Miten liikunta näkyy puolueiden vaaliohjelmissa?

Liiku äänestyspaikalle

Perehdyin kaikkien eduskuntapuolueiden kunnallisvaaliohjelmiin tutkien erityisesti liikuntaan liittyviä kirjauksia. Myönteistä oli, että jokaisella puolueella oli liikunta-aiheista tekstiä. Otin arvioon mukaan laajemminkin hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä kansalaistoimintaa käsitteleviä asioita siinä tapauksessa, että ne liitettiin tekstissä liikuntaan ja urheiluun. Vaaliohjelmien liikuntapoliittiset kirjaukset esitellään tässä kirjoituksessa varsin kattavasti.

Ohjelmista löytyi eroja niin ulkoasusta kuin sisällöstäkin, tyylillisestikin vihkoset olivat kovin erilaisia. Kaikista kävi kuitenkin hyvin ilmi puolueen peruslinja ja -pyrkimykset. Jos joku ajattelee, että puolueet ovat kaikki samasta puusta veistettyjä, kehotan lukemaan esimerkiksi nämä vaaliohjelmat. Linkit löytyvät ohesta.

Puolueet esittelivät yleisellä tasolla monia periaatteitaan ja linjauksiaan esimerkiksi liittyen kuntapalvelujen laatuun, saatavuuteen, tuottamistapaan ja hintaan. Näiden voi tulkita koskevan myös liikuntapalveluita, mutta en ole niitä tässä arviossa huomioinut muulloin kuin silloin, jos liikunta mainitaan samassa yhteydessä. Aihepiirin rajaaminen liikuntaa käsitteleviä kirjauksia koskevaksi on näin ollen selkeä ja kaikille ryhmittymille tasapuolinen. Rivien välissä ja kirjoittamattomana lienee – toivottavasti – kaikilla puolueilla laajemminkin liikuntapoliittista ajattelua, mutta lähestyn tässä ohjelmia arvioiden ainoastaan sitä, mikä on aukikirjoitettu.

Oma liikuntaan keskittyvä päälukunsa on perussuomalaisilla. Liikunta mainitaan kappaleen otsikossa keskustalla, kristillisdemokraateilla ja sosialidemokraateilla. Muilla puolueilla liikunta ei yltänyt otsikkoihin. Tämä kertoo hieman myös siitä painotuksesta, millä liikuntaan suhtaudutaan ohjelmissa. Näillä puolueilla oli enemmän liikunta-aiheista tekstiä kuin muilla. On kuitenkin huomioitava, että puolueiden vaaliohjelmat ovat kovin erimitallisia.

Terveyden edistäminen liikunnan avulla

Kaikissa ohjelmissa korostetaan yleisellä tasolla terveyden edistämisen merkitystä ja ennaltaehkäisevän terveydenhuollon tärkeyttä. Terveyttä edistävän toiminnan tuomat säästöt ja ihmisten elämänlaadun paraneminen terveellisempien elämäntapojen myötä tuodaan ohjelmissa aika hyvin esiin. Voisi ajatella, että puolueet kyllä tietävät, että liikunta on merkittävässä roolissa hyvinvoinnin lisääjänä ja terveyden edistäjänä, mutta syystä tai toisesta eivät ole sitä kirjanneet tähän yhteyteen näkyviin. Ehkä tämä kertoo yhteiskunnasta laajemminkin – liikunnan poikkihallinnollinen ja entistä merkittävämpi rooli muillakin kuin sen ”omalla” perinteisellä sektorilla on vielä hakemassa paikkaansa. Liikunnan myönteiset vaikutukset tiedetään, mutta liikunnan suurempi lähentyminen esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektoriin ei vielä ole itsestään selvää.

Terveysliikuntamaininta löytyy neljältä puolueelta. Perussuomalaisten ohjelmassa todetaan, että ”elintasosairaudet lisääntyvät nykymaailman melskeessä joten liikuntaan panostaminen on entistä tärkeämpää.” Keskustan ohjelmassa lukee, että ”myös liikunta- ja kulttuurisetelit ovat tärkeä osa terveyttä edistävää työtä.” Kristillisdemokraattien mielestä ”terveydenedistämisen tulee olla osa kunnan kaikkea toimintaa opetuksesta liikuntaan ja sosiaalitoimeen ja yhdyskuntasuunnittelusta rakentamiseen. Sen tavoitteet on kirjattava kunnan strategiaan ja konkretisoitava hallintokunnissa tavoitteiksi ja tehtäviksi. Kuntalaisten monipuolisten liikuntamahdollisuuksien kehittäminen […] sekä vanhusten auttaminen ulkoilussa osana kotihoidon palveluja ovat esimerkkejä ehkäisevästä toiminnasta.” Sosialidemokraatit haluavat, että ”arjen terveysliikuntamahdollisuuksia lisätään mm. pitämällä huolta ulkoilureiteistä, lasten liikuntapaikoista ja uimahalliverkostosta sekä tukemalla työpaikkaliikuntaa.”

Kunnan rooli liikunnan järjestämisessä

Vasemmistoliitto toteaa, että ”liikunta- […] palvelut on pidettävä asukkaiden toivomassa kunnossa.” RKP:n mielestä ”kunnan panostuksissa on otettava huomioon kaikkien kuntalaisten tarpeet. […] eri urheilulajien urheilutilojen välillä on oltava tasapaino.” Perussuomalaiset näkevät, että ”kunnan tulee ensisijaisesti tukea normaalia arkiliikuntaa. Kevyen liikenteen väylien rakentaminen ja kunnossapito ovat sitä parhaimmillaan.” Sosialidemokraattien ohjelmassa ”kuntalaisille tarjotaan riittävät liikunnan mahdollisuudet.” Keskustan mukaan ”vastuu palvelujen järjestämisestä on kunnilla, mutta niiden tuottamisessa voidaan käyttää myös […] yhdistyksiä. […] Kunnat ovat merkittävin liikuntapolitiikan toteuttaja ja niiden vastuulla on lähiliikuntapalveluista huolehtiminen.” Vihreillä ja kokoomuksella ei ole mainintaa kunnan roolista liikuntapalvelujen tuottajana.

Liikenne ja maankäyttö

Kevyen liikenteen väylien turvaaminen, hyvässä kunnossa pitäminen ja kaavoituksessa huomioiminen tuodaan esiin lähes kaikissa ohjelmissa. Vihreät eivät puhu väylistä mutta toteavat että ”pyöräilyn ja kävelyn edellytyksiä on parannettava.” Kokoomus kysyy, ”onko järkevää ajaa jokaista pikkumatkaa autolla, kun voi hoitaa terveyttään kävelemällä tai pyöräilemällä?” Kävely ja pyöräily mainitaan lajeina kaikissa muissa paitsi perussuomalaisten ohjelmassa.

Kristillisdemokraatit korostavat ”maankäytön hyvän suunnittelun” merkitystä ja keskusta sitä, että maankäytön suunnittelussa on ”otettava huomioon liikunnan harrastamisen mahdollisuudet kaikenikäisille ja myös liikuntarajoitteisille kuntalaisille.” Keskustan mielestä ”liikennettä koskevilla ratkaisuilla tuetaan myös mahdollisuuksia omaehtoiseen liikkumiseen.” Sosialidemokraattien näkemyksen mukaan ”kaikilla kansalaisilla oltava mahdollisuus liikkua vapaasti tuntematta itseään uhatuksi.”

Virkistysalueet ja liikuntapaikat

Virkistys- ja viheralueet mainitaan vasemmistoliiton, vihreiden, demarien, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien ohjelmissa. Kristillisdemokraattien mielestä ”kaupunkirakentamisessa tulee säästää viheralueita lähivirkistysalueiksi ja jättää rantoja yhteiseen virkistyskäyttöön.” Vasemmistoliitto toteaa, että ”kaupunkimetsiä on säästettävä virkistys-, liikunta- ja vapaa-ajan käyttöön”. Vihreiden ohjelmassa sanotaan, että ”viheralueita pitää säästää asukkaiden lähivirkistysalueiksi”. SDP edellyttää, että ”ulkoilu- ja virkistäytymisalueiden kunto pidetään hyvänä”. Perussuomalaisten ohjelmassa lukee, että ”kuntien on osoitettava yleiseen virkistyskäyttöön tarkoitetut alueet ensisijaisesti omille mailleen.”

Sosialidemokraatit haluavat, että ”lasten leikkipuistot ja leikkipaikat pidetään kunnossa.” Keskusta toteaa, että ”palvelujen saatavuus esimerkiksi lähiliikuntapaikkojen ja ulkoilureittien osalta on tärkeää.” ”Liikuntapaikkojen rakentamiseen ja ylläpitämiseen on kohdistettava varoja erityisesti nuorten liikuntamahdollisuuksien parantamiseksi”, sanotaan perussuomalaisten ohjelmassa ja lisätään vielä: ”leikkikentät, koulujen ja päiväkotien leikkipaikkojen käyttömahdollisuus myös iltaisin.” Kristillisdemokraatit näkevät, että ”kuntien on sitouduttava myös liikuntapaikkojensa kunnossapitoon asuinalueilla.” Vihreiden mukaan ”kunnallisvaaleissa on kyse […] urheilupaikoista” ja ”kunnissa tulee olla vapaata epäkaupallista tilaa: […] liikuntapaikkoja.”

Vanhukset, lapset ja nuoret

Ikäihmisten toimintakyvyn ja omatoimisuuden ylläpitäminen sekä kuntoutuksen tärkeys nousivat esiin monessa vaaliohjelmassa. Liikunnan merkitys vanhusten hyvinvoinnin edistäjänä tuli kuitenkin näkyviin vain muutamassa ohjelmassa. Vanhusten harrastus-, järjestö- ja vapaaehtoistoiminta mainitaan yleisellä tasolla sosialidemokraattien ja kokoomuksen vaaliohjelmissa.

Vasemmistoliiton mukaan on ”tärkeää tukea ja kannustaa ikäihmisten […] liikuntatoimintaa”. Perussuomalaiset katsovat asiaa hieman eri näkökulmasta: ”Vanhukset, joilla on hyvä terveys, käyttävät paljon erilaisia yhteiskunnan palveluja, kuten […] liikuntapalveluja. Heidän roolinsa yhteiskunnan rattaiden pyörittämisessä on merkittävä.” Perussuomalaisten ohjelmassa sanotaan myös, että ”kunnan kehittämissuunnitelmissa on huomioitava riittävästi ikääntyvän väestön ja erityisryhmien liikuntatarpeiden lisääntyminen. Ikääntyneille tulee järjestää ohjattua liikuntaa esimerkiksi yhdessä liikuntajärjestöjen kanssa” ja ”liikunta on […] ikääntyville keino parantaa toimintakykyä ja terveyttä.” SDP:n ohjelmassa muistutetaan, että ”asuntojen ja asuinympäristön esteettömyys edistää ikääntyvien liikkumista.” Kristillisdemokraatit vaativat, että ”ikääntyvien ihmisten […] liikkumistarpeisiin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota ja edistettävä heidän liikkumismahdollisuuksiaan.” RKP haluaa, että ”vanhuksilla on oltava päivittäin mahdollisuus liikuntaan – myös hoitolaitoksissa.”

Keskustan, RKP:n, SDP:n ja kristillisdemokraattien ohjelmissa tuodaan myös esiin koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan merkitys, mutta ei mainita erikseen liikuntaa. Kokoomuksen ohjelma ehdottaa, että ”perustetaan lisää liikuntakerhoja ja järjestetään toimintaa aamu- ja iltapäivisin. Näin jokainen lapsi löytää tilaisuuden liikunnalliseen harrastukseen. Vapaaehtoisia terveysliikuntamuotoja ovat luontoliikuntatunnit, marjaretket tai vaikkapa lasten ideoimat talkoot.”

”Erityisesti lasten ja nuorten liikunnan on oltava mahdollisimman pitkälle maksutonta”, linjaa SDP. Vasemmistoliitto toteaa, että ”lasten ja nuorten tarpeet on otettava huomioon mm liikunnan suunnittelussa.” Keskustan ohjelmassa lukee, että ”[nuorten] urheilun harrastusmahdollisuuksista on huolehdittava kaikissa kunnissa. Tässä työssä tarvitaan kuntarajat ylittäviä ratkaisuja ja yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa.” Perussuomalaisten mielestä ”lapsille ja nuorille liikunta on erinomainen vaihtoehto harrastuksena.”

Koulu liikuttajana

Ruotsalainen kansanpuolue kannustaa lisäämään sellaista opetusta, joka tapahtuu muualla kuin pulpetin ääressä – ”mera motion i skolan”. Perussuomalaisten ohjelmassa huomioidaan, että ”opetussuunnitelmiin sisällytetyt toiminnot, kuten uimaopetus ja urheilukilpailut, on otettava huomioon koulukohtaisessa budjetoinnissa. Tasapuolisuus ei toteudu, jos opetukseen tarkoitetut rahat menevät oheistoimintoihin.”

”Koululiikunta ei yksin riitä lasten ja nuorten fyysisen kunnon turvaamiseksi”, todetaan kristillisdemokraattien ohjelmassa ja tarjotaan avuksi kunnan liikuntapaikkoja. Perussuomalaisten ohjelmassa puhutaan myös koululiikunnasta. ”Useissa tutkimuksissa on todettu liikunta parhaaksi tavaksi torjua ennakolta meitä uhkaavia sairauksia ja siksi koulujen liikuntatuntien määrää olisikin mielestämme lisättävä. Perussuomalaisten mielestä monia urheiluseuroissa toimimattomia ja vain satunnaisesti liikkuvia nuoria passivoiva liikunnan numeroarvostelu kouluissa olisi myös syytä poistaa.” Tämä on ainoa ohjelma, jossa liikuntanumero mainitaan.

Toisessakin asiassa perussuomalaisten ohjelma on ainoa laatuaan: varusmiesten liikuntatottumuksia ei mainita muissa ohjelmissa. ”Liikuntatuntien ja liikkumisen väheneminen näkyy erityisesti suomalaisten varusmiesten keskuudessa, mikä ei suinkaan lisää puolustusvoimien arvostusta maamme rajojen ulkopuolella. ’Terve sielu terveessä ruumiissa’ on kaikille tuttu suomalainen kansanviisaus, jonka totuusarvo ei tietotekniikan kehittymisestä huolimatta ole muuttunut mihinkään.”

Kokoomus nostaa ”Esimerkillinen kunta” -osiossa näkyviin Turun kaupungin. Turun ”Koulut liikkeelle” -hanke, jossa mukana on myös Nuori Suomi, saa julkisuutta kokoomuksen kuntavaaliohjelmassa. Turku mainitaan ohjelmassa toiseenkin kertaan hyvänä esimerkkinä koululiikunnan lisäämisestä: ”opettajankoulutuslaitoksen liikunnan sivuaineopiskelijat kouluttavat 4-6 luokkalaisia lapsia sekä heidän vastuuopettajiaan niin että koulutuksen jälkeen lapsilla on valmiudet toimia koulunsa pienimpien oppilaiden välituntileikittäjinä.”

Kokoomus ehdottaa, että ”lisätään koululiikuntaa. Liikkumalla riittävästi jaksaa paremmin, pystyy keskittymään ja oppii helpommin. Elintapamme ovat muuttuneet niin, että hyötyliikunta on vähentynyt. Liikuntatuntien määrää on lisättävä seuraavan tuntijakotarkastelun yhteydessä. Suositaan lasten ulkoleikkejä sisäleikkien sijaan. Koulut voivat pitää päivän aikana yhden pidemmän välitunnin, jonka aikana oppilailla on mahdollisuus terveysliikuntaan. Tehdään koulun pihasta viihtyisä paikka, pelkkä koripalloteline tai hiekkakenttä ei siihen riitä.” Kokoomuksen mukaan ”joissain aineissa, kuten vaikkapa liikunnassa, suurempikaan luokan koko ei välttämättä ole haitaksi.”

RKP ja SDP muistuttavat, että koulujen tiloja olisi voitava käyttää myös iltaisin ja viikonloppuisin harrastustoimintaan. RKP ehdottaa ”opiskelijoille alennusta [kunnan] liikuntapalveluista.”

Kansalaisjärjestötoiminta

Muutama puolue mainitsee ohjelmassaan kansalaisjärjestöt. RKP näkee, että ”suomalaisen urheilun voima perustuu paikallistoimintaan – meidän mielestämme yhteiskunnan on tuettava maamme yli 6 800 paikallisyhdistyksessä tapahtuvaa vapaaehtoistyötä nykyistä enemmän.” Kristillisdemokraattien mukaan ”vireät […] kansalaisjärjestöt, harrastusseurat […] ovat jokaisen kunnan voimavara ja yhteistyökumppani.” SDP pitää tärkeänä, että ”kansalaisten vapaata järjestötoimintaa tuetaan” ja jatkaa ”urheiluseurat […] ovat merkki elinvoimaisesta kansalaisyhteiskunnasta.” Perussuomalaisten mielestä ”kuntien tulee antaa vuotuista tukea alueellaan toimiville kansalaisjärjestöille”. Myös keskustan ohjelmassa mainitaan kansalaisjärjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö.

Tasa-arvo, erityisryhmät

Keskustan ohjelmassa todetaan, että ”avustuksia jaettaessa esimerkiksi kunnan […] liikuntatoimen kautta otetaan monikulttuurisuus yhdeksi kriteeriksi sekä tuetaan myös uussuomalaisten omia järjestöjä.” Sosialidemokraatit esittävät, että ”sosiaalihuollon asiakkaiden toiminnallisuuden ja osallisuuden lisäämiseksi tarjotaan esimerkiksi maksuttomia liikuntamahdollisuuksia kunnallisissa liikuntapaikoissa.” Keskustan ja perussuomalaisten ohjelmissa nostetaan esiin liikunnan tasa-arvonäkökulma. Keskusta linjaa: ”Kunnissa on kiinnitettävä huomiota tasavertaiseen liikuntapalvelujen saatavuuteen, maksujen kohtuullisuuteen ja seurayhteistyöhön. Liikunnan tasa-arvo tarkoittaa myös esteetöntä mahdollisuutta liikunnan harrastamiseen.” Perussuomalaisten viesti kuuluu: ”Raha liikuntaan ei mene hukkaan, sillä se estää syrjäytymistä ja edustaa mahdollisuutta tasa-arvoisuuteen parhaimmillaan. Liikunnasta voi tulla ylellisyyttä, jos rahan annetaan ratkaista.”

Kristillisdemokraattien ohjelmassa mainitaan ”erityisryhmien liikkumistarpeet”. ”Kaikkien esteetön liikkuminen” on kirjattu vihreiden tavoitteeksi. Vasemmistoliiton ohjelmassa mainitaan ”liikuntaesteisyys” yhtenä syrjinnän syynä. SDP haluaa, että ”liikuntaesteiset huomioidaan kaavoituksen suunnittelussa.” Keskustan kirjaus liikuntarajoitteisten kuntalaisten huomioimisesta on luettavissa ylempää tekstistä (kappaleessa ”Liikenne ja maankäyttö”). Liikuntaesteisten tasavertaisessa huomioimisessa on toki kyse muustakin kuin liikunnasta, mutta voidaan ajatella, että puolueet ovat ehkä miettineet tätäkin näkökulmaa ohjelmia kirjoittaessaan.

Muita näkökulmia

Työpaikkaliikunta ja liikunta työkyvyn ylläpitäjänä saavat maininnat demarien, perussuomalaisten ja ruotsalaisen kansanpuolueen ohjelmissa. SDP kannustaa erityisesti ”kunnan työntekijöitä liikunnallisuuteen”.

Seuratoiminta nousee esiin muutamassa vaaliohjelmassa. Keskusta toteaa, että ”hyvä kunta tukee kansalaisjärjestöjä ja toimii kumppanina urheiluseuroille, joiden toiminnan kehittäminen ja yhteistyö koulujen kanssa on erittäin tärkeää. Suoran seuratoiminnan kehittämistuen jatkuminen myös kolmen vuoden kokeilujakson jälkeen on varmistettava.” Keskustan ohjelma on ainoa, jossa seuratuki mainitaan. Sosialidemokraatit vaativat, että ”kuntien liikuntapaikat tulee tehdä maksuttomiksi junioritoiminnalle.” Perussuomalaisten mukaan ”kunnan on tuettava urheiluseuroja myös rahallisin toiminta-avustuksin, jotta seurat selviävät harjoituspaikka- ja salivuokrista. Muussa tapauksessa maksut lankeavat täysimääräisinä vanhempien maksettavaksi.”

Huippu-urheilun ainoa maininta löytyy perussuomalaisten ohjelmasta. ”Huippu-urheilua tarvitaan esikuvien antamiseen nuorille. Se on kuitenkin muuttunut suuressa määrin liiketoiminnaksi jonka tukeminen ei kuulu kuntien perustehtäviin.”

Liikunnan ilo on kirjoitettu vain kahteen vaaliohjelmaan. Perussuomalaisten ohjelmassa sanotaan, että ”Liikunnan tulee olla ennen kaikkea hauskaa!” ja SDP:n ohjelmassa ”hyvät liikuntamahdollisuudet antavat elämäniloa, hyvinvointia ja ehkäisevät sosiaalisten ongelmien syntyä.”

* * *

RKP:n toteamukseen on hyvä päättää raportti: ”me kaikki tarvitsemme enemmän liikuntaa ja fyysisiä aktiviteetteja. […] mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen vapaa-ajalla auttavat jaksamaan paremmin.”

Teksti: Laura Andersson, erityisasiantuntija, yhteiskuntasuhteet, SLU

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 14/08, SLU.fi.