Väitös: Lapsen lieväkin ylipaino vaikuttaa kuntoon

Jo lievästi ylipainoiset lapset saavuttavat selvästi heikompia juoksu- ja hyppytuloksia kuin hoikemmat ikätoverinsa. Tuloserot ovat nähtävissä jo viisivuotiaana ja ne vahvistuivat iän lisääntyessä.

Tämä käy ilmi Titta Halmeen väitöstutkimuksesta, jossa hän tutki lasten fyysismotorista suorituskykyä: lihasvoimaa, nopeutta ja joustavuutta.

”Tilanne on varsin huolestuttava, sillä suomalaiset lapset ovat viime vuosina lihoneet kiihtyvällä vauhdilla. Liikunnan tiedetään auttavan painonhallinnassa. Ylipainoiset lapset, joilla on tovereitaan huonompi kunto, ovat erityisen alttiita omaksumaan liikunnallisesti passiivisen elämäntavan ja keskittymään toimintoihin, joissa heidän heikko kuntonsa ei näy”, Halme sanoo.

Lasten keskimääräiset juoksu- ja hyppytulokset paranivat selvästi 3-8-vuotiaana. Lasten suoritusten taso oli selvimmin yhteydessä lapsen ikään. Pojat juoksivat hieman tyttöjä nopeammin ja hyppäsivät pitemmälle. Tytöt puolestaan olivat kaikissa ikäryhmissä poikia notkeampia. Sukupuolierot eivät olleet suuria.

Lapsi tarvitsee aikuista liikuntansa tueksi

Lapset, joita heidän vanhempansa ohjasivat liikkumaan tai jotka osallistuivat ohjattuihin liikuntaharrastuksiin, saavuttivat keskimäärin parempia kuntotestituloksia kuin muut lapset. Aikuisen ohjaama liikunta on monipuolisempaa ja kehittävämpää kuin lasten omatoimisesti yksin tai keskenään harjoittama liikunta. Kunnon kohentumiseen vaikuttaa myös lapsen aikuisilta saama kannustus.

Huomattavimmat kuntotuloserot ilmenivät yksilöiden välillä, ikä- ja sukupuoliryhmien sisällä.

”Hyväkuntoisimmat lapset juoksivat 10 metrin matkan lähes puolet nopeammin ja hyppäsivät vauhditonta pituutta jopa viisi kertaa pitemmälle kuin heikoimmat ikätoverinsa. Ikä- ja yksilöerot muodostavat merkittävän haasteen liikunnan toteuttamiselle. Lapset ovat varsin tarkkanäköisiä ja vertailevat omia kykyjään kavereiden kykyihin.”

”Muita hitaammin juokseva tai hyppäävä lapsi voi jäädä toisten lasten leikkien ulkopuolelle ja saada kolhuja itsetuntoonsa. Hänen halunsa ja mahdollisuutensa harjoittaa liikuntataitojensa ohella sosiaalisia taitojaan rajoittuvat. Kunnolla on laaja merkitys lapsen elämän eri osa-alueilla”, Halme muistuttaa.

Lapsuudessa omaksutun elämäntavan, muun muassa liikunta- ja ravitsemustottumuksien, on todettu ennustavan vahvasti nuoruuden, aikuisuuden ja vanhuuden elämäntapaa. Lasten liikuntaa ja fyysismotorista kuntoa lisäämällä voimme parantaa heidän terveyttään, toimintakykyään ja kokonaisvaltaista hyvinvointiaan läpi elämän.

”Erityisesti ylipainoisia ja fyysismotorisesti heikosti suoriutuvia lapsia tulisi kannustaa liikkumaan valitsemalla ei niin kilpailullisia liikuntamuotoja, kuten luontoliikuntaa ja yhteistoiminnallisia leikkejä. Liikuntamuodot tulisi valita niin, etrtä ne eivät korosta lasten kuntoeroja vaan kannustavat jokaista yrittämään oman tasonsa mukaan ja saamaan myönteisen kokemuksen onnistumisesta”, Halme painottaa.

”Jos ohjattu liikunta sisältää erityylisiä liikuntamuotoja ja –lajeja, on jokaisella lapsella mahdollisuus löytää jotain, mistä hän pitää ja missä hän on hyvä. Toisaalta jokaiselle lapselle, ns. hyväkuntoisellekin, löytyy kehittämiskohteita, joihin on helpompi motivoitua, kun taustalla on myönteinen kokemus.”

Tutkimukseen osallistui vuosien 2001 - 2003 aikana 1211 lasta eri puolilta Suomea. Lasten fyysismotorista suorituskykyä mitattiin kuudella nuorten ja aikuisten kunnon mittaamisesta tutulla kuntotestillä, jotka olivat 10 metrin juoksu, sukkulajuoksu (6 - 10 x 10 m), vauhditon pituus- ja kurotushyppy, istumaannousu ja eteentaivutus. Lisäksi lapset täyttivät itse tai vanhempiensa avustuksella taustatietokyselylomakkeen.

Fyysismotorinen suorituskyky ja sitä selittävät tekijät 3-8 -vuotiailla lapsilla. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 207, LIKES-tutkimuskeskus. Kirja on saatavissa LIKES-tutkimuskeskuksesta, puh. (014) 260 1572, tilaukset@likes.fi

SLU:n jäsenjärjestöt ja niiden seurat saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: LUM 1/08, SLU.fi.