Vahtikoiran kanssa

Vahtikoira

Se tulee kohti. Räksyttää. Herättää naapurit. Näyttää hampaitaan. Käy tarvittaessa kiinni. Sen tarkoituskin on olla pelottava.

Jos media on vahtikoira, on kysyttävä, ketä se vartioi ja miksi. Jos se tekee sitä vain levikin ja rahan takia, perinteisestä roolista puhuminen on tekopyhää. Kun se vahtii kansalaisten oikeuksia, se on kunnioitettava vahtikoira, jota kansa tarvitsee.

Kansalaisjärjestön on tehtävä aidon vahtikoiran työ mahdollisimman helpoksi. Sen on jopa ruokittava vahtikoiraa yrittämättäkään kesyttää sitä. Media on osallinen. Kansalaistoiminnan luontoon kuuluu, että sitä johdetaan yhdessä, päätetään yhdessä, tehdään yhdessä ja saatua hyvää jaetaan yhteisesti. Toiminnan on oltava läpinäkyvää. Median kautta laajempi yleisö saa tietää heitä koskevista asioista, sillä kokouksissa istuvat vain harvat.

Vahtikoiramedia on demokratiaa. Järjestön on avattava ovet medialle. Parhaimmillaan järjestö kutsuu aktiivisesti mediaa mukaan ja auttaa omalla viestinnällään mediaa onnistumaan työssään. Vahtikoiran roolissa media pakottaa viranomaisia toimimaan epäkohtien korjaamiseksi. Media voi auttaa saamaan kansalaisen ääntä kuuluviin ja kuvaa näkyviin päätöksenteossa.

Kansalaisjärjestön elämään kuuluu sekin, että kaikki ei aina suju niin kuin pitäisi. Mitä enemmän järjestö on saanut julkisuutta, sitä enemmän media on kiinnostunut seuraamaan sitä. Vahtikoiran haukkuessa on aika olla nopeasti ja avoimesti saatavilla. Uhittelu tai karkuun juoksu ei ole tätä päivää.

Kun on tehty väärin, on pyydettävä anteeksi, haettava hyviä ratkaisuja ja oltava halukas yhteistyöhön. Kun kotiläksyt on tehty hyvin, järjestön vastaukset ovat selkeät. Media voi myös paisutella asioita. Asiallinen ja nopea viestintä saattaa pysäyttää lumipallon. Sekin on hyvä tiedostaa, että kun media aloittaa, se tahtoo seurata loppuun asti.

Jokaiseen haukkuun ei tarvitse näkyvästi reagoida. Koirakin haukkuu joskus huvikseen itseään virkistääkseen tai jos motiivi on vain lisätä levikkiä. Kopista on silti parasta tulla ulos, jos lumipallo on karkaamassa. Vuorovaikutukseen voi osallistua myös asiallisella taustakeskustelulla ja vaikuttaa siihen, että tulevissa tilanteissa näkökulma olisi tasapuolisempi. Vahtikoiralta tulee edellyttää, että kritisoinnin kohde saa samanaikaisesti oman näkökulmansa kuuluviin.

Kriisiviestinnän tarve ja median tapaaminen voi kohdata myös sellaista järjestöä, joka ei ole koskaan ollut julkisuudessa. Missä tahansa järjestön toiminnassa voidaan tarvita kriisiviestintää. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi onnettomuudet, kuolemantapaus, taloudellinen väärinkäytös, seksuaalinen häirintä, epäselvyydet työsuhdeasioissa jne. Järjestön on viisasta varautua kriisin mahdollisuuteen ja sopia etukäteen, kuka silloin kommentoi ja miten heti toimitaan, kun kriisin aihe tulee järjestön henkilön tietoisuuteen.

Kansalaisjärjestö on itsekin vahtikoira, joka pyrkii muuttamaan myös mediaa oikeudenmukaisemmaksi. Lapsia halutaan suojata liialta väkivallalta. Ohjelmapalautteen kautta halutaan edistää tasa-arvoa, joskus jopa kannellaan tasa-arvovaltuutetulle. Kansalaiset vaikuttavat Julkisen sanan neuvoston kautta tai protestoimalla julkisella adressilla, kuten Lordin kuvan näyttämisestä lehdessä.

Suora toiminta on enemmän itseään vahtikoiraa. Useimmiten kansalaisjärjestö on medialle terrieri.

Terrieri

Se on joka paikassa. Se on hellyttävän vikkelä ja äänekäs. Se on ärsyttävän itsepintainen. Tarraa kiinni ja pitää. Eikä sille voi suuttua.

Jokainen meistä tuntee terrierit. Ne ovat niitä, jotka nostavat aina kätensä ylös seminaareissa. Ne ovat niitä, jotka lukevat ahkerasti alleviivaten kaikki mietinnöt. Heidän puheenvuoronsa sisällön voi jopa arvata. He ovat näitä katajaisen kansan sinnikkäitä, jotka sisäistävät, että kertaus on opintojen isä ja äiti.

Heidän esityksensä alkavat samalla sanalla viiden vuoden kuluttua, koska muutos vaatii aikaa. Heidän haasteensa on hidastaa sen verran, että korvat eivät sulkeudu. He saavat leiman otsaansa mutta eläkkeelle jäädessään ansiomerkin kulttuurille tehdystä työstä. Heidän jalanjälkiään astelevat voivat kulkea vähemmän dramaattisesti, koska kysyntä on sytytetty. Vaikuttamisen tyylejä on monia.

Vaikka ei ole kysyntää, terrieri kantaa koko ajan toimittajan lähettyville aiheita, joista myös voisi tehdä juttuja. Aina silloin tällöin toimittaja nappaa jonkun aiheen. Terrieri laskee, että tänä vuonna kaksi juttua, ensi vuonna kymmenen, joskus sata - ja vaikutus syntyy. Terrieri ei millään voisi jaksaa, jos se ei näkisi riittävän kauas ja kokisi tekemisensä merkitykselliseksi.

Kehystarinat muuttuvat. Vielä viisi - kymmenen vuotta sitten liikunnan ja urheilun kansalaistoiminnan julkinen tarina eteni lähinnä ammattimaisen huippu-urheilun latua. Näin vaikka kansanliikkeessä harrasti, kilpaili, teki vapaaehtoistyötä yhteensä yli miljoona suomalaista, lasta, nuorta, aikuista, vanhempaa, vanhusta. Nykyään liikunta ja urheilu näyttäytyy mediassa ja ihmisten arjessa jo monessa roolissa. Laajemmalle liikuntapolitiikan uutisoinnille olisi tilausta.

Työkoira

Se on ovella vastassa. Häntä heiluu iloisesti. Kun sille heittää, se noutaa innokkaasti.

Kun uutisoiva media kiinnostuu, se tarvitsee heti kansalaisjärjestöltä taustatietoa. Se tarvitsee pikajunalla faktoja, tapahtumatietoja, haastateltavat, kuvattavaa. Kun uutistyötä tekevältä toimittajalta kysyy, milloin hän haluaisi nämä tiedot, hän vastaa: ”Eilen.” Hänellä on kiire. Joko autat nyt tai et auta. Silloin toimitaan. Erään järjestön toiminnanjohtaja linjasi, että hänen järjestönsä asiantuntija on kahden tunnin sisällä toimittajan haastateltavana.

Työkoira vainuaa, mistä media saattaa olla kiinnostunut ja kokoaa ennakkoaineistoa. Kunnia-asiana on, että www-sivustot ovat ajan tasalla.

Kokenut työkoira ymmärtää kirjailija Jari Tervon sanat, että ”uutinen on yksi lyhyt lause, loppu on taustoitusta, häntää”. Toimittaja hakee uutista eikä aina ehdi kaivaa sitä, jos sitä ei ole valmiiksi nostettu penkalle. Uutisen ympärille rakennetaan tarvittavasti kuvaa, tekstiä tai ääntä riippuen kanavasta. Televisiossa koko juttu saattaa kestää puolesta minuutista puoleentoista minuuttiin. Radiossa asiaa saattaa rikastua kymmenestä minuutista puoleen tuntiin, jolloin esille mahtuu muitakin asioita. Uutinen löytyy sormia napsauttamalla, useimmiten pohdinnan jälkeen.

Toimittaja saattaa pysäyttää kadulla ja pyytää puhelinhaastattelua. Aina voi pyytää keskustelun siirtämistä vaikka puolella tunnilla, jolloin on ehtinyt rauhallisempaan paikkaan ja koota ajatuksensa. Lehtihaastattelun voi pyytää tarkistettavaksi. Niissä ei kannata nipottaa, vaan korjata virheet ja kunnioittaa toimittajan ammattitaitoa puhutella suurta yleisöä.

Järjestön olisi viisasta tarjota medialle aktiivisesti juttuideoita. Kun toimittaja kiinnostuu, on aika avata niiden merkitystä, yhteyksiä, taustoja. Joskus on hyvä avaintoimittajan kanssa jutella työlounaalla tai seminaarin oheisohjelmissa vähän laajemmin siitä, missä maailma makaa. Silloin saattaa kummallakin huomion suunta muuttua.

Valjakko

Rinta rinnan ne juoksettavat rekeä eteenpäin. Yhteistä suuntaa ne vempovat.

Media ja järjestö voivat olla myös pitkäaikaisia kumppaneita. Ne voivat pystyttää yhdessä kampanjaa tai luoda ohjelma- ja juttusarjaa. Suomalaisille katsojille, kuulijoille ja lukijoille tuttuja kampanjoita ovat Ylen Hyvä, Elämä Lapselle, Elämä on parasta huumetta, Suomi Liikkeelle. On kerätty varoja kehitysyhteistyöhön ja sairaalan lapsille sekä aktivoitu suomalaisia hyviin elämäntapoihin. Nälkäpäivä näkyy mediassa. Tsunami kokosi laajasti median ja auttavat järjestöt yhteistyöhön.

Tietoiskut ovat tuttuja jokaiselle varsinkin taannoisilta ajoilta. Järjestö ja media voivat myös tuottaa ohjelmaa järjestön varoilla. Vakavat maksetut naamat televisiossa alkavat olla jo osin menneisyyttä. Yhdessä ymmärretään, että ilman viihdettä ei saa suurta yleisöä.

Tuottaja saattaa myös itse innostua ideasta, joka on kuin järjestön missiosta kohonnut. Tuottaja hakee ohjelmaformaattia, joka saa paljon katsojia, kuuntelijoita, lukijoita. Hänestä tuntuu myös arvokkaalta olla hyvällä asialla. Järjestön tehtäväksi jää tunnistaa, millä henkisillä tai taloudellisilla resursseilla se voi olla mukana. Yhteistyössä oppivat kumpikin, kun osataan olla avoimia ja riittävän nopealiikkeisiä, mediamaailmassa kun ollaan.

Järjestö saa kumppanikseen viihteen osaajan ja tarinankertojan. Järjestö innostuu myös siitä, että samalla voi syntyä mediainnovaatio esimerkiksi muillekin. Järjestöltä toivotaan sisältöapua ja henkilökontakteja, verkostoja, joskus myös rahaa. Media laittaa peliin viihdekoneistonsa.

Liikuntakulttuurissa tällaisia innovaatioita ovat esimerkiksi kansainvälinen ohjelmaformaatti Tanssii tähtien kanssa. Ohjelma keräsi miljoonayleisön, joista moni katsoja lähti kolkuttelemaan tanssiseurojen ovia. Elixir tv-ohjelma saa viikoittain isoja katsojalukuja; monimediahankkeen kirjasarja alkoi toissa syksynä.

Ilmiöitä tehdään monimediallisuudella. Sama asia vastaanotetaan televisiosta, radiosta, lehdestä ja internet-sivustolta. Tarvitaan kiinnostavat kasvot.

Aikakauslehdet osaavat kertoa tarinoita. Ne voisivat myös markkinoida auttamisen ideaa ja rekrytoida uusia vapaaehtoisia. Vapaaehtoistyötä ei myöskään tehdä ilman motiivia, palkkioksi saa hyvää mieltä, seuraa, merkityksellisyyden tunnetta, läsnäoloa lastensa kanssa, jännitystä elämään.

Tarina on ihmiselle luonteinen tapa kertoa. Mutta miten siitä taas tulee suuri tarina, kun joku auttaa toista. Aikamme ilmapiiri ei tue toisen ihailua, kunnioittamista, kiittämistä, sankaruutta. Keltainen lehdistö mieluimmin nolaa ihmisen. Teatteritaide voi tuoda ihmisen lähelle, kuten tekevät Reko Lundanin ohjaustyöt. Sitä tekevät myös monet elokuvat, dokumentit ja aikakauslehdet.

Virtuaalikoira

Se toimii klikkaamalla. Se hakee haluamiasi asioita, seurustelee ja viihdyttää. Poistuu, kun haluat.

Media viihteellistyy, henkilöityy, kansainvälistyy vauhdilla. Toisaalta tarinoita tekevät ihmiset, jotka kokevat myös sen, että ihmisellä on ikävä toisen luo.

Media on elänyt samassa pirstaloitumisen muutosvirrassa kuin muukin yhteiskunta. Vain harva lähetys kokoaa enää miljoonayleisön. On media ja sillä oma yleisönsä. Pelkästään Suomessa on satoja, tuhansia, kymmeniätuhansia aikakauslehtiä, sanomalehtiä, tv-kanavia, www-sivustoja. Suomalaiset lähettivät jo kaksi vuotta sitten 2.8 miljardia tekstiviestiä.

Ihminen itse luo mediasisältöä. Uudet mahdollisuudet ja uudet median ulottuvuudet tuovat alalle myös uutta sanastoa. Pääministerikin on perustanut oman blogin. Keskustelu, viihde, pelit ovat internetissä. Media yrittää tuotteistaa sisäänsä tämän kaiken. Sisältömarkkinoissa lisääntyvät kuluttajien itsensä luomat palvelut, yhteisölliset sisällöt, palvelut ja asiointipaikat. Järjestö huomaa kohta olevansa sisällöntuottaja, valjakko ja työkoira. Jos tässä virrassa on oikealla asialla, jäsenet hyötyvät.

Kansalaistoiminnan haasteena on, miten synnyttää ilmiö jatkuvasta toisen tukemisesta ja auttamisesta kampanjaa pitemmälle. Raitiovaunussa matkustanut yksinäinen nainen ei ole kampanja.