Kirkasvalolamppu

Aurinko nousee tänään Helsingissä kello 8.47 ja laskee kello 15.52. Oulussa valonlähde ylittää horisontin vasta 9.09 ja vaipuu uneen jo 14.57. Valo ei tunnu riittävän – ei sitten millään, mutta tällä kertaa usein paljon parjattu insinööri on tullut päätoimittajan avuksi: Eläköön kirkasvalolamppu!

”Pimeään aikaan moni kärsii valon puutteesta. Silti suuri osa valon puutteesta kärsivistä ei välttämättä tiedosta tai tiedä asiaa. Puhutaan ns. kaamosväsymyksestä ja/tai kaamosmasennuksesta.”

”Pimeyden aiheuttamia oireita ovat mm. alakuloisuus, väsymys, unisuus, ruokahalun ja nukkumisen muutokset, ärtyisyys ja keskittymisvaikeudet sekä vireystason laskeminen.”

Suora lainaus verkosta kuvaa sen, mitä minä vastustan kaikin voimin. Niinpä lampun napsautus aamulla olohuoneessa on pieni, valaiseva ja helpottava teko, mutta ei ainoa.

Eilen illalla annoin kropan vajota joogan avulla rennoksi. Tänään aamun kävely töihin ja päivän mittaan nautittu kunnon ravinto lataavat akkuja. Ja mikä tärkeintä: illalla katson, että ennen heräämistä uneen tarvittavaa aikaa on tarjolla kaikki seitsemän tuntia.

Kaamoksen yli voi selvitä varsin helpoin kotikonstein – niin ja insinöörin vähäisellä avulla. Nämä ovat minun keinoni. Meillä jokaisella on ja tulee olla omamme, mutta luovuttaa ei saa, eikä kannata, sillä juuri tänään on vain 32 yötä siihen, kun päivä alkaa pidentyä ja valo saa taas voiton.

Eikä silloin ole vielä edes joulu.

Valoisaa päivää!

Eila Ruuskanen-Himma, viestintäjohtaja, SLU, päätoimittaja, LUM

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 16/09, SLU.fi.