Vakuuttaako liikunnan ja urheilun vakuuttaminen?

Lakimiesharjoittelija Arttu Lappi kirjoittaa liikunta- ja urheiluvakuuttamisen tilasta ja ottaa kantaa mahdollisiin tulevaisuuden näkymiin.

Vakuutusasioita pidetään usein mystisinä vaikealukuisten vakuutusehtojen ja lukuisten eri kohteiden suojaamiseen tarkoitettujen tuotteiden vuoksi. Vakuutusten kirjo siis hämmentää kuluttajaa, eikä tilanne ole tästä poikkeava myöskään urheilumaailmassa. Ymmärryksessämme on vielä kehitettävää, minkä vuoksi hyvät tiedottamiskäytännöt ovat paras tapa lisätä tietoisuutta taloutemme ja terveytemme kannalta tärkeistä asioista.

Hankimme vakuutuksia varautuaksemme riskeihin, joista voi toimiessamme aktualisoitua vahinkoja. Ennen vakuutuksen hankkimispäätöstä on järkevää kysyä, miksi hankin vakuutuksen. Lakisääteisen tai määrätyn vakuuttamisvelvollisuuden osalta vakuutuspäätös on yksinkertainen, mutta vapaaehtoisten vakuutusten kohdalla on ensin harkittava realistisesti omia riskejä ja sitten tehtävä oikeat päätökset vakuuttamisesta.

Riskien tiedostamisesta huolimatta vakuutusasiat tulevat kuitenkin liian usein ajankohtaisiksi vasta silloin, kun vahinko sattuu omalle kohdalle. Etenkin nuorten kiinnostus ja tietoisuus vakuutuksista voisi olla parempi. Vaikka harva meistä tulee ajatelleeksi aina pahimman tapauksen -skenaarion mukaisesti, eivät varovaisuus ja ennakoiminen ole turhaa.

Ollaksemme vakuuttavia vakuuttajia on meidän tiedostettava riskimme oikein ja vastattava niihin oikeanlaisilla vakuutustuotteilla. Pelkkä tieto vakuutuksen olemassaolosta ei riitä, sillä on tiedettävä myös vakuutusturvan tosiasiallinen kattavuus ja katvealueet. Perusturvaa on voitava täydentää lisäturvalla. Koska vakuutus otetaan aina tulevaa varten, on myös kyettävä ennakoimaan ja kehittymään.

Urheiluvakuuttaminen on laajassa mielessä vastuuta sekä yksilöistä että yhteisöistä.

Vakuutusturvaa yksilöille

Urheilutoiminnassa henkilövakuuttamisella on erityisen korostunut asema. Lajiliitot tiedostavat urheilun riskit ja suurin osa liitoista velvoittaakin kilpailutoimintaansa osallistuvat urheilijat vakuuttamaan itsensä tapaturmien varalle. Lisäksi ammatikseen urheilevia suojaamaan on säädetty oma lakinsa urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta. Laki koskee erityisesti joukkueurheilijoita, sillä yksilöurheilijoille kyseinen vakuutusturva on vapaaehtoinen.

Nykyisellään yksilön perusturvana urheilutoiminnassa voidaan pitää lajiliiton kautta hankittuja tapaturmavakuutuksia (Sporttiturva) sekä ammattiurheilijoiden tapaturma- ja eläketurvaa (Urheilijaturva). Nämä kaksi tuotetta on hankittava minimivakuutusturvaksi yksilöille.

Lisäksi urheilija voi itse hankkia paremman turvan takaavia henkilövakuutuksia joko kotimaisista tai ulkomaalaisista vakuutusyhtiöistä. Urheilutapaturmien lisäksi voidaan varautua muun muassa vapaa-ajan tapaturmiin ja sairauskuluihin. Matkavakuutuksen hankkiminenkin on urheilijalle yleensä tarpeellinen. Useimmissa tapauksissa sen hankkiminen on yksilön itsensä vastuulla. Tietyissä tapauksissa myös omaisuusvakuuttaminen voi tulla ajankohtaiseksi, jos lajin luonteen vuoksi urheilijan täytyy omistaa arvokkaita urheiluvälineitä tai eläimiä.

Yhteisöjen vakuutusturva

Urheilutoiminta on läheisessä yhteydessä vakuutustoimintaan kuitenkin myös muuten kuin urheilijoiden tapaturmien osalta. Ehkä liian harvoin tulee ajatelleeksi, että henkilöiden ohella myös urheilun parissa toimivat yhteisöt tarvitsevat turvaa vahinkojensa varalle. Kullakin seuralla ja lajiliitollakin on omat henkilö-, omaisuus- ja toiminnalliset riskinsä. Vaikka taloudelliset riskit eivät olekaan suuruudeltaan verrattavissa yritysmaailman vastaaviin, niin vakuutuksilla on laajasti käyttöä myös yleishyödyllisten yhteisöjen arkipäivässä.

Yhteisöjen perusturva koostuu henkilö- ja vastuuvakuuttamisesta. Lajiliittojen ja seurojen on lain mukaan pakko vakuuttaa työntekijänsä. Seurat ja liitot voidaan myös velvoittaa hankkimaan yleisötapahtumia varten vastuuvakuutus. Järjestäjän velvollisuus hankkia vastuuvakuutus esimerkiksi leirien ja kilpailujen järjestämiseksi on kuitattu laajasti käytössä olevalla toiminnanvastuuvakuutuksella, joka on SLU:n jäsenjärjestöille saatavissa samassa paketissa vapaaehtoistyöntekijöiden tapaturmavakuutuksen kanssa (Tuplaturva). Samalla siis myös vapaaehtoiset saavat tarpeellista turvaa tapaturmiensa varalle, vaikkei heidän vakuuttamiseensa velvoittavia normeja olekaan.

Lisäturvaa urheiluyhteisöjen tulee useimmiten hankkia irtaimelle ja kiinteälle omaisuudelleen sekä erilaisille varallisuusmassoille. Myös toiminnanjohtajalle ja hallitukselle hankittava hallinnon vastuuvakuutus on saamassa lisääntyvää merkitystä. Urheilun toimintakentälläkin on nykypäivänä yhä useammissa tapauksissa varauduttava itselle aiheutettuihin vahinkoihin. Vapaaehtoinen vakuuttaminen on yleistymässä, sillä urheilusta on tullut taloudellisesti entistäkin merkittävämpää toimintaa.

Yleiskuva suomalaisesta urheiluvakuuttamisesta on positiivinen. Etenkin tapaturmavakuuttaminen ja yhdistysten toiminnan vastuuvakuuttaminen ovat hyvällä mallilla. Joillakin hallituilla linjauksilla sekä yhteisen hyvinvoinnin eteen toimimalla voidaan vakuutus- ja urheilutoiminnan yhteiselo saada vielä entistäkin ryhdikkäämmäksi. Vakuuttaminen kuuluu urheiluun ja se on vain hyväksyttävä tosiasia. Hyvät tuotteet puolestaan palvelevat sekä vakuutuksenantajaa että vakuutettua.

Urheiluvakuuttamisen lähitulevaisuus

Allekirjoittanut on tehnyt kattavaa selvitystyötä kesän ja syksyn aikana liikunta- ja urheiluvakuuttamisen lainsäädännöllisestä viitekehyksestä, nykytilasta ja tulevaisuuden tarpeista. Kuukausien aikana eteen on tullut useita erilaisia yksittäistapauksia, joihin en nyt tässä yhteydessä kuitenkaan puutu. Seuraavat kolme asiakokonaisuutta kuitenkin luulisi olevan helpohkosti ratkaistavissa jo lähiaikoina ja siksi haluan ne johtopäätöksinäni julkaista.

Jo aiemmin mainitsemani tiedon ja tiedottamisen puute on leimannut oleellisesti kokonaiskuvaa, jonka olen urheilua ja urheilijoita läheltä seuratessani huomannut. Hyviä tiedottamiskäytäntöjä on, mutta niitä on edelleen monistettava ja pyrittävä saattamaan tieto entistä tehokkaammin lajiliittotasolta seuroille ja yksilöille. Erilaiset malliasiakirjat ja tietoiskut ovat tarpeellisia jaettaviksi vuosittain tai jopa useammin, sillä ihmiset vaihtuvat seuroissa. Hyvät tiedottamiskäytännöt eivät kuitenkaan noudata kaavaa ”mitä enemmän, sitä enemmän”. Oleellisempaa kuin faktojen ylitarjonta on vastata aitoon tiedontarpeeseen riittävällä ja kiinnostavalla informaatiolla.

Yksilövakuuttamisen osalta pitäisin erittäin tervetulleena lisätuotteena urheilijoille suoraan markkinoitua sairauskuluvakuutusta. Sairauskuluvakuuttamisen lisääminen toki maksaa ottajalleen, mutta sen avulla monia sellaisia vahinkoja saataisiin korvattua, joihin tapaturmavakuutus ei vain yksinkertaisesti ole riittävä. Kun helppo hankittavuus ja kattavat korvaukset yhdistetään kohtuuhinnalla kiistämättömiin sairauskuluvakuutuksen etuihin, on tuotteella varmasti kysyntää urheilijoiden parissa.

Yhteisöjen osalta uskallan ennustaa, että hallinnon vastuuvakuuttaminen tulee lisääntymään. Koska yleishyödyllisissä yhteisöissäkin ollaan tekemisissä nykyään siinä määrin suurien rahasummien ja sopimusten kanssa, on oletettavaa, että jatkossa niin vapaaehtoiset luottamushenkilöt kuin palkalliset toiminnanjohtajatkin alkavat jo vaatia vastuuvakuutusta turvakseen. Vakuutus turvaisi siis välillisesti myös vapaaehtoisten halukkuuden toimia seuroissa yhteisen aatteen eteen.

Lopuksi. Vakuuttamista ei voida pitää itseisarvona, vaan – kuten on todettu – vakuutukset ovat vain väline ja keino varautua. Edelleen ensisijaisena tarkoituksena on tarjota kaikille liikunnan iloa ja riemua ilman vahinkoja. Vahinkojen ennaltaehkäisy on siis prioriteetti numero 1. Koska vahinkoja joka tapauksessa sattuu, on niihin kuitenkin myös uskallettava puuttua ja kyettävä varautumaan.

Erityisesti urheiluliitoissa ja -seuroissa työskentelevillä ammattilaisilla on laaja tiedotusvastuu vakuutusasioista, mutta myös muiden on kyettävä ymmärtämään vakuutusten suomat edut. Kuten tiedämme, niin riskit ovat läsnä koko elämänkaaremme ajan, vaikka riskiprosentit ja -promillet vaihtelevatkin. Kaikki lähtee siitä, kun vanhemmat hankkivat lapsilleen ensimmäisen vakuutuksen.

Olkaamme me urheiluväki vakuuttavia toimijoita vauvaiästä vanhainkotiin saakka.

Teksti: Arttu Lappi

Seuraavien kuukausien aikana LUM:ssa tullaan julkaisemaan otteita Arttu Lapin tekemästä liikunnan ja urheilun vakuutusselvityksestä. Otteet ovat syventäviä informaatiopaketteja tärkeistä vakuutus- ja vastuuasioista. Tiedontuottajana SLU pyrkii näin omalta osaltaan täyttämään tehtävänsä tiedottamisen lisäämiseksi.

Katso myös lisäinformaationa Arttu Lapin Power Point -diat (pdf.) Taloushallintopäivältä 21.10.2009.

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Arttu Lappi, LUM 14/09, SLU.fi.