Millaista on olla nainen urheilun päättävällä paikalla?

SLU:n viestintäjohtaja Eila Ruuskanen-Himma pohtii Urheilulehden toimittaja Laura Arfmanin esiin nostamia kysymyksiä. Naisia istuu urheilun päättävillä paikoilla, mutta miksi edelleen niin vähän?

1. Millaista on olla nainen urheilun päättävällä/vaikuttavalla paikalla?
En enää tiedosta työelämässä itseäni alleviivatusti naisena. Olen yksi toimijoista, jolla on osaamista vastuualueitteni hoitamiseen.

2. Miksi naisjohtajia/urheilun parissa työskenteleviä naisia on edelleen todella vähän?
Miesjohtajat hakevat johtajia ja päälliköitä usein omista kontakteistaan. Urheilujohtaminen voi myös näyttää kovin miehiseltä ja sisäänpäinlämpiävältä. Se ei saisi estää muullakin toimialalla ansioitunutta naista hakemasta avoinna olevaa johtajan paikkaa. Tarvitaan aktiivista rekrytointia.

Naisten urakehitys asiantuntijatehtävistä eteenpäin on vielä hatara. On helpompi ottaa seuraavia askeleita, jos on vähitellen saanut yhä vastuullisempia tehtäviä - ja aseman. Omassa työpaikassani SLU:ssa näen upeita kolmikymppisiä naisia yhä vaikuttavammissa rooleissa.

3. Tarvitaanko naisjohtajia, miksi?
Aina on tarvittu naisia johtajina jo senkin takia, että harrastajissa vähintään puolet on naisia. Naiset tuovat johtamiseen omat kokemuksensa ja ovat myös esimerkkinä muille naisille mahdollisuuksista vaikuttaa. Kullakin aikakaudella on omat johtajansa. Ei ole yhtä naisnäkökulmaa, vaan tarvitaan erilaisia miehiä ja erilaisia naisia. Alkuun tarvittiin naisia johtajina jo senkin takia, että urheilujohtamisen oli aika moniarvoistua. Muutokset hallitusnimityksissä toivat muitakin muutoksia toimintatapoihin. Nyt sanoisin, että sama draivi tarvittaisiin nuorten hakeutumiseksi järjestöjen hallituksiin ja toimikuntiin. Muutos pitää järjestön liikkeessä.

Myös historiaa ja laji-identiteettiä on syytä kirjoittaa aika ajoin uudelleen. Esimerkiksi suomalaisen laskettelun historiakirjan kirjoittaneet miehet yllättyivät ja nostivat esiin sen, että naisilla oli vahva rooli alppihiihdon syntyyn Suomessa.

4. Onko heillä jotain erilaista annettavaa kuin miehillä?
Vaikea yleistää. Jo tyttärelläni on erilaiset kokemukset kuin minulla. Kyllä naiset tuovat rikastavaa näkemystä lajeista, kannusteista ja esteistä, sekä myös perheen ja työn yhteensovittamisesta, missä on tapahtunut upeaa tasavertaistumista, myös isien eduksi. Enemmän näen naisten johtajanimitykset yhtenä tasa-arvon merkkinä. Vammaisjärjestöt ovat sarallaan tehneet vahvaa edunvalvontatyötä. Näen niin, että urheilujohtamisen tasa-arvoa nykyhetkessä on se, että hallituksissa on näkemystä lasten ja nuorten liikunnasta ja urheilusta, aikuisliikunnasta, huippu-urheilusta ja kansalaistoiminnasta - sekä elämän loistohetkistä ja varjopuolista yhteiskunnassamme.

5. Sanotaan, että naisjohtajille on kysyntää, miksi?
Lasikaton murtuessa on ehtinyt jo syntyä upeita esimerkkejä! Tarvitaan myös kaikki mahdolliset resurssit käyttöön. On myös nähty, että naisten rekrytointi johtotehtäviin tuo uusia toimintatapoja ja sitä kautta uudistaa mielikuvia organisaatioista.

6. Saattaisiko tilanne olla kääntymässä siihen, että on kysyntää, mutta ei oikeanlaisia henkilöitä paikoille?
En usko siihen. Aikanaan meillä SLU:ssa oli esimerkiksi antaa valmis lista osaavista naisista, jos joku seminaariohjelman rakentaja epäili, löytyykö tähän naista puhujaksi.

Pitää myös antaa nuorille naisille lisää vastuullisia tehtäviä ja yhteisön tukea. Pitää etsiä oikeita henkilöitä myös laveammalta sektorilta, mutta samalla varmistaa, että häneltä löytyy ymmärrystä nimenomaan järjestötoiminnan johtamisesta. Järjestöissä johdetaan, toimitaan ja päätetään yhdessä sekä hankitaan resursseja yhdessä yhteiseen hyvään. Siinä saa johtaja olla aikamoinen jonglööri. Näkemyksellä ja henkilöjohtamisen osaamisella otetaan johtajuutta. Nykyaikana voidaan myös jo lähteä siitä, että naisten ei tule vastuupaikoilla vaatia itseltään enemmän kuin miesten.

7. Mitä mieltä olet siitä, että nainen valitaan johtavaan asemaan esim. organisaation imagon parantamiseksi tai purkamaan saunaseuroja tai muita perinteikkäitä, yleensä miesten perustamia yhteenliittymiä?
Joskus uudistaminen tarvitsee poikkeavan keulakuvan, kunhan paketissa on muukin tarvittava osaaminen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaatimuksia ja asemaa vastaava osaaminen ja profiili ratkaisevat. Osaaminen tulee määritellä valintaryhmässä ennalta ja avoimesti. Jos mies ja nainen sattuvat olemaan yhtä hyviä, on aihetta miettiä, olisiko syytä valita se sukupuoli, jota järjestöjohdossa on selvä vähemmistö.

8. Mitä mieltä olet kiintiöistä?
Kiintiö on työkalu kohti parempaa. Kiintiötä tarvitaan silloin, kun on selkeä tarve uudistaa käytäntöjä ja varmistaa se, että henkilöhaussa seulotaan aktiivisesti sekä osaavia miehiä että osaavia naisia avoinna oleviin tehtäviin. Esimerkiksi SLU:n hallituksessa on pitkään ollut lähes puolet naisia. Tosin SLU:n selvitys vuodelta 2003 vielä osoittaa, että alle 10 prosenttia lajiliittojen puheenjohtajista on naisia.

9. Oletko itse joutunut työssäsi kohtaamaan epämiellyttäviä tilanteita arvostuksen, ennakkoluulojen, aliarvioinnin tai muun vastaavan takia. Luuletko, että olet joutunut todistamaan pätevyyttäsi?
En ole suoraan kokenut. Tulin naisena urheilun järjestöelämään ns. toisessa aallossa; minua ennen maijainnaset ja birgittakerviset ovat uskoakseni kokeneet kovempia tilanteita. He olivat aukaisemassa latua myös muille päteville naisille. Mutta olen nähnyt myös epäreiluja tilanteita.

En ole lähtenyt sille tielle, että "todistelisin" pätevyttäni. Joka päivä tässä kehittyvässä toimintakentässä on pystyttävä osoittamaan, että on tehtäviensä tasalla. Ajan myötä syntyneistä jäljistä on sitten arvioitavissa, todistavatko ne pätevyyden.

Olen myös saanut tukea toisilta naisilta. Nykyisin urheilun seminaareissa on saatu tottua siihen, että heidän edessään puhuu myös nuori nainen. Muutos on ollut suhteellisen nopea.

10. Miten naisia saisi enemmän todellisiin töihin urheilun pariin muutenkin kuin talkoisiin?
Huolehtimalla, että järjestöjen toimintatavat ovat avoimet, innostavat ja reilut. Samat asiat houkuttavat nuoria. Etsimällä aktiivisesti päteviä naisia johtotehtäviin ja vahvistamalla mahdollisuuksia urakehitykseen. Nostamalla päteviä naisia näkyviin. Palkalla ei pystytä kilpailemaan markkinasektorin kanssa mutta työn merkityksellä kyllä.

11. Onko urheilumaailma tasa-arvoinen työntekijäpuolta ajatellen?
Urheilujärjestöihin ollaan tultu perinteisesti lajirakkaudesta, innostumisesta tai halusta auttaa. Tässä tunnesuhteessa työhön päivät venyvät. Nyt viime vuosina järjestöihin on tullut työehtosopimukset, tasa-arvosuunnitelmia, sellaisia sanoja kuin henkilöstöhallinto ja johtajan osaaminen. Tervetullutta kehitystä.

12. Onko tämä ylipäätään relevantti aihe? Miksi erottaa nais- ja miesjohtajat toisistaan? Tarvitseeko tällaista miettiä?
Nykyisin tekee oikeutta puhua enemmänkin persoonallisuuksista - olipa kyseessä nainen tai mies. Erittelyjä miehiin ja naisiin tarvitaan siksi, että tunnistetaan ne rakenteelliset esteet, joita nais- tai miesjohtajat voivat kokea johtamisessaan ja urakehityksessään.

13. Olisiko se tärkeää, että naisia saataisiin enemmän mukaan urheiluun (en tarkoita urheilijoina)?
On. Kaiken ikäisiä. Sukupolvien välinen yhteistyö on yhä tärkeämpi kysymys.

Urheilulehti käsitteli aihetta numerossaan 4.1.2008 otsikolla Naisten aika.

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 1/08, SLU.fi.