun, mutta onko se mahdollista?
”Kannan erityistä huolta siitä, että kun kaikista ei voi tulla NHL:n tai valioliigatason pelaajia, niin miten kehitetään järjestelmää, jonka avulla urheilijat peliuran loppumisen myötä siirtyvät eri koulutusjärjestelmien piiriin. Tämä vaatii finansiointia, mutta jo nyt vakuutusjärjestelmiä on osin rakennettu siten, että jos urheilija kokee ongelmia nuorella iällä, on olemassa pieni pesämuna sen varalle, eivätkä he jää aivan tyhjän päälle.”
”Kansallinen rahapelilainsäädäntö kohdallaan”
Työlainsäädännön uudistusten rinnalla urheilua koskettavat esimerkiksi arpajaislakiin tulevat kotoiset muutokset. Niillä ei ole suoranaista vaikutusta urheiluvedonlyöntiin, mutta sen sijaan jatkossa valtiollisten vedonlyöntiyritysten suhde markkinoihin on iso kysymys. Se ei ratkea vuodessa eikä ehkä kymmenessä, mutta sen ympärillä käydään keskustelua, jota on syytä seurata hyvin tarkasti. Yksinoikeusjärjestelmän murtuminen on vakava uhka.
”Minusta kansallinen rahapelilainsäädäntö on sangen kohdallaan, enkä näe muutostarpeita, mutta samalla on korostettava, että en ole lainsäätäjä”, summaa Hannu Rautiainen.
Maailman merkittävin urheilulaji jalkapallo on myös ollut valtapelin kohteena. Suurseurojen ja kansallisten liittojen edut eivät ole aina kohdanneet, mutta nyt tilanne on hiukan rauhoittunut ja dialogi toimii.
”Jännitteet purkautuvat EPFL:n myötä”
”Toivon, että jännite on purkautumassa. Yksi syy siihen on, että huippujalkapalloilu on Euroopassa organisoitumassa EPFL-nimisen järjestön kautta. Se on muutamassa vuodessa tehostanut toimintaansa ja saanut aikaan liigojen sekä seurojen keskusteluyhteyden parantumisen tätä kautta. Myös keskustelu UEFA:n ja FIFA:n suuntaan on siten järkevää käydä tämän EPFL:n kautta”, sanoo Hannu Rautiainen.
Hän on varma, että järjestöstä tulee jatkossa vahva keskustelufoorumi kansainväliseen jalkapalloiluun, ja on iloinen siitä, että Suomi on järjestön toiminnassa aktiivisesti mukana.
”Tilanne on sama kuin EU-asioissa; pienen on hyvä olla mukana isossa järjestössä, jossa on pelisäännöt asioiden hoitamiseen.”
Suomalaisessa jalkapalloilussa on viime vuodet puhuttu muita asioita enemmän olosuhteista ja ratkottu lisenssiriitoja. Jäävätkö siis todelliset kehittämistoimet näiden varjoon?
”Stadionien omistussuhteet ovat ongelmalliset”
”Olisi jo aika osin unohtaa tämä lisenssikysymys, vaikka jonkinlainen laatujärjestelmä onkin oltava. Perusasia on kuitenkin se, että ihmiset ovat tänään vaativampia kuin koskaan ja sen tulee johtaa siihen, että katsojia kohdellaan asiakkaina. Tämä taas vaatii olosuhteiden parantamista. Osaksi ongelma muodostuu siitä, että seurat eivät omista stadioneita, joilla pelaavat. Omistajat pitäisikin saada paremmin mukaan dialogiin.”
Hannu Rautiainen arvioi, että varsinkin pienille paikkakunnille toimivan seuran ”brändivaikutus” on sangen suuri. Monet paikkakunnat tunnetaan erityisesti seuroistaan.
Hannu Rautiainen on ollut pitkään aktiivinen urheiluoikeuden yhdistyksen toiminnassa. Urheilun muutos näkyy myös yhdistyksen käsittelemissä tapauksissa.
”Urheilu on oikeudellistunut tietyssä mitassa. Joku voi sanoa, että se johtuu rahasta, joka varmasti onkin yksi tekijä, mutta ainakin yhtä tärkeää on huomata, että urheilun järjestämisen muodot ovat muuttuneet. Yhtenä syynä on myös kansainvälistyminen - liikutaan yli rajojen. Kyse on myös EU-lainsäädännöstä, jossa asiat ovat Bosman-kysymyksen kaltaisia tapauksia ja ne aikaansaavat tulkintoja ja muutoksia – halutaan sitä tai ei.”
”Eettisten pelisääntöjen tulee elää ajassa”
Urheilun omat eettiset pelisäännöt ovat tiukat. Hyviä ne ovat erityisesti kun ne velvoittavat johonkin.
”Voi olla hyviä eettisiä periaatteita, jotka eivät varsinaisesti velvoita mihinkään ja se on urheilun henkeä. Rangaistusten osalta urheilu elää aaltoliikettä, jossa toisinaan vaaditaan kovempia rangaistuksia rikkomuksista ja toisinaan pehmeämpiä. Ylipäätään tulee olla kysymys siitä, että eettiset pelisäännöt elävät ajassa. Tulkinnat voivat vaihdella, eikä pidä heti hermostua siitä, jos joskus joku kurinpitorangaistus on hiukan alhaisempi. Kun juristit ovat mukana, otetaan enemmän yksityiskohtia huomioon – sekin pitää hyväksyä.”
Eräs osa nykyajan urheilua on dopingin vastainen työ ja WADA:n rooli siinä. Järjestön koodia on muutettu ja se tuntee jatkossa enemmän variaatioita esimerkiksi dopingrangaistusten osalta. Tämä on Hannu Rautiaisen mukaan luonnollinen kehitysvaihe.
”Kaikki tapaukset eivät ole samanlaisia, eikä voida ajatella, että olisi ainoastaan jokin kahden vuoden tai jokin muu vakiorangaistus erilaisista rikkomuksista. Skaalaa pitää olla enemmän aina huomautuksesta koviin sanktioihin saakka, eikä saa unohtaa, että kysymys on viime kädestä urheilijoiden oikeusturvasta. Nykyisin osapuolia kuullaan, on valitusmahdollisuus ja on muutoksenhakuoikeus. Tämä ei ole ollut arkipäivää urheilussa vielä pitkään.”
”Verotus suosimaan työyhteisöliikuntaa”
Raha on tullut entistä vahvemmin mukaan urheiluun ja nykyisin puhutaan esimerkiksi urheilijapalkasta, joka ihan jo terminä on hiukan omituinen ja sisältö on hankala määritellä. Niin näkee myös Hannu Rautiainen ja hänen mukaansa olisikin oikeampaa puhua stipendeistä.
Haastattelu on loppumassa ja samalla on päättymässä pitkähkö työpäivä. Työssä jaksaminen onkin eräs kynnyskysymyksiä ja onneksi nykyisin vallitsee aikamoinen konsensus liikunnan merkityksestä työhyvinvoinnin lisääjänä. Yhtälöä voidaan kuitenkin yhä kehittää aika tavalla.
”Työyhteisöliikunnan arvoa ei todellakaan voi kiistää ja sen myötä työpaikoille on mahdollista synnyttää uudenlaista yhteisöllisyyttä ja se on hyvä asia. Mukana on myös jonkinlainen kilpailutekijä: monet yritykset kilpailevat työvoimasta myös tällä alueella ja sen halutaan näkyvän myös yrityskuvassa.”
Hannu Rautiainen arvioi, että jollain tavalla työyhteisöliikunnasta puhuttaessa palataan viime vuosisadan alkuun, ja aikaan jolloin työnantajan kautta järjestettiin erilaisia asioita. Nyt muodot ovat tietenkin erilaisia. Hän nostaa erityisesti esiin verotuksen kautta tulevan tuen ja pitää sitä yhteiskunnan kannalta hyvin hyödyllisenä.
”Onneksi tästä kehityksestä ollaan yksimielisiä eikä soraääniä juuri kuulu”, päättää Hannu Rautiainen.
Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle
Kuva: Eila Ruuskanen-Himma.