Vallankahvassa Jukka Rauhala: Asenne, ilo ja voittamisen tahto ovat lahjakkuutta
 Jukka Rauhalan näköala: yritysjohtaja, Painiliiton puheenjohtaja, Olympiakomitean hallituksen jäsen, Kuortaneen Urheiluopiston hallituksen puheenjohtaja – ja painin olympiamitalisti. |
”Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Kansainvälisillä kentillä menestyminen lähtee urheilijan omasta motivaatiosta, tahdosta ja tavoitteista – halusta päästä huipulle. Ilman niitä mitkään tukitoimet tai edes huippuvalmennus eivät auta”, sanoo Painiliiton puheenjohtaja ja monella tavalla urheiluelämässä vaikuttava Jukka Rauhala.
Jukka Rauhala on siinä suhteessa onnellisessa tilanteessa, että hän saa seurata yhteiskunnallisia ilmiöitä sangen monin silmin. Jukka Rauhala on yhtä aikaa yritysjohtaja, Painiliiton puheenjohtaja, Olympiakomitean hallituksen jäsen ja Kuortaneen Urheiluopiston hallituksen puheenjohtaja. Hän on myös isä ja menestynyt huippu-urheilija – painin olympiamitalisti.
Hänen kanssaan on siis hyvä peilata missä maa ja sen liikuntaelämä makaa syksyllä 2009. Yhteiskunnan tilasta Jukka Rauhala sanoo, että talouden taantuma on monin verroin vaikeampi kuin kaksikymmentä vuotta sitten koettu. ”Kyse on globaalista ongelmasta. Ongelmaa pahentaa se, että uusia markkinoita ei juuri ole tarjolla ehkä Kiinaa ja Intiaa lukuun ottamatta.”
Hän vertaa, että menestymisen edellytykset ja mahdollisuudet ovat hiukan samalla tavalla kaventuneet huippu-urheilussa. ”On löydettävissä analogia suomalaisen huippu-urheilun ja yrityselämän pärjäämisessä kansainvälisessä kilpailussa. Yhteisiä nimittäjiä on paljon ja yksi niistä liittyy huippu-urheilijoiden ja yrittäjien samankaltaisuuteen persoonina.”
Urheilija yrittäjä?
Kansalaistoimijana Jukka Rauhalan mieltä lähimpänä on oman lajin, painin, menestys ja sen edellytysten vahvistaminen, mutta samaan aikaan myös koko huippu-urheilun kehittäminen.
Työelämässä hän on viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana seurannut yritysmaailmaa erityisesti nopeasti kasvavien ja kansainvälistyvien yritysten näkökulmasta. ”Niissä toimivien henkilöiden ambitiotaso ja into asioiden eteenpäinviemiseen on samankaltaista kuin parhaiden huippu-urheilijoiden keskuudessa.”
Hän sanoo uskovansa vahvasti, että urheilijoiden antama malli kannustaa nuoria.
”Olen muiden urheiluihmisten tavoin hyvin huolissani lasten ja nuorten vähäisestä liikunnasta, enkä tässä tilanteessa vain huippu-urheilun näkökulmasta. Liikuntapolitiikan painopisteen tulee jatkossakin olla lasten ja nuorten liikkeelle saamisessa. Se on tietenkin myös huippu-urheilun etu.”
Jukka Rauhala on viettänyt pitkän rupeaman suurten tietotekniikkayritysten palveluksessa. Yrittäjänä hän on toiminut vasta tämän vuosituhannen ajan, mutta se aika on avannut diplomi-insinöörin havainnoimaan myös urheilijoita toisella tavalla.
Lahjakkuudet aiemmin esiin
Painin tulevaisuuden tarkastelu on avartavaa kaikkien lajien näkökulmasta. ”Painin iso uhka on harrastajapohjan kapeus tärkeissä ikäluokissa eli yli 15-vuotiaissa. Näin on vaikka harrastuspohja on samaan aikaan nuoremmissa ikäluokissa, varsinkin Etelä-Suomessa, vahvistunut merkittävästi.”
Huippuvalmennuksen näkökulmasta lahjakkuudet pitää tunnistaa entistä aiemmin. ”Nuoret pitää saada riittävän tasokkaaseen ja oikein mitoitettuun pitkäjänteisen harjoitteluun aiemmin. Kehittyvistä nuorista pitää pystyä pitämään parempaa huolta.”
Ydinasia on, että lahjakkuudet tekevät oikeassa kehitysvaiheessa oikeita asioita: ei liikaa, eikä liian vähän. ”Tämä asettaa kasvavia vaatimuksia valmentajakoulutukseen. Valmentajien taustat ovat kovin kirjavia ja toisinaan tietopohja biologisen iän ja nuoren fyysisen kehitysvaiheen suhteesta on puutteellinen.”
Jukka Rauhala perää lajien parempaa yhteistyötä. Paini olisi esimerkiksi erinomainen harrastelaji täydentämään muiden lajien harjoitteita ja toisinpäin. Laajempi lajeihin tutustuminen edistäisi omimman lajin löytämistä – kaikki eivät voi olla huippuja suosituimmissa lajeissa, kuten jääkiekossa tai jalkapallossa. ”Kyseessä ei ole nollasummapeli vaan kaikki hyötyvät yhteistyöstä.”
Miten valmentajaa tulisi arvioida?
Jukka Rauhala on vahvan yleisseuran Teuvan Rivakan kasvatti ja se tarkoitti nuorena monien lajien harrastamista. Valmentajien yhteistyö yli lajirajojen toimi erinomaisesti.
”Vahvoissa erikoisseuroissa siltojen rakentaminen lajien välille on isompi haaste. Erikoistuminen tapahtuu yhä nuorempana, mutta syy ei ole vain seurarakenteen muutoksessa. Valmentajia arvioidaan yhä enemmän esimerkiksi joukkueiden tulosten pohjalta, mikä asettaa heidät uuteen kilpailuasetelmaan, jossa varsinainen toiminta eli taitojen kehittäminen saattaa unohtua. Ikävä kyllä tätä tapahtuu yhä nuoremmissa ikäluokissa.” Tämä aiheuttaa harjoittelun yksipuolistumista ja nopean menestyksen suosimista.
Painiliiton puheenjohtajana Jukka Rauhala kuuntelee tarkasti seurakentän viestejä. Ne ovat kovin moninaisia. Viestit ovat jaettavissa kahteen perusryhmään: eteenpäin vieviin ja nykyistä toimintaa kritisoiviin. Itse hän arvioi lajin kannalta ydinhaasteen liittyvän alueellisten valmennuskeskusten tehokkaampaan käyttöön.
”Painissa hyvät harjoitusvastustajat ovat kehityksen perusedellytys. Tämä edellyttää eri seurojen parhaiden harrastajien kokoamista yhteen - ja se taas onnistuu parhaiten alueellisissa valmennuskeskuksissa. Tärkeää on saada seuravalmentajien ja valmennuskeskuksen yhteistyö toimimaan hyvin. Seuravalmentajat tekevät olennaisen pohjatyön ja ansaitsevat siitä kunniaa. Tyhjästä on häijy nyhjäistä – ilman lahjakkaita kavereita ei ole huippujakaan.”
Seurat ketterämpään kuntoon
Yhtä mielenkiintoista on arvioida, millaiseksi seurojen Painiliitolle antama viesti jalostuu, kun se kerrotaan toimiala- tai kattojärjestötasolle. ”Ydinviesti on, että seuratoimintaa pitää edelleen kehittää. Se pitää saada ketterämpään kuntoon, koska se on myös liittojen kehittymisen perusedellytys. Ehkä tähänkin kysymykseen valmennuskeskusten toiminnan tehostaminen urheiluopistojen sekä -akatemioiden valmentajakoulutuksen kautta on yksi ratkaisu.”
Kyse on kaikkien voimien valjastamisesta urheilijan kehittymisen avuksi. Kokonaisuutta korostavaan uran hallintaan kuuluu myös urheilu-uran aktiivikauden jälkeisestä elämästä huolehtiminen.
Koska valmennuskeskukset ovat tulleet vahvasti keskusteluun, lienee hyvä tarkastella liikuntakulttuuria Kuortaneen Urheiluopiston hallituksen puheenjohtajan silmin. Voiko siis akatemioiden ja valmennuskeskusten välille syntyä kilpailutilanne? ”Jonkin verran päällekkäisyyttä voi syntyä”, Jukka Rauhala sanoo.
Ydinkysymys on tunnistaa lajien ja urheilijoiden erilaisuus. Toiset lajit tarvitsevat harjoittelukeskusta, johon esimerkiksi maajoukkueet voivat kerääntyä. Toiset lajit taas vaativat pidempiaikaista yhdessäoloa ja keskuksessa asumista, esimerkiksi urheilulukiomallin kautta.
Valmennuskeskus vai akatemia?
”Toisaalta on monia lajeja, joissa urheilijoiden koulutusintressit ovat sellaisia, etteivät urheilupistot pysty niihin vastaamaan. Akatemioiden ja opistojen toiminnoissa on synergiaa, mutta joissain tilanteissa voi syntyä myös pieniä ristiriitoja.”
Urheiluopistot ovat Jukka Rauhalan mielestä keskittyminä vahvoja olosuhteiden ja valmennuksen huippuosaamisen tarjoajia, kun taas akatemioiden päärooli on huolehtia kotiharjoittelun olosuhteiden ohessa erityisesti urheilijan koulutuksen tuesta. Kyse on tärkeästä tukipalvelusta.
”Suomalainen urheiluopistojärjestelmä on vuosien kuluessa hioutunut koneeksi, joka jatkossa voi tarjota huomattavaa lisäarvoa. Niihin tulee yhä edelleen keskittää parhaat mahdolliset välineet eri lajien harrastamiseksi.”
Jukka Rauhala näkee opistojen yhteydessä tapahtuvan urheilulukiojärjestelmän edelleen kehittämisen tärkeäksi. ”Urheilulukioiden erityinen vahvuus on niiden nuorille tarjoamassa harjoittelua motivoivassa sosiaalisessa ympäristössä. Samanhenkiset nuoret saavat toisiltaan tukea sekä opiskeluun että treenaamiseen.”
Keskittämistä ja verkottumista
Kansainvälinen yhteistyö on yhä tärkeämpää myös urheiluopistojen välillä. Osaajien verkottuminen on tiedonhankinnan ydinosaamista ja kansainvälistyminen näkyykin opistojen arjessa.
”On myös tapahtunut polarisoitumista. Opistoista on tullut tiettyjen lajien alueellisia keskittymiä. Päällekkäisyydet ovat vähentyneet ja lajit ovat tehneet valintojaan. Samalla opistot ovat investoineet paljon, voidakseen palvella juuri omia lajejaan paremmin.”
Keskeinen kysymys on, miten urheiluopistot ja niihin perustetut valmennuskeskukset voivat paremmin tukea suomalaista huippu-urheilua. ”Ydinasiana on erityisesti urheilulukioiden kehittäminen ja olosuhteiden tekeminen kiehtoviksi siten, että opistoilla on mukava asua.”
Urheilu herättää suuria tunteita ja sen ympärillä käytävä keskustelu on ajoittain hyvinkin vilkasta, jopa kiivasta. Tällä hetkellä se on Jukka Rauhalan mielestä kuitenkin hyvin rakentavaa.
”Risto Niemisen johtamaan työryhmään on saatu erittäin hyviä osaajia ja lienee selvää, että sen avulla saadaan aikaan hyviä konkreettisia ehdotuksia huippu-urheilun kehittämiseksi jopa lyhyellä aikavälillä. Isompi kysymys onkin, miten huippu-urheilun arvostukseen voidaan vaikuttaa ja miten se tulevaisuudessa nähtäisiin merkittävänä kulttuuri-ilmiönä eikä vain mitalien kautta.”
Arvostus - tai sen puute - ovat tekijöitä, jotka jatkossa ohjaavat nuoria tekemään valintoja. ”Jos huippu-urheilun arvostusta voidaan viedä eteenpäin, helpottaa se myös vanhempia heidän pohtiessaan lastensa harrastusvalintoja.”
Resursointi kilpailijoiden tasolle
Opetusministeriö juhlisti 14. lokakuuta 200-vuotista taivaltaan ja ensi vuonna kulttuurin painotus ministeriön toimialassa saa arvoisensa tunnustuksen: ministeriön nimi muuttuu Opetus- ja Kulttuuriministeriöksi.
Jukka Rauhala näkee, että opetusministeriö on viime aikoina suhtautunut erittäin positiivisesti erityisesti huippu-urheilun kehittämiseen, mutta samalla hän toivoo, että varoja tähän työhön löytyy myös jatkossa.
”Tasokorotuskaan ei olisi pahasta ja sitä voi hyvin perustella vertailulla vaikka samassa kategoriassa kilpaileviin naapurimaihin, joissa resursointi on vielä askeleen edellä. Mitaleja ei tietenkään voiteta vain rahalla, vaan kaikki lähtee urheilijoiden voitontahdosta, mutta yhtaikaa olosuhteiden tulee olla vähintään samalla tasolla kuin kilpailijamaissa.”
Vaikka Jukka Rauhala jo Painiliiton strategian kautta on erityisesti huippu-urheiluorientoitunut, haluaa hän kuitenkin erityisesti kiittää SLU:ta erityisesti sen seurojen kehittämisen eteen tekemästä työstä. Yhteistyössä ministeriön kanssa toteutettu suora seuratuki osuu juuri oikeaan paikkaan.
”Kolmannen sektorin toiminnan tehostamisella voi olla merkittävä työllistävä vaikutus näissä haasteellisissa talouden olosuhteissa.”
Laatua vai määrää?
Katsoessaan tulevaisuutta painiseurojen kannalta arvioi Jukka Rauhala, että nykyinen noin sadan painiseuran määrä on aivan riittävä.
”Oleellista on, että niiden toiminnan laatua saadaan parannettua. On jopa parempi, että on 20 hyvin toimivaa kuin 100 keskinkertaisesti toimintaa pyörittävää seuraa. Painissa asioita priorisoidaan huippu-urheilulähtöisesti ja siitä näkökulmasta myös kehittämistoimia ja resursointia toteutetaan.”
Kaiken pohjana on kuitenkin urheilijasta itsestään kumpuava into ja halu menestyä – uskallus yrittää. ”Sen sijaan, että tunnistamme vain fyysisesti mahtavia tyyppejä, etsimme motivoituneita ja eteenpäin haluavia nuoria, joille on myös siunautunut liikunnallinen lahjakkuus.”
Jukka Rauhala summaa, että asenne, ilo ja voittamisen tahto ovatkin erittäin merkittäviä lahjakkuuden osia, joita ilman fyysiset ominaisuudet eivät välttämättä tule esiin, mutta niiden yhdistelmällä pärjää varmasti!
Lähde: YLE Urheilun haastattelu, Jouko Vuolle
SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 14/09, SLU.fi.