Oikeus valokuvien julkaisuun seuran tai liiton internetsivuilla
 Kuva: © Eila Ruuskanen-Himma |
Kuinka on syytä toimia lain ja hyvän tavan mukaan käytettäessä valokuvia Internet-sivuilla?
Urheilujärjestöt ja yksittäiset urheilijat kohtaavat yhä useammin tekijänoikeudellisia haasteita, joita muun muassa Internet ja vertaisverkot ovat tuoneet mukanaan. Etenkin kuvien digitaalisuus ja helppo kopioitavuus ovat luoneet edellytykset nopealle ja kattavalle kuvien ja tiedon välittämiselle. Kuvien kätevän liikkuvuuden kääntöpuolella ovat kuitenkin sekä kuvaajan oikeudet otoksiinsa että kuvan kohteen yksityisyyden suoja perusoikeutena.
Julkaistujen digitaalikuvien tekninen suojaus on yksi keino ehkäistä laitonta kopiointia, mutta myös oikeuksien hallinnointi on tärkeää. Seuraavassa on kerättynä oikeusohjeita ja linjanvedot siitä, kuinka on syytä toimia lain ja hyvän tavan mukaan käytettäessä valokuvia Internet-sivuilla.
Valokuvat ovat tekijänoikeuslailla suojattu
Yleistä tekijänoikeuksista. Tekijänoikeuksista säädetään tekijänoikeuslaissa (404/1961). Laajassa mielessä tekijänoikeudet käsittävät sekä varsinaisen tekijänoikeuden että tekijänoikeuden lähioikeudet, joista säädetään lain 5 luvussa. Varsinainen tekijänoikeus takaa suojan omaperäisille teoksille, kun taas lähioikeudet antavat suojaa kohteen omaperäisyydestä riippumatta seuraavasti:
|
Tekijänoikeuden perustana voidaan pitää luonnollista oikeutta oman työn tuloksiin. Kyseessä on siis eräänlainen ”henkinen omistusoikeus” ja tekijänoikeus mahdollistaa oikeudenmukaisen palkkion tehdystä työstä ja investoinneista sekä toimii kannustimena uuden luomiseen. Tekijänoikeus suojaa teosta alkuperäisessä ja muutetussa muodossa.
Valokuvat ovat suojattuja joko valokuvateoksina tai valokuvina. Valokuva on erään määritelmän mukaan valon vaikutuksesta, kuvaamalla syntynyt kuva. Nykypäivänä valokuva määritellään laajemmin kuin aikanaan lähinnä digitaalikuvien yleistyttyä. Elokuvan jokainen yksittäinen kuva(ruutu) on katsottavissa valokuvaksi. Valokuvina pidetään myös muun muassa tietokoneen muistiin tallennettuja kuvia, vaikka niiden katselu on mahdotonta ilman teknisiä apuvälineitä.
Valokuva voi saada suojaa kahdella eri tavalla. Mikäli valokuva täyttää tekijänoikeuslain 1 §:ssä teokselle asetetut itsenäisyyden ja omaperäisyyden vaatimukset, se saa suojaa teoksena. Puolestaan ne valokuvat, jotka eivät ylitä teoskynnystä, saavat suojaa lähioikeutena tekijänoikeuslain 49 a § perusteella kuvan omaperäisyydestä riippumatta.
Kahden kuvaajan valokuvat voivat olla keskenään hyvinkin samannäköisiä ja -sisältöisiä. Kummallakin on tällöin oikeus omiin kuviinsa, sillä kuvan motiivia ei voida suojata. Näin ollen esimerkiksi alkuperäisen kuvan kanssa lähes samanlaista kuvaa jäähallista suojataan erillisenä valokuvana, vaikka jälkimmäisen kuvan ottajan kuvakulmavalintoihin olisikin vaikuttanut aiemman kuvan ilmeinen hyväksi todettu kuvakulma.
Valokuvateoksen suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuolinvuotta seuraavan vuoden alusta lukien. Lähioikeus taas takaa valokuvan suoja-ajaksi 50 vuotta sen vuoden päättymisestä, jona kuva valmistettiin. Merkittävin ero eri suojamuotojen välillä onkin juuri suoja-ajan pituudessa.
Kuvaajan oikeudet
Koska urheilijakuvista ja urheilutapahtumista otetuissa kuvissa harvemmin voidaan puhua teostason ylittävistä otoksista, niin oleellinen on ennen kaikkea valokuvan lähioikeussuoja. Lähioikeus syntyy aina luonnolliselle henkilölle eli valokuvaajalle riippumatta siitä, onko hän ammattikuvaaja vai ensikertaa kameraa käyttävä lapsi.
Tekijänoikeus ja sen lähioikeudet syntyvät aina automaattisesti. Siten mitään erityisiä muotovaatimuksia tai rekisteröintiä ei vaadita. Toki oikeuksien haltija voi käyttää kuvissaan tai niiden yhteydessä halutessaan esimerkiksi merkintää: © Etunimi Sukunimi 2009.
Tekijänoikeuslain 49 a §:n 1 mom. mukaan valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna valmistamalla kuvasta kappaleita ja/tai saattamalla se yleisön saataviin. Mainittuja yksinoikeuksia kutsutaan taloudellisiksi oikeuksiksi niiden mahdollisen myyntiarvonsa vuoksi.
Valokuvaajilla on myös moraaliset oikeudet tuotoksiinsa. Tekijän moraaliset oikeudet jaetaan kaavamaisesti kahtia isyysoikeuteen (tekijän nimi mainittava hyvän tavan mukaisesti) ja respektioikeuteen (tekijän kunniaa loukkaavat muutokset ovat kiellettyjä).
Huomionarvoista on, että valokuvaaja voi luopua isyys- ja respektioikeudesta valokuvaansa, mutta teostason ylittäneen teoksen tekijä ei voi. Lainsäätäjä on halunnut tulkita tekijän suhteen teokseensa persoonallisemmaksi kuin valokuvaajan suhteen ottamaansa valokuvaan.
Oikeuksista sopiminen. Sopimukset valokuvaajan hallitsemista oikeuksista ovat yleisiä, koska kaikki eivät kuitenkaan kykene toimimaan valokuvaajan roolissa. Näin ollen kuvien käyttöoikeuksista sopiminen on erittäin tarpeellista. Tarvitsija saa kuvia luvallisesti käyttöönsä ja kuvaaja hienot otoksensa näkyville.
Oikeudet ovat pääsääntöisesti vapaasti luovutettavissa joko osin tai kokonaisuudessaan. Tekijänoikeuksista sopiminen on yleisesti sopimusvapauden piirissä. Sopimuskumppani, sopimuksen muoto ja sisältö tosin vaihtelevat kussakin tilanteessa.
Sopimuksen ei tarvitse olla kirjallinen tai edes suullinen. Joissain tapauksissa sopimus voi nimittäin olla myös ”hiljainen” (kuvan käyttö sallitaan olemalla kieltämättä sitä). Kiistatilanteissa lähtökohtana on kuitenkin tulkinta tekijän eduksi, koska on selvästi helpompi näyttää luvaton käyttö kuin dokumentoimaton sopimus. Kannattaa siis ehdottomasti pidättäytyä ”hiljaisesta sopimisesta” ja sopia kuvien käytöstä muutoin.
Kappaleen luovutus ei ole sama asia kuin oikeuden luovutus. Oikeudet eivät seuraa kappaletta ja näin ollen valokuvan lähettäminen postissa ei siten tarkoita, että vastaanottaja saisi julkaista kuvan jatkossa omissa käyttöyhteyksissään kuvaajalta lupaa kysymättä.
Tyypillisesti sovittavia asioita ovat sopimuksen kohde (aineisto), luovutettavat oikeudet (asiallinen, ajallinen ja maantieteellinen ulottuvuus), kappaleiden valmistaminen, saattaminen yleisön saataville, muuntelu, oikeuksien edelleen luovuttaminen, mahdollinen palkkio ja muut korvaukset sekä kuvaajan tietojen ilmoittaminen kuvan julkaisun yhteydessä. Erityisesti mahdollisesta mainonta- ja markkinointikäytöstä kannattaa sopia tarkasti.
Huomioithan, että kuvien käytöstä voidaan sopia myös jälkikäteen ilman oikeustaistelua. Jos siis olet luvatta käyttänyt toisten kuvia, niin käyttöoikeuksista kannattaa neuvotella ja sopia. Etukäteen sopiminen on tietenkin paras keino välttää tekijänoikeudenloukkaukset.
Esimerkkitapaus. Liitto X on uudistamassa nettisivujaan ja he pyytävät lupaa kuvaajalta K valokuvamateriaalin käyttöön sivujen kuvituksessa ja kuvagalleriassa. Sähköpostiviestittely sopii mainiosti sopimiseen, sillä kirjallisesta sopimisesta ei voida erehtyä jälkikäteen. Mahdolliset oikeuksien luovutuksen tarkennukset dokumentoituvat myös viestiketjuun.
X: Voisiko ottamiasi mainioita pelitilannekuvia käyttää liittomme uusien nettisivujen kuvitustarkoitukseen, mukaan lukien kuvien käyttöoikeudet sivuilla? |
K: Minulle tekijänoikeuksilla ei ole niin väliä ja kuvia saa minun puolestani käyttää vapaasti. Jos haluatte olla korrekteja, niin ehkä kuviin tai niiden yhteyteen voisi laittaa maininnan kuvaajasta. |
| X: Kiitos. Laitamme nimesi ja muita kuviasi sisältävän nettisivun osoitteen esille kuvagalleriaamme. Emme luovuta kuvia eteenpäin, emmekä käytä niitä epäsopivissa yhteyksissä tai kuvissa esiintyviä henkilöitä loukkaavasti. |
Edellisen perusteella kuvaaja antoi luvan kuvien käyttöön liiton sivuilla. Ainakin galleriassa kuvien yhteydessä on hyvien tapojen mukaista mainita kuvaaja, vaikka kuvaaja ei mainintaa vaadikaan. Sivujen kuvituksessa kuvaajan mainitseminen voi olla hankalampaa, mutta tällöinkin asiasta voidaan sopia vapaamuotoisesti.
Kuvan kohteen oikeudet
Käytännössä saatetaan usein joutua pohtimaan sitä, onko kuvan kohteena olevalla henkilöllä oikeus määrätä kuvan käyttämisestä. Suomen tekijänoikeuslaki ei anna vastauksia tähän kysymykseen. Oikeuskäytännössä vastausta on haettu yksityisyyden suojan kuvauksesta rikosoikeuden puolelta. Rikoslain mukaan yksityiselämää loukkaavan tiedon tai kuvan levittäminen on rangaistavaa.
”Joka oikeudettomasti joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.” (RL 24:8.1) |
Peruslähtökohta on, ettei ketään ole syytä kuvata vastoin hänen tahtoaan tai ainakaan julkaista kuvaa. Ainoa poikkeus on oikeastaan julkinen henkilö julkista tehtävää suorittaessaan.
”Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.” (RL 24:8.1) |
Urheilijoiden yksityisyyden suoja on joka tapauksessa suurempi kuin esimerkiksi poliitikkojen, mutta ei kuitenkaan käytännössä niin suuri kuin tavallisten Matti ja Maija Meikäläisen. Urheilijan työn ja muun elämän välille on kuitenkin vedettävä selvä raja. Urheilijat ansaitsevat urheilutoiminnan ulkopuolella vastaavanlaisen yksityisyyden suojan kuin niin sanotut tavalliset ihmiset. Esimerkiksi saunailtakuvien julkaiseminen voisi olla sellaista yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä, jolla on urheilijan mainetta tahraava vaikutus, vaikka urheilija olisikin kuvissa aivan asiallisesti vesilasi kädessään. Mielleyhtymällä voi olla merkitystä.
Urheilukilpailutapahtumassa tai harjoituksissa otetut kuvat ovat yleensä julkaistavissa ilman kuvattavan lupaakin, sillä urheilijalla ei ole mitään tekijänoikeutta omaan esitykseensä tai suoritukseensa toisin kuin on kuvalla, selostuksella ja televisiolähetyksellä urheilusuorituksesta. Monesti lupa kuvaamiseen kysytään ikään kuin välillisesti ilmoittamalla, että kyseisten kilpailujen aikana tullaan ottamaan valokuvia ja liikkuvaa kuvaa tiettyihin yhteyksiin. Tällöin henkilöllä, joka ei halua tulla kuvatuksi on mahdollisuus olla tulematta kameran eteen. Toinen asia on, että tapahtumapaikan hallinnan perusteella järjestäjä voi mahdollisesti estää kuvaamisen.
Henkilöllä ei ole oikeutta kieltää oman kuvansa käyttöä silloin, kun on kyse sananvapauden ja tiedonvälityksen piirissä olevasta tavanomaisesta käytöstä, esimerkiksi uutiskuvasta tai opetuksellisesta materiaalista. Henkilöllä ei ole myöskään oikeutta saada rahallista korvausta siitä, että hänen kuvansa julkaistaan tiedonvälityksen piirin kuuluvassa yhteydessä esimerkiksi lehdessä tai Internetissä.
Uutisjuttujen tai tiedonvälityksenkään yhteydessä kuvan julkaiseminen ei saa olla kuvassa esiintyvää henkilöä loukkaavaa, eikä kuvattavaa saa esittää väärässä asiayhteydessä, kuten jonkun asian tai aatteen kannattajana hänen sitä olematta.
Käytännön nyrkkisääntönä henkilökuvien osalta voidaan todeta, että tunnistettavien henkilökuvien käyttäminen erilaisen uutisoinnin tai asiatekstin yhteydessä ei yleensä aiheuta ongelmia. Voidaan katsoa, että myös urheiluseuran tai urheilun lajiliiton Internet-sivuilla voidaan ihan hyvin julkaista kuvia urheilijoista ja ulkopuolisistakin ilman, että jokaiselta kuvassa esiintyvältä kysytään lupaa erikseen.
Edes alaikäisten pelaajien kuvien käyttämistä ei voitane katsoa yksityiselämää loukkaavaksi, mikäli asiayhteys on hyväksyttävä. Kyseessä voi olla esimerkiksi kuvat juniorijoukkueen jääkiekkoharjoituksista, jos kuva on juniorileiristä kertovan jutun yhteydessä tai kuvagalleriassa.
Mainos- ja markkinointimateriaali. Mainostamista ja markkinointia ei voida pitää enää samankaltaisena tavanomaisen tiedotuskäytön kanssa. Henkilön kuvan käyttämiseen mainoksessa on syytä pyytää aina henkilön suostumus.
| Korkeimman oikeuden ratkaisu (KKO 1989:62) asiassa, jossa valokuvaaja oli ottanut kuvia leikkivästä lapsesta ja luovuttanut kuvat ilman vanhempien suostumusta kuvatoimistolle kuvaa hyvin suostumusvaatimusta. Valokuvaaja tuomittiin maksamaan korvausta, kun kuvaa oli käytetty mainoksessa. |
Valokuvassa selkeästi tunnistettavan henkilön kuvaa ei siis saa käyttää ilman hänen suostumustaan mainos- tai markkinointitarkoituksessa. Alaikäisen ollessa kyseessä vaaditaan lisäksi vanhempien lupa. Sen lisäksi, että julkaisuun vaaditaan kuvattavan lupa, hänellä on tietysti oikeus korvaukseen kuvansa käytöstä useimmiten mainoksessa. Näin on asianlaita etenkin urheilijoiden ollessa mainoshahmoina. Urheilijoiden kuvalla on usein taloudellista arvoa kuvankäyttäjälle ja urheilijalla on oikeus itse päättää, mihin tuotteisiin ja tavaramerkkeihin hänet yhdistetään.
Erityistapauksena urheiluseuran tai -liiton Internet-sivujen grafiikka ja kuvitus - Jos urheilija on esimerkiksi maajoukkueen kanssa tekemässään urheilijasopimuksessa luvannut kuviensa käyttöoikeudet maajoukkueen ja lajiliiton markkinointikäyttöön, menettää hän melko paljon sananvaltaa päättää itsestään otetuista kuvista ja niiden käytöstä liiton tarkoituksiin. Kuvia voidaan tällöin käyttää muun muassa yhteistyökumppaneiden mainoksiin ja vaikkapa lajiliiton omien nettisivujen visualisointiin.
On kuitenkin aina muistettava, ettei nimenomaisesti kuvansa ja nimensä käytön sallineiden henkilöidenkään kuvia saa käyttää loukkaavassa asiayhteydessä tai yksityiselämän suojaa rikkoen. Hyvien tapojen mukaista on kuitenkin kysyä kuvassa esiintyvältä henkilöltä myös muulloin kuvan käytön hyväksyttävyydestä.
Katsoisin, että henkilöltä, joka ei ole nimenomaisesti luvannut kuvansa käyttöoikeutta esimerkiksi seuran Internet-sivujen tausta- tai sivupalkkikuvitukseen, on kysyttävä lupa. Tällainen tilanne voisi tulla kysymykseen etenkin nuorten ja maajoukkueen ulkopuolisten henkilöiden kuvia käytettäessä. Perusteeksi näkökannalle voidaan antaa muun muassa seuran sivuilla näkyvät yhteistyökumppaneiden mainokset ja kuvan ”pysyvä luonne” sivujen visuaalisessa ilmeessä. Näin ollen on syytä noudattaa hieman tiukempaa linjaa kuin kuvagallerioiden ja asiajuttujen yhteydessä ja kysyttävä kuvan kohteelta suostumus.
Onko kuvan ottamispaikalla väliä?
Kuvan ottamispaikalla on todellakin joissain tapauksissa merkitystä. Kuvaaminen ei ole sallittua aivan missä tahansa. Salakatselu on Suomen rikoslaissa säädetty rangaistavaksi.
| Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa 1) kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka 2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten, on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. (RL 24:6 §) |
Luvattomalta kuvaamiselta ehdottomasti rauhoitettu paikka on ihmisen koti, jonka asukkaat ja heidän vieraansa nauttivat kotirauhan ja yksityisyyden suojaa. Toisen henkilön kotona kuvaamisen on siis lähtökohtaisesti kysyttävä aina suostumus. Suostumus voi olla joko nimenomainen tai hiljainen. Urheilijan kannalta mielenkiintoiseksi voi käydä tilanne, jossa toimittaja haluaisi ottaa kuvia urheilijan kotona tai tämän hotellihuoneessa. Kuvaamiseen tarvitaan tällöin aina urheilijan suostumus.
Julkiset paikat, joihin kaikilla on pääsy, eivät kuulu kotirauhan piiriin. Kuvaamisoikeutta arvioitaessa ei ole merkityksellistä, täytyykö paikkaan maksaa pääsymaksu. Siten esimerkiksi kadulla, kaupoissa, urheilukilpailuissa, ravintoloissa, konserteissa saa vapaasti kuvata ihmisiä, ellei tilojen haltija hallinnan perusteella ole kuvaamista nimenomaisesti kieltänyt. Vaikka urheilukilpailuihin myönnetäänkin usein erillisiä media-akreditointeja, ei tavalliselta katsojaltakaan yleensä ole kielletty kuvien ottamista. Joissain hallitapahtumissa tilanne voi olla toinen ja noudattelee siten musiikkikonserttien viitoittamaa tietä.
Joka tapauksessa on syytä muistaa, ettei ole mitään järkeä ja syytä kuvata ihmisiä, jotka selvästi ilmaisevat
kuvissa esiintymisen olevan heille epämieluisaa. Julkisella paikallakin ihmisellä on nimittäin turvanaan yksityisyyden suoja, jonka perusteella häntä ei saa kuvata tilanteessa, joka on kuvattavaa loukkaava.
Yksinkertaistetut ohjeet kuvaamisesta ja kuvien julkaisusta
Omat kuvat (kuvaaja/julkaisija) |
1. Julkisella paikalla saa kuvata ja kuvat julkaista. 2. Kysy lupa kuvaamiseen ja kuvien julkaisemiseen tilan haltialta, jos paikassa on kuvaamiskielto tai paikka kuuluu kotirauhan piiriin. Jos et saa lupaa, älä kuvaa. 3. Kysy lupa kuvan kohteelta (ja alaikäisen vanhemmalta) kuvaamiseen ja kuvan julkaisuun a. mainos- ja markkinointimateriaaliin. b. muihin kuin normaaleihin urheilutilannekuviin tai asiajutun yhteyteen tiedotuskäyttöön. c. hyvien tapojen mukaan aina, kun on mahdollista. 4. Älä julkaise kuvaa, joka voi olla kohteen kannalta loukkaava kuvan sisällön vuoksi tai siinä julkaisuyhteydessä. 5. Älä kuvaa tai julkaise kuvaa sellaisesta henkilöstä, joka ei tahdo itseään kuvattavan. |
Toisen ottamat kuvat |
1. Jos käytät tai julkaiset toisen ottamia kuvia, sovi aina etukäteen kuvien oikeuksista kuvaajan kanssa. 2. Oikeuksien kohteen lisäksi sovi mm. kuvien käyttötarkoituksesta ja -laajuudesta sekä muokkausoikeuksista. 3. Älä muuta kuvia siten, että se loukkaa kuvan kohdetta tai kuvaajaa. 4. Hyvä tapa on julkaista kuvien yhteydessä kuvaajan nimi, vaikka kuvaaja ei ole edellyttänytkään tätä. 5. Sovi kuvien oikeuksista jälkikäteen, jos et ole ymmärtänyt sopia niistä aiemmin. 6. Toimi kuvaa julkaistessasi muutoin samojen ohjeiden mukaan kuin itse ottamiasi kuvia julkaistaessa. |
Teksti: Arttu Lappi 2009
Lähteet:
Haarmann, Pirkko-Liisa: Immateriaalioikeus. Helsinki 2006.
Halila, Heikki: Oikeudellistuva urheilu. Helsinki 2006.
Koivumaa, Ari: Tekijänoikeudet kulttuuri- ja elämystuotannossa. Power Point -esitys, Lapin yliopisto, 17.-19.3.2009.
Mansala, Marja-Leena: Valokuva ja sen kohde - kuka määrää käyttämisestä? (IPRinfo 4/2006)
Mäkelä, Sakari & Suvanto, Timo: Ketä ja missä saa kuvata?
Opetusministeriö - Tekijänoikeus
Rauste, Olli: Urheiluoikeus. Helsinki 1997.
Rikoslaki 19.12.1889/39,
Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404